Lokakuun lätinät ★

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja TaTaa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Miten teillä muilla supistukset? Mulla tulee joku kymmenkunta päivässä...eli ei siis mitenkään usein mutta tekee kyllä vähän kipeää. Tai ainakin epämukavalle tuntuu..vähän menkkamaista oloa alavatsalla ja kiristystä. Vähän kyllä pelottaa mitä ne perjantaina ultrassa sanoo :( toivottavasti en joutus peripotilaaks!
 
Voi olla, et remppa vaihtuu talon ostoon. Meinataan tehdä tarjousta ihanasta kodista, mut odotellaan viel pankin yhteydenottoa. Jätettäis tämä remppa tähän ja muutttaisiin vuokralta omaan jouluksi. Ja siellä ei tarttis mitään rempata. Oli täydellinen sellaisenaan. Jännittää vaan tarjota, ku toisaalta ei haluu yläkanttiin hintaa ja toisaalta ei halua, et joku muu saa sen.
 
IceDiamondille peukut pystyssä, että saatte talon. :)

Kyllä taas äsken ärsytti, kun - nätisti ilmaisten - isommalla hädällä käydessä selkään koskee. Koskee nykyään aika. Vihloo alaselkää niin saakelisti ja ei ole hyvä suorilta selin, ei kumarra, ei sitten mitenkään.

Vaikka meidän parvekkeen edessä kasvaa koivuja niin nyt vasta huomasin, että onpas ulkona syksyistä. Ihanaa oikeastaan vain, koska tykkään syksystä ja talvesta sekä eniten keväästä. Vähän viileämmät vuodenajat on :Heartred
 
Muutamina päivinä olen töissä huomannut kävellessä, että vatsa kiristyy aika voimakkaasti, samoin kotona. Makuulle meno kyllä helpottaa, kotona sitä voi harrastaa.
Menkkakipuja ajoittain, lähinnä alavatsalla.
Istuessa selkä tai kyljet jomottelevat, yleensä yksi vuorollaan. Olen miettinyt että joko tulee yleisesti venymistä tai muksu nojailee kohdun seinämiä ja venyttää aluetta.

Muutaman kerran on nyt ollut niin, että kun istuu pitkään paikoillaan niin alapäähän tulee teräviä kipuja, ilmeisesti niitä symfyysikipuja nyt sitten. Helpottavat kun jatkaa kävelyä, toisin kuin yhdellä kaverillani jolla kuulemma jokainen askel oli tuskaa ja laski ettei mitään ylimääräisiä joudu ottamaan.

Nyt myös makuulla tulee kipua alapäähän samoin kuin istuessa.

Nämä oireet mitä itsellä on ovat varmaan normaaleita, seuraava neuvola on 2 viikon päästä. Eniten jännittää paino kun en omalla vaa'alla ole käynyt..
 
Mä en tietääkseni oo kokenu vielä mitään supistuksia. Tai sitten en vaan niitäkään osaa tunnistaa. Ei hajuakaan miltä sen pitäisi tuntua.. Luulin tosiaan kyllä muutaman viikon vauvan liikkeitäkin omaksi suolistokseni, joten hyvin voi olla etten vaan tajua/osaa tunnistaa :rolleyes:

Ainakaan mitään kipuja tms ei ole ollut, mistä olen tyytyväinen. Toki välillä kohtu/alavatsa jännittyy kovaksi ja sitten taas rentoutuu, mutta ei se tunnu sen kummemmalta kuin lantionpohjalihasliikkeet esim joogassa..
 
Kone vaan pompsii taas, kun on osittain mahan päällä. Vaikka onkin suht kevyt kone eikä edes paina pahemmin mahaa alemmas. Hupsun näköistä. :grin

Hurja ajatella, että enää 14 viikkoa laskettuun aikaan ... kyllä aika menny rytinällä ja säikähdin oikein tuota allekirjoituksen laskuria. NIIN VÄHÄN PÄIVIÄ - ja vasta oli reilusti yli satasen. Huhhuh. :confused:
 
Pakko hypettää jollekin. Saatiin myönteinen lainapäätös! :cool: Nyt vaan toivotaan, et myyjä jää koukkuun ja päästään jouluksi omaan kotiin, jossa huoneet odottaa kalustamista. Saa Sintiäinenki oman huoneen, vaikkakin aluksi kehdossa meidän makkarissa paapiikin. Mut pääsisin viimein asettelemaan tavaroita paikalleen, kun nyt ovat tuolla laatikoissa vaan.
 
