Lokakuun kuulumisia

Pojalla on vesirokko ja ostin apteekista sitä voidetta mikä auttaa kutinaan. Ei siinä muuta mut toi haju on ihan järkyttävä ja poika tietty haluu äitin syliin kun on kipee. Yök, oksennua meinaa lentää!

Onneks oon ite sairastanu vesirokon pienenä, muuten vois aiheuttaa vauvalle kehityshäiriöö tms.
 
Eilen oli paljon parempi päivä jakso olla jalkeillakin monta tuntia ja äitin laittama ruoka maistuukin yllättäen josko tää tästä kun 10. Viikko lähestyy

Mira 8+5
 
Epätoivo ja pelko nostavat päätään. Lähinnä siksi, että en ole oksentanut tai ollut järjettömän pahoinvoiva pariin päivään, joka nyt ei kyllä oikeasti kerro yhtään mitään yhtään mistään.

Enemmän ahdistavat unet, joita olen nyt nähnyt. Unissa on ollut kkm kaksosista ja toisessa unessa oli äiti, joka synnytti kaksoset rv 20. Lapset eivät jääneet henkiin ja minun piti lohduttaa äitiä, kun minulla on kuulemma kokemusta samasta..?! Ovatko unet syy vai seuraus ahdistukseen, en tiedä.

Kaikki on kuitenkin todennäköisesti hyvin ja raskaus etenee normaalisti. Nyt eletään samoja aikoja kuin viimeksi raskaus meni kesken. Liekö se sitten syynä näihin mietteisiin? Ei vain taas osaa nauttia tästä.

Onko joku muu käynyt samoja ajatuksia läpi ja miten niistä on päässyt yli?
 
Mulla on paljo kans ahistusta ja mietteitä siitä ettei kaikki oiskaa hyvin vaikka siltiki luotan siihen et kaikki menee hyvin. Ainaki tää pahoinvointi ja huimaus kertoo et masussa tapahtuu jotain. Just tk:sta soittivat ja sanovat et saikku jatkuu koko ensviikon. Helpotus vaikka haluisinki töihin. Eilen kävin kaks tuntii töissä mut vähä turhan riskiä peliä ku huimas kokojaanniin paljo ettei voinu tehä mittää. Jospa tää vielä iloksi joskus muuttuu :)
 
Elaffy: Tunnen koko ajan pelkoa ja epätoivoa, koska koin keväällä pitkän yrittämisen jälkeen keskeytyneen keskenmenon, joka huomattiin varhaisultrassa. Nyt on menossa 8+2 ja kävin maanantaina yksityisellä varhaisultrassa (7+5) ja näimme siellä maailman ihanimman näyn, sydämen sykkeen :Heartred. En kuitenkaan osaa iloita ja olla onnellinen asiasta, koska koko ajan takaraivossa jyskyttää ajatus ja pelko siitä, että saamme kuulla huonoja uutisia sitten np-ultrassa. Minulla ei ole tämän raskauden aikana ollut juuri mitään oireita ja se vasta pelottaakin.. Pakko kuitenkin jatkaa peloista huolimatta eteenpäin ja toivoa, että kaikki menisi hyvin tällä kertaa. Jaksamista sinulle!
 
E: täällä ei onneksi ole keskenmenoa taustalla, mutta siitä huolimatta ihan samat fiilikset kuin sinulla. Ei juuri mitään oireita vielä täälläkään. Mitä nyt massu turpoaa iltaa kohti mutta muuten ei mitään. Minulla ens tiistaina varhaisultra. Toivon todella että siellä näkyisi se pienen sydämen syke. Toki tuskin se pelko ja epäilyis sillä tyystin katoaa.
 
On mennyt monta päivää siitä kun jaksoin viimeksi kirjoittaa.. On ollut jotenkin todella raskas viikko. :sad001 Esikoisella on aika paljon uhmaa ja kiukuttelua ja se saa mut väsyneeksi ja masistelemaan. Tai jotenkin tuntuu et energiaa ei riitä mihinkään muuhun kuin hänen hoitamiseen. Tietysti sitten kaikki muut hoidettavat asiat kasaantuvat ja stressaavat entisestään. Pahoinvointia on kans ollut tällä viikolla paljon enemmän, sais olla joka välissä laittamassa jotain suuhun, tai tulee vellova huono olo. No viikonloppuna saa onneksi olla kotona rauhassa ja mies voi paremmin auttaa esikoisen kanssa, niin luulen et fiilikset tästä paranee...

Oletteko muuten muut huomanneet, et tulee ahdistusta huonoista uutisista (siis jostain mitä lukee lehdestä tms. ei omakohtaisista) tai jostain kurjasta mitä on sattunut jollekin tutulle.? Tuntuu et kaikki ikävät asiat menee ihan ihon alle. Hmm, onpas nyt synkkää.. On kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa tää alkuraskaus. Mä tunnistan myös ton, että varaudun pahimpaan kun mietin sitä ekaa ultraa. Varasin alkuviikosta ekan neuvolan, mikä on joskus rv9 ja ultraan pääsee vasta rv12-13, mitenköhän kestän sinne asti...? Nyt mennään jotain 6+6.

