. En kuitenkaan osaa iloita ja olla onnellinen asiasta, koska koko ajan takaraivossa jyskyttää ajatus ja pelko siitä, että saamme kuulla huonoja uutisia sitten np-ultrassa. Minulla ei ole tämän raskauden aikana ollut juuri mitään oireita ja se vasta pelottaakin.. Pakko kuitenkin jatkaa peloista huolimatta eteenpäin ja toivoa, että kaikki menisi hyvin tällä kertaa. Jaksamista sinulle!
Esikoisella on aika paljon uhmaa ja kiukuttelua ja se saa mut väsyneeksi ja masistelemaan. Tai jotenkin tuntuu et energiaa ei riitä mihinkään muuhun kuin hänen hoitamiseen. Tietysti sitten kaikki muut hoidettavat asiat kasaantuvat ja stressaavat entisestään. Pahoinvointia on kans ollut tällä viikolla paljon enemmän, sais olla joka välissä laittamassa jotain suuhun, tai tulee vellova huono olo. No viikonloppuna saa onneksi olla kotona rauhassa ja mies voi paremmin auttaa esikoisen kanssa, niin luulen et fiilikset tästä paranee...
onneks saa rauhassa mässäillä ja katella kännykkää sillon kun tuo hoidettava nukkuu. :)
) Eilisen positiiviseksi voisin vielä kertoa sen kun kävin salilla ilman minkäänmoisten raskausoireilujen häiriköintiä 
Synnytyksestä on juteltu ja se taitaa miestä pelottaa tällä kertaa enemmän. Jäi vissiin kiireellisestä sektiosta jotain, kun asiat ei edenneetkään ja jäi oottelee tyhjin käsin siihen aulaan vaan, kun lähettiin kiitää. Vissiin toivoo suunniteltua sektiota, mut olisin ite tällä hetkellä kyl alakautta kokeilemassa (taas varmaan turhaan).