IceDiamond, ihanaa! Toivottavasti tärppää! Tiedän tunteen, ite muutettiin tähän ikiomaan taloon juurikin jouluksi -12!
 
Lokakuu, huh!

Täällä elämä on menny niin huisia vauhtia etten oo edes kartalla oikeen foorumin meiningeistä. Sillon tällön koitan muutaman keskustelun käydä lukemassa mutta harvoin ehtii kovin kauaa. Tänään tuli kiivettyä petiin JO tähän aikaan niin aattelin nyt lukemisen sijaan vähän päivittää omia kuulumisia.

Supistuksia TODELLAKIN on! Päivittäin, ja kipeitä. Joutuu vetään ihan oikeesti lepoon että helpottaa, ei siis auta minkään sortin yritykset oikasta sieltä mistä aita on matalin. Esimerkiks että koittais vaan istuskella tai röhnöttää sohvalla, tai että lepäis vaan ja miettis samalla että mitä kaikkee jäi tekemättä tai mitä tekis mieli just sillä hetkellä tehdä tai niin edelleen. On vedettävä rehellisesti elbaa, mutta onneks tällä keinolla (ja tietoisella rentoutumisella) supparit kyllä laantuu vielä ihan itellään.

Mutta kiirettä on siis silti pitäny. Oltiin vähä Espanjassa lomailemassa, oli vähän erilainen reissu kun esikolta mittailin tunti ennen kentälle lähtöö huimat 40 asteen kuumelukemat. Onneks oli pelkkää kuumetta ja meni parissa päivässä ohi. Stressitilat laukes ja huomasin pystyväni rentoutuun siellä ihan erilailla, supistusten tullessa menin huonoo omaatuntoo potematta päikkäreille! Nyt tää kohta pari viikkoo mitä on kotona oltu, on ollu siis just siks parempi kun oon koittanu jatkaa samaa linjaa edelleen.

Mies on kotona! Se vasta on ihanaa! Nyt on siis ihan lomalla, mutta laskeskeli tossa jotain ja sano menevänsä vielä jonkun julkisivutyömaan tekeen mutta jää sitten "isyyslomalle" pitään meistä huolta kun enhän mä kauaa enää esikon kans täällä kaksin pärjäiskään.. Kyllä mun kelpaa! ♡

Ja mun pieni neitokaiseni täytti viime perjantaina KAKSI vuotta! Mahdottoman iso tyttö! Lauantaina olis tarkotus juhlistaa tätä etappia, huomenna siis leipomuspäivä! Ja neiti kaks vee aloitti tänään äärettömän reippaana hoidon! Ei ollu kuulemma kertaakaan itkeny päivän aikana, ja nukkumaankin oli menny mukisematta muiden kanssa! Mä en kestä miten reipas tyttö mulla on! ♡♡♡♡

Ja raskausviikkoja on kertyny jo niin paljon etten pysy laskuissa mukana! Oisko siis 25+4 vissiin. Uskomatonta, käsittämätöntä, mutta niin mahtavinta! ♡

Ihanaa syksyä kaikille kanssamammoille! Pus!
 
Sisko oli eilen mun kanssa kaoottisessa kämpässäni (jossa en siis käytännössä itsekään tällä hetkellä asu, lähinnä käyn pari yötä viikossa kääntymässä) jossa saatiin koottua taas pari hyllyä ja sohva, sekä roudattua iso laatikollinen tavaraa roskiin. Kotikuntoon-projekti etenee, vaikkakin hitaasti.. Marraskuun puoliväliin mennessä pitäisi olla sen verta valmista, että voisin kuvitella taas asuvani/viettäväni enemmän aikaa siellä. Katsotaan jos tänään saisin kasattua pinnasängyn.. :)
 
Oon nyt ollut viikon sairaslomalla supistuksien takia. Töissä tunnelma niin ahdistava, että toivottavasti loppuisi jo. Lääkäreillä tuntuu olevan hirmu kiire. Saikkulappu käteen ja ulos, kun taas neuvolantädeillä niin paljon aikaa että haluavat jutella oliko minulla univaikeuksia 14-vuotiaana (lukenut kaikki vanhat sairastietoni). Miehen kanssa enemmän erkaannuttu. Käytiin me eilen yhdessä syömässä. Yritän hirveästi koskea, helliä, tehdä aamupalaa/kahvia keittää, mutta ei. Nukkuu mielummin sohvalla ja ärähtää kun pyytää viereen. Nautin liikkeistä hirveästi. Muusta en sitten ollenkaa. Jos saisin päättää ottaisin lapsen jo vastaan. Hirveästi laitettavaa ja siivottavaa. Stressaavaa, mutta mammalomalla sitten :)
 