Noh, ettei mene nyt ihan synkäksi, niin kehun tähän loppuun viikon edistysaskeleita: 1) laitettiin jouluvalot ikkunoihin!! Hurraa. Siitä tuli heti valoisampi olo! 2) Esikoinen on pottaillut todella onnistuneesti koko viikon! JEEE! 3) Hän suostui myös luopumaan tutista!! :):):)

Mitäs positiivisia juttuja muut on saaneet viikolla tapahtumaan? Pienet kehut piristää aina tunnelmaa! :wink
 
Elaffy, mä käyn kans ihan samoja asioita läpi. Viime yönä näin kans jotain painajaisunia raskaudesta. Mä luotan kyllä et kaikki menee siellä hyvin :)
 
Muistakaa tarkkailla noita tuntemuksia ja puhua niistä puolisolle tai jollekin hyvälle ystävälle. Varmaan myös tänne kirjottaminen auttaa ja harvoin on yksin "oireiden ja tuntemusten" kanssa. Mulla viime raskaus meni ihan ilman mitään "hormonikiukkuja" vain jokin "lapset laulaa"-tyyppinen liikutti, eli en osaa sanoa, mikä noihin auttaa. Yleisesti huonoon oloon vaikuttaa just tollaset pienet arjen positiivisuudet: jouluvalot tai hyvä ruoka. Yksinkertaisista pienistä iloista on hyvä oppia nauttimaan.

Mulla tänään hyvän fiiliksen toi taas tuo puolivuotias leikeillään ja naurullaan. Ja et sain nukkua n. tunnin päiväunet. Mehän herätään joka aamu tossa klo 6, enkä osaa mennä kyllä ennen 23 nukkumaan. On se oma aika iltasin niin tärkeää jotenkin, et saa valvoa ilman et tarvii leikkiä jotain pärisevää lelua...
 
Elaffylle ja freyalle tsemppiä ahdistukseen. Voin vain kuvitella, mitä käytte läpi, ku tuoreessa muistissa kkm. Mul oli 2010 kkm ja jo sekin kummittelee mulla, vaikka sen jälkeen kaks hyvää ja "onnistunutta" raskautta.
Macie hienoa et siellä pottailu onnistuu ja tuttikin historiaa. Meillä ei pottailla vaan kuopus matkii isoveljeä ja menee pytylle. Pissat tulee hienosti siihen ja vahinkoja harvemmin sattuu enää. Ainoa asia ong.on ei suostu kakkii pöntölle. :) menikö vähän ohi ketjun otsikon?? :) Sorry
 
Itelläkin ajoittain unissa syntyy kuillet kaksoset tai sit niin pienet että kuolee ihan parin päivän ikäsenä. Ahistavia nuo unet ja masentavat olot. Onneksi maanantaina ultra niin pääsee katsomaan pikkusia. :)

Päivän positiiviseksi taitaa mennä nuo tajuttoman hyvät satsumat ja uutuus sulkaaminttulaku mitä sai kaupasta maistijaisiksi halloweenin kunniaksi. Tänään kuitenkin kituutetaan töissä klo 10-19. :sad001 onneks saa rauhassa mässäillä ja katella kännykkää sillon kun tuo hoidettava nukkuu. :)
 
Joo sehän tässä just on mutkikasta, kun ei vielä haluis kertoa kenellekään raskaudesta, mutta koko ajan mietityttää erilaiset asiat ja niitä haluaa jakaa. Mut siksi onkin ihan parasta et voi täällä kirjoitella. Heti kun saa purettua asioita niin helpottaa! :Heartbigred
 
Voi kuinka samanlaisia tuntemuksia saa lukea kuin itsellä on,jotenkin helpottavaa,ei ole yksin näiden ajatusten kanssa :) Miehelle olen peloista jne kertonut ja kuuntelee kyllä mutta jotenkin...tuntuu ettei hän vaan tajua sillälailla kun pitäisi :D
Nyt rv6+2,pidemmällä kun viimeksi,oireet pahemmat(paremmat) ja olo jotenkin niiiiiiin paljon epävarmempi kuin viimeksi. Viimeksi juhlin heti,mietin kummivalintoja ja nimeä vaikka keskenmeno oli niiiin aikaisin. Nyt oon päättäny et otan rauhallisesti,tulee mitä tulee,päivä kerrallaan vaan....Päätän niin joka aamu ja sit iltaa kohden taas ajatukset menee samoihin huonoihin :D Kyllä se tästä!

Positiiviset Perjantaihin : Cittarin irtokarkit 4.99 kg :D Vain elämää, kunnon päikkärit ja jonkun mainitsemat makeat superhyvät satsumat! Oon ihan hullaantunu niihin :D
 
Ihania positiivisia perjantaijuttuja VauvaHaaveissa!! Mua heti hymyilytti! Ja satsumat on muuten parhaita, ostin itekin niitä! Viime raskaudessa söin nektariineja hulluna.. :hello2
 
Huomenna saakin tehdä jo marraskuun kuulumisia ketjun :)

Jotenkin tuntuu et aika menee kyl nopeaan mut sit taas tää eka kolmannes on hidasta aikaa. Siis kun odottelee et mitä tuolla masussa on. Mulla on ens torstaina ultra ja jännityksellä odotan sitä.

