Lokakuun lätinät ★

Täällä taas aamutunnit valvottu masuasukin kanssa, toinen kun harrastaa tällasta aamujumppailua :D tuntuu hurjalta välillä kun liikkeet on jo niin kovin selviä esikkoon verrattuna, esikolla kun oli istukka edessä. Silloin aikanaan olin sitä mieltä ettei istukka peittänyt liikkeitä mielestäni juurikaan mutta nyt kyllä huomaan että on se niitä vaimentanut aika paljonkin. En malttaisi oottaa meidän muuttoa ja joulua sekä pikkusen syntymää..synnytys on kieltämättä alkanut taas pyöriä enemmän mielessä. Ei niinkään se kaikki kipu mutta että entäs jos meille (tai lähinnä vaaville) sattuu jotakin, se pelottaa kun enemmän miettii mitä kaikkea siinäkin hommassa voi mennä vikaan :/ muutoin meen aika tyytyväisin mielin synnyttämään, kyllä sen kivun kestää taas kun palkinto on maailman ihanin ♡
 
Siis mää en kestä! Esikon 13v.serkku pojat tuli yökylään ja niillä on mukana 1kg irtokarkkeja!! Eihän siinä muuten mitään mutta kun on tää RD ja ainoo millä tähän asti oon saanu arvot nousemaan on puhdas karkki! Koti on tyhjennetty herkuista eikä oo ollu vaikee ollu olla ilman karkkia. Mutta nyt tuo herkkukasa tuijottaa tuossa pöydällä kokoajan... En pystyny pysymään lujana ja otin 3 mun lemppari karkkia iltapalan yhteydessä. Nyt vielä 30 min ja sit pakko mitata sokerit et kuin ylös heitti... Anteeksi Pikkunen :oops:

Sain tänään vihdoin 2vkon odotuksen jälkeen äitiystoppatakin hm:ltä! Kaikki mun toppikset on L kokoa ja tietty otin myös sen! Ja se on iso :confused: Mutta ei auta, en vaihda enkä palauta koska tarvin sen NYT enkä joskus... Eipähän ainakaan purista ja ahdista kun on kokoa liian iso :)

Mä oon kans jo vähän uskaltanut miettiä synnytystä. Ehkä suurin pelko liittyy siihen, et miten saadaan sujumaan esikoisen hoito/hoitaja ja minut laitokselle ja mies mukaan synnytykseen! Onhan tässä noita ihmisiä lähellä jotka saadan sit tod.näk.auttamaan, mutta kun tuo pikkumies on kova vierastamaan niin vähän ahdistaa, että jos se huutaa täällä koko sen ajan kun äiti huutaa laitoksella :rolleyes: Varsinkin jos Pikkunen päättää syntyä siinä joulun pyhinä niin hoitajat saattaa olla aika kortilla... Nyt varsinkin lasten myötä harmittaa tooooooosi paljon, että omat vanhemmat asuu niin kaukana etteivät millään pääse apuun! Niihin kun ite luottaa eniten ja tietäis et ne tulis päivään ja kellon aikaan katsomatta milloin vaan apuun ihan ehdoitta! Täytyy vaan valjastaa mahdollisimman monia ihmisiä siihen et "jos tulee pyyntö niin pääsettekö apuun.."
 
Täällä taas on ollut just päinvastainen päivä kuin MarinaMelinalla, alkoi jo huolettamaan että onko kaikki kunnossa kun yhden ainutta liikettä en päivän aikana tuntenut. Iltapäivällä viimein vähän herättelin, ja hyvin pienen liikahduksen tunsin, ja sen jälkeen taas ei yhtään mitään. Onneksi nyt illan tullen on sitten peppua? nostettua tuohon navan viereen ja muutenkin annettu elämän merkkejä.

Aika moinen huoli oli kyllä mielessä, kun jotenkin muutenkin tuntuu, että liikkeet on rauhoittuneet, ja nyt oli sitten todella pitkään ihan hiljaista. Koiran iltalenkillä jo mietin, että pitääkö soittaa äippäpolille, ois samalla varmaan päässy ylimääräseen ultraankin, jos olisi tarkastettavaksi pitänyt mennä.
 
Minä kans oottelen takkia H&M:ltä ja paketti on kierrelly pitkin Suomea, nyt ei edes tietoa missä menossa... Ja eniten juuri jännittää tuo koko, koska optimistina otin "normaalikoon" ennen raskautta, toivottavasti oo liian pieni kun taas joutuisi odotteleen vaihdon kanssa... Ihmetyttää muuten, et miksei äitiysvaatteisiin ole merkitty vatsanympärysmittaa?
 
mä taas ostin ihan tavalliset takit jokuaika sitten. kevyempi Luhdan takki kokoa 44, joka näyttää kuitenkin yllättävän pieneltä ja maha mahtunee siihen vielä kuukauden - toivotaan ainakin. Ja toinen oli sitten luhdan untuvatakki kokoa 38, ja siinäkin on vielä mahalle kasvunvaraa. Ei siis noi koot mee kovin loogisesti, vaikka saman valmistajan takkeja. Aika ihana on ollut parina pakkasaamuna kiskoa toi untuvainen päälle kun on mennyt koiran kanssa ulos.