Ja tarjous hyväksytty. :happy093

Nimet soppariin, niin ollaan ennen joulukuun alkua sisustamassa omaa kotiaa. Ihanaa, et saadaan Sintiäiselle koti, johon voi aina palata. Meillä kummallakaan kun ei sellasta vakituista lapsuudenkotia koskaan ollut. Eikä tarvi miettiä, miten pieni voi opetella kääntymään lattialla nykyisessä asunnossa, jossa vetää ja lämpötila tippuu tosi alas lattianrajassa. Meil on lämpimät lattiat!! Saa pienen ulos nukkumaan, kun oma suojaisa piha. Tässä keskellä kaupunkia kolmannessa kerroksessa, ilman parveketta ei olis onnistunut. Saa köpötellä rauhallisia kävelyjä omassa naapurustossa ja mennä isiä vastaan töistä.. ym ihanaa :Heartpink

Pikku pessimisti minussa huutaa, et joku vielä kusee. Toivotaan, et nimet on pian paperissa, niin sitten uskallan tosissaan uskoa onneeni.
 
Onnea IceDiamondille (ja tietenkin sun miehelle) uudesta kodista. :------)

Täällä ollut tänään siivouspäivä. Äiti kävi pesemässä ikkunoita (ilman pyyntöä) ja itse imuroin, matot piekseä puhtaaksi, pölyjä pyyhkiä yms. hömpötystä. Nyt voisi painella jo koisimaan, kun kellokin näköjään entänyt tänne asti.
 
Täällä oltu aika väsyneitä (nyt 26.raskausviikko), tuntuu kuin se alkuraskauden jäätävä väsymys olisi yhtäkkiä tullut takaisin. Yöt nukun aika katkonaisesti, heräilen 1-3 tunnin välein eikä uni enää tule takaisin, ainakaan helposti. Eli sängyssä pyörin vähintään sen 2-3tuntia.
Työnteosta saa tosissaan yrittää suoriutua maanantaista perjantaihin :( liekö väsymys vai raskaus, niin stressinsietokykykin huonontunut ja itku meinaa tulla kaikista vastoinkäymisistä. Esimiehen kanssa keskustelin jos saisin stressivapaampaa työtä (työssäni erilaisia työmahdollisuuksia on) mutta ei onnistu. Sanoi keskustelun päätteeksi että toivoo etten olisi enää sairaslomien vuoksi poissa. Tähän mennessä olen ollut 2vk selkäsäryn vuoksi pois ja tämän lisäksi elo-syyskuun välillä kertynyt 7 yksittäistä sairaslomapäivää. Ja kaikista poissaoloista on neuvolan todistus. Siinä pomon kanssa jutellessa koin väkisin olleeni "liikaa" pois ja sanoin vielä näistä nukkumisvaikeuksista ja stressin vaikutuksesta vauvaani ja tähän tokaisi että on muillakin täällä univaikeuksia ja ei voida tietää vaikuttaako stressi vauvaan ollenkaan. Hyvin paha mieli jäi. Äitiyslomaankin vielä se 8 viikkoa enkä usko että helpommaksikaan muuttuu loppua kohden. Onneksi on työkavereita tukena ja tästä työstä hekin jääneet viimeistään rv30 pois.

Muuten ihana lokakuu ja värikäs luonto josta nautin todella paljon :) mikään ei poista stressiä paremmin kuin raikas syysilma, värikkäät metsälenkit koirien kanssa, kuuma mukillinen glögiä ja hyvä kirja. Toivottavasti te muutkin löydätte rentoutumiskeinoja arjesta selviytymiseen :)
 
Muokattu viimeksi:
No onpa aika pöljä pomo Kotimamalla. Onhan veriarvot kunnossa, ettei vaan raudanpuutekin stressin ohella väsyttäisi. Kuulostaa kyllä siltä, että itse hakisin ihan hyvällä omalla tunnolla saikkua lisää, ehkä vielä työterveyshuollon puolelta kuiin neuvolasta, sillä työterveyslekurin pitää puuttua jos työolot eivät sovi olotilaan.