Noista ruuista puheenollen, oon "joutunut" ostaa pitkien koulupäivien jälkeen hamppareita ja patonkeja et jaksan kotiin asti. Pitäis varmaan miettiä jotain hedelmäjuttuja et olis vähän terveellisempää.
 
Mulla kans helpottaa tänne kirjottelu, tunnu vielä oikein luentevalta kasvokkain tutuille mitään ihmeempiä puhua näin alussa. Ainoastaan miehelle oon välillä koittanu jotain höpistä (tänne kirjottelun lisäks) mutta ihan sama fiilis kun sulla VauvaHaaveissa ettei se nyt oikeen tajua niinkuin mä haluaisin sen asiat tajuavan.

Mulla on alkanut tulla nyt viikon sisään kauheasti painajaisia, ei kylläkään mitään tähän uuteen maha-asukkiin liittyviä. Mut oon kuitenkin liittänyt ne tästä raskaudesta johtuviks, hormonit tms.

Oon myös taas alkanut muistamaan et minkä takia venytin tätä uutta raskautta näin pitkälle, ihan mahoton ajatus et tälläsellä hormoniheilahduspäällä pitäis elää vielä monta kuukautta. Mut alussahan täs vasta mennään et toivottavasti nää ei tulis jatkumaan samalla tavalla kun viime raskaudessa. Jänskättää. Vaikka onhan sekin kiva että hyvätki fiilikset tuntuu nykyään usein vielä mukavemmilta :)


Positiiviset tältä päivältä; lasten yltiömäinen kikatus kun käytiin kavereilla, kaverin tekemät uunilehtikaalit jotka maistuivat ihan sipseiltä(!) Plus opiskelurauha kun mies lähti kaupoille ja oon saanut jotain siltä osin aikaiseksikin :) (vaikkakin tuhlaan taas tätä opiskeluun tarkoitettua aikaani tänne foorumille :silent ) Eilisen positiiviseksi voisin vielä kertoa sen kun kävin salilla ilman minkäänmoisten raskausoireilujen häiriköintiä :hello2
 
Kiitos kaikille tsempeistä. Helpottaa aina, kun tietää, että samassa veneessä tässä ollaan ja nämä tuntemukset ovat normaaleja. Etenkin on lohduttavaa lukea, että Jetsoni olet nähnyt saman laisia unia kuin minä. Ehkä voivat siis liittyä vain raskauteen, eivätkä ole oman pääni tuotos. Jos nyt joku ymmärtää, mitä tarkoitan..

Jos jotain odottaa kovasti, se kestää pitkään. Olen yrittänyt nyt miettiä ihan muita juttuja kuin raskautta, jos aika menisi jotenkin nopeammin siten. :)

Nyt ajattelin ottaa pikatorkut ja lähteä koiran kanssa treeneihin. Illalla löhöän sohvalla ja syön ehkä jotain, mitä tekee juuri silloin mieli ja aamulla nukun pitkään. Tulee jo oikein hyvä mieli, kun ajattelee nukkumista. :D
 
Itse näin mitä erikoisimpia unia viime raskauden aikana (vielä eivät ole unet tässä raskaudessa alkaneet), ja ajattelin niiden olevan mun psyykeen tapa käsitellä epävarmuuksia, odotuksia ja pelkoja. Tässä raskaudessa hormonit ovat jylläänneet enemmän tunnetasolla ja välillä ihan ärsyttää miten voimallisesti pitää vähäpätöisinkiin asioihin reagoida.

Päivän positiivinen; sain hoidettua paljon jo kauan hoitamista odottaneita asioita pois tänään. Hyvällä omalla tunnolla voi esikoisen nukkumaan mentyä ottaa rennosti. :)
 
Nuo synkät ajatukset on kyllä inhottavia, mut onneks sekin helpottaa et on joku jolle ne uskaltaa ja kehtaa jakaa :) tarkoitan, että kaikki varmaan ymmärtää nämä tuntemukset niin hyvin et saa hyvin sitä vertaistukea :)
 
Kyllä mäkin näin viime raskaudessa outoja vauvaunia. Suurimmassa osassa vaan unohdin hoitaa vauvaa ja se jäi pitkäksi aikaa hoitopöydälle ym. Yhessä unessa viimesillään muistaakseni aloin skeittaamaan mun isän kanssa...

Eikä miehet näitä jaksa jauhaa. Meillä ainakaan :D ei varsinkaan tästä toisesta :wink Synnytyksestä on juteltu ja se taitaa miestä pelottaa tällä kertaa enemmän. Jäi vissiin kiireellisestä sektiosta jotain, kun asiat ei edenneetkään ja jäi oottelee tyhjin käsin siihen aulaan vaan, kun lähettiin kiitää. Vissiin toivoo suunniteltua sektiota, mut olisin ite tällä hetkellä kyl alakautta kokeilemassa (taas varmaan turhaan).

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Takaisin
Top