Housujen suhteen alkaa olla menetetty peli. Nappeja ei oikein pysty kiinni laittamaan, ja vetoketjuakaan ei halua ylös asti vetää. Tarttee vissiin ottaa ne aiemmin varalle ostetut henkselit käyttöön ja unohtaa napit ja vetoketjut kokonaan. Onneks on takeilla pituutta :wink
 
Ulkohousuissa omistan yhden ison parin, jota olen aiemmin joutunut kiristelemään vyöllä, niillä varmaan pärjään. Ja sitten on lasketteluhousut henkseleillä, ajattelin vaan jättää vetskarin auki. Ne on lämpimät.

Takkipuolella omistan yhden todella ison ja melko lämpimän öljykangastakin, ostettu varmaan 90-luvulla Hulluilta Päiviltä. Aina ollut liian iso, mutta laadultaan niin hyvä etten ole raaskinut muille antaa.

Ongelma on sitten se, että kun nämä vaatteet lopulta ylleni puen, näytän varmasti Ryysyrannan Joosepilta. Äidiltäni voisin yrittää löytää jotain isompia vaatteita käyttöön. En jotenkaan haluaisi ostaa talvitakkia "turhaan".

Synnytystä en ole hirveästi ajatellut, neuvolassa siitä kysyttiin. Enemmän olen stressannut kerrostaloasunnon myyntiä (ei taida olla varaa maksaa lainaa ja yhtiövastiketta äitiyslomalla kun itse asutaan ok-talossa josta menee omat maksunsa, menee vuokrallakin miinukselle). Ja odotan äitiyslomaa. Kohta sinne on enää 6 viikkoa! Kyllä se aika (onneksi) hupenee. Muutamana päivänä on sitten tullut sitä synnytystäkin mietittyä.

Maaliskuisissa on hyvä ketju synnytyksistä, suurimmalla osalla aika positiiviset kokemukset, mikä on mukavaa vaihtelua niille tarinoille, joita olen itse kuullut (kauhutarinoita kerrotaan kai helpommin?). Yllättävää kyllä, ajatukseni ovat nyt positiivisemman kuin ennen raskautta tai raskauden alussa.
 
Itse tilasin takin jo jokian aika sitten h&m:tä ja ollu kyllä todella hyvä. Tilasin parikin osovitukseen, mutta se toinen oli ihan surkee ja näytti ihan kauheelle. Se toinen oli todella kiva ja oon kyllä ollu tyytyväinen ostooni. :) mulla menee vielä hetken tuo haltin takki mut rupee olee kohta pieni. :oops:

Toppahousut mulla on isäpuolelta, ku se ei niitä oikeestaan käytä. On aivan loistavat ja sopii varmaan loppu puolelle saakka. Ei onneksi niitä tarvinnu lähtee ostamaan, ku löyty niinkin läheltä. :grin omat menny enää vähään aikaan, ku puristi alamahaa.

Musta synnytys tuntu alkuun hyvin luontevalle ja olin ok sen kanssa, mutta mitä pidemmälle raskaus edenny niin mieli muuttunut. Se kohtelu mitä olen saanut sairaala henkilökunnalta raskauden mittaan, niin on saanut mut pelkäämään. :confused: hirveen tympeää kohtelua ja vähättelyä asioihin. Odotan nyt pääsyä pelkopolille. Neuvola hoitaja sanoi, että sen jälkeen yleensä kohtelevat paremmin, mutta miksi pitää ensin mennä pelkopolille ennen, ku sut otetaan tosissaan ja saat hyvää hoitoa. Eikös sitä pitäisi saada aina??
 
Minkälaista kohtelua olet saanut sairaalassa ja missä yhteydessä? Itse olen sairaalassa käynyt ultrissa (ne kaksi), muuten ei ole sinne ollut mitään kontaktia..
 
Alkuun ylimääräisissä ultrissa ja sit pari muuta ylimääräistä käyntiä vielä päälle. Ollu matkan varreella hieman vaikeaa. Ne normi ultrat mitä käyny ni ollu ystävällisiä, mut muuten ei. Kerran soitin sinne myöhään illalla, ku oli niin kovat kivut, että itkin enkä päässy minnekkään. Hoitaja oli vaan sitä mieltä, et ihan sama ei sulla voi mikää olla. Kärvistelin sit yön kotona kivuissa :sad001 lääkäri jatko seuraavana päivänä samaa rataa. No päivystäjän soittaessa suoraan määräsi suoraan vuodelepoon, et ei niin hyvin ollu. Meiltä sairaalaan reilu 50km, et en ihan pienestä tai turhaan kyl soittele.
 
Auts. Saatiinko kivun syy selville? Supistelut vai jotain muuta?

Hyvä, että pääset pelkopolille - olipa syy mikä tahansa, niin asia pitää käsitellä. Uskoisin, että itse synnytyksessä kätilöt ovat mukavia. Jos itselle sattuu ihminen jonka kanssa kemiat ei synkkaa, niin aion pyytää vaihtoa. En nyt ihan pienestä, mutta joskus kuulee juttuja, jotka ovat todella pöyristyttäviä. Pääsääntöisesti tarinat kätilöitä ovat olleet positiivisia.

