Lokakuun juttuja

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Emir
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huomasin tämän raskauden ennen testiä siitä, että rinnoissa oli ihmeellinen tunne, aivan kuin maito olisi noussut. Tein testin tosi ajoissa ja siitä tuli nega. Tunne oli kuitenki niin varma että jotenkin tiesin plussan tulevan kunhan pari päivää odotan ja niin se sitten tulikin [emoji4]

Synnytyksestä on hieman kaksijakoiset ajatukset. Minulla kaksi raskautta ja kaksi lasta, joten kaikki oikeasti mennyt superhyvin. Synnytykset kyllä olleet ihan hirveitä mutta ei voi kovasti valittaa kun vauvat voineet hyvin. Ensimmäinen synnytys kesti 3 vuorokautta, synnytyssalissa olin 1,5 vuorokautta. Aika monta kätilöä tuli nähtyä ja viimeinen niistä huonoin. Repesin todella pahasti ja kun vauva (joka oli todella pieni) saatiin ulos, niin hänet lykättiin isän syliin ja minut kiidätettiin leikkaukseen. Toipuminen kesti kauan.

Toinen käynnistettiin 10 päivää yliaikaisena. Synnytys oli nopeampi, salissa olin vain 8h. Sain kuitenkin kohtutulehduksen, jonkun muun tulehduksen jne. Lopulta jouduin verensiirtoon kun hemoglobiini tippui 45:een. Vauva oli taas kunnossa, mutta sairaalassa oltiin ehkä 5 päivää. Eka synnytys oli TYKSissä, toinen Jorvissa. Ensimmäisen kohdalla oli myös aika kova ennakkopelko, toisen kohdalla mietin että ei mene varmaan ainakaan huonommin [emoji4]
 
Mulla oli tosi vahva tunne ennen testiä että plussa tulee. Olin ollu tosi väsyny ja viluinen, kasvot tuli täyteen finnejä niinkuin edellisessäkin raskaudessa, pyörrytti myös usein. Tavallisesti kun on hyvä iho. Ajattelin että on aivan liian aikaista testata mutta testasimpa kuitenkin ja tosi hailakka plussa tuli. Seuraavana aamuna testasin uudestaan ja sitten oli jo paljon selkeämpi viiva.

Kamala pahoinvointi iskeny tänne. Ollaan tulossa yli 400km päästä reissusta autolla ja voisin oksentaa koko matkan. Samoin leikkipuistossa heiluvan kiikun