Tänään käytiin 1,5 h ulkoilemassa metsässä, ja saaliina pussillinen suppilovahveroita. Ja lounaan jälkeen oli pakko ottaa puolentunnin tirsat, jotka venyikin sitten reiluun tuntiin. Hain myös lenkiltä tullessa vaipparoskiksen ja sorruin ostamaan vielä yhden vauvan pussilakanasetin - isommassa koossa tosin, kun mummilassa on sellainen äp:n vauvapeittoa vähän isompi untuvapeitto oottamassa. Pesin sen samantien ja samalla vielä kerran ompelemani harsotkin, jotta pehmenevät lisää.
 
Iem Ei tuohon osaa oikeen sanoa muutako että voimia! Onko sun mies muuttunu noin raskaaks tulon jälkeen vai onko ollu jo ennemmin? Oliko hän yhtään ehtinyt valmistautua vauvan tuloon? Olitteko suunnitellu vauvaa jo pitkään?

Icediamond Onnea hirmuisesti! Tiedän kuinka ihanaa on muuttaa omaa, isoon kotiin. Kun itse ehdittiin saada koko talon remontti juuri valmiiksi ja muuttaa, ennen kuin esikoinen synty! Täällä sitä on kiva asustella ja perhettä kasvattaa :flower

Kotimama Saako kysyä millä alalla on noin paska pomo? :wtf Jos työ tai neuvolalääkärillä ei kirjota saikkua niin kävele yksityiselle! Niiltä ei ole mitenkään pois jos ne myöntää pidempää saikkua! Työpaikkalääkärit monesti ajattelee liikaa työnantajaa, koska ne kuiten periaatteessa maksavat heidän lääkärien palkat... Mä sain esikoiselta reilun kk saikkua, mammaloman alkuun saakka kun sanoin, että eniten ressaa jousta joka vko eri lääkärillä samojen asioiden kanssa.. Vauva tuntee kuitenkin kaikki samat tunteet kuin sinä... En tarkoita pelotella! Mutta melko herkästi ne saikkua antaa jos sanoo, ettei vaan jaksa! Henkinen hyvinvointi on ihan yhtä tärkeätä nyt meille kuin fyysinenkin :rolleyes:
 
Kotimama, tosi törkeän kuuloinen esimies sulla. Luulisi, että vähän nyt tulisi vastaan ... tietysti jos kysessä mieshenkilö, niin en ihmettele ettei ymmärrä koska ei itse tarvitse koskaan raskaana olla.

Äitiyspakkaus ois postissa ! Iik, jännittää. Uskaltaako sitä hakeakaan ettei ihan hömpsähdä ? :excited001
 
Sosiaali ja terveysalalla työskentelen. Kyllä neuvolasta saikkua saa, siitä en ole stressannut. Itse olen ollut aika "reipas" kun en ole pyytänyt pitkiä pätkiä, kuitenkin mulla on mahtavat työkaverit ja työ muuten mielekästä, vielä kun vaihtelevuutta saisin minäkin enemmän. Joudun työssäni välillä seisomaan pitkiä aikoja ja välillä istumaan ja tämä hankaloittaa aika paljon. Kun mahdollisuus olisi päästä työpisteisiin missä pääsisi enemmän liikkeelle aina kun siltä tuntuu :)
veriarvot oli kunnossa, kävin neucolassa mittauttamasa eli ei syytä herkkyydelle ja väsymykselle löytynyt niistäkään. Sokerirasitus olisi vielä edessä, mutta en usko että sieltäkään nyt ylläreitä tulisi.. Jospa se keskiraskauden hehku alkaa hiipua ja loppusuora alkaa ;) muuten kyllä nautin niin kaikesta ja mahastani, työntekoa ei vaan jaksaisi :D
 
Tässä yhtenä yönä heräsin kun oikea pohje alkoi krampata. Meni venytyksellä ohi eikä ole uusiutunut. Kop kop.

Mutta: valaiskaa tyhmää. Äitiyspakkauksessa luki, että ellei tekstiileissä toisin lue, ne pitää pestä 60 asteessa ja pesuaineella jossa ei ole entsyymeitä
Miksi ilman entsyymeitä? Pitääkö kaikki lastenvaatteet jatkossakin pestä entsyymittömillä pesuaineilla? Ja miksi?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top