Ja juu, olen samaa mieltä, että aika ikävää jos toiminnalla saadaan pelko aikaiseksi.
 
Joo supiteli todella kovaaaja mua ei uskota. Mietin et synnytys tilanteessa en halua samaa kohtelua. Se kätilö kenen kanssa puhuin puhelimessa oli tosi tympee ja ilkee. En halua et vauvalle käy mitään, jos ne on tuollaisia.
 
Hei Helsingin porukka! Oon tulossa 5-6.11 Helsinkiin niin onko antaa hyviä vinkkejä missä kannattas käyä katteleen lastenvaatteita/-tavaroita? Helsingin ydinkeskustassa tai Itiksessä :) Ja saa tieten lähteä vaikka mukaankin, mies kun on 8-16 konttorilla ja minä yksinään palloilen siellä ja täällä :)
 
Muokattu viimeksi:
Forumissa ja Kampissa on lastenvaate ja lelukaupat keskitetty samoihin kerroksiin, joten niissä kannattaa piipahtaa. Kampissa lisäksi Bebes, jossa paljon äitiys- ja imetysvaatteita. Stockmannia suosittelen myös, paljon eri merkkejä ja löytyy vaatteiden lisäksi myös tarvikkeita (vaunuja, lämpöpusseja, pulloja, pumppuja, leluja jne..)
 
Muksautteluja tuntunut nyt tosi selvästi ja tuntuu että kaikki on ihan hyvin. Ei oo ollu liiemmin mitään kipuja, mitä nyt hartiat jumissa ja selkä väsyy aika helposti. Aamulla kyllä heräsin viiden aikaan ihan jäätävään suonen vetoon joka tuntui toisessa jalassa vain pohkeessa ja toisessa sekä pohkeessa että nilkassa että reidessä :mad: Yritin nousta ylös ja rojahdin kuitenkin takas sängylle, poukkoilin ja valitin ja jossain vaiheessa sain iskettyä yöpöydän laatikosta merisuolarakeita kielen alle, mikä sitten hetken päästä alkoi helpottaan. Kiitos ei tällasia herätyksiä enään:eek:
 
Suonenvedot pohkeessa on pahimmat .. Jalkapohjan/varpaiden kohdalla sitä saan ainakin itse hillittyä niin että jalka jotain vasten ettei pääse varpaat kipristymään, mutta pohkeen kanssa kun ei oikein mikään auta. Yläasteen aikoihin jo heräsi aina välillä yöllä noihin suonenvetoihin pohkeessa kun niitä jossain vaiheessa oli enemmänkin ja oli ihan kauheeta. Onneksi ei nyt ole ollut kuin muutama hassu suonenveto raskauden aikana.

Katsoi hoitsu tänään vähän kulmien alta, kun neuvolan jälkeen kävin verikokeissa. Karsea neulakammo ja jo kun laitteli sitä neulaa kädessään valmiiksi niin piti hyräillä ettei ala itkettämään. Onneksi älysi olla tuijottamatta sitä neulaa ... hyi. :confused:
 
On se parempi olla katsomatta neulaa jos on piikkikammoinen. Aika jännä muuten, miten hyräilemällä tm. mantralla saa pidettyä ajatukset kasassa tai ainakin vähän vähemmän siinä pelottavassa asiassa.
 
Itsellä kannssa ihan kauhee piikkikammo. Harmikseni mulla on vielä miinus veriryhmä ja saan jonkun piikin pyllyyn, jotta kehoni ei hylkisi sikiötä. Onko täällä muita jotka joutuu kokemaan saman? :confused:
 
Minulla on myös miinus veriryhmä. Tässä raskaudessa piikitetäänkin minua sen takia oikein urakalla. Ensimmäisen sain jo istukkanäytteen oton jälkeen, seuraava tulee viikolla 30 neuvolassa ja sitten vielä synnytyksen jälkeen. :sad001Onneksi piikkikammoni rajoittuu siihen piikin näkemiseen. Verikokeet ja nuo rokotukset sujuu vallan mainiosti, kunhan en vain erehdy piikkiä katsomaan. Onneksi kaikissa labroissa missä olen käynyt on ollut jokin kuva seinällä mitä voi sitten tuijottaa.

Vauvapyykki menee meillä kuivuriin. Meillä ei oikein ole paikkaa kuivata vaatteita muuten ja tulee niistä jotenkin pehmeämpiäkin siellä.
 
Joo piikin saan minäkin tuossa ensiviikolla jos sikiön veriryhmä plussa. Toki toivon kovasti, että pieni tullu äitiinsä ja sillä olisi kanssa miinus ettei tarttei piikittää niin usein. :grin mutta mun tuurilla sillä on plussa ja saan piikin. Viimeksi sain piikin, ku oli keskenmeno ni en ole vielä saanut yhtään. Sattu sillon se pistäminen ihan juukelisti ja jäi kyl kammo. :confused:

Meillä ei kuivuria ole, mut jos olisi ni menisi kyllä sinne. :)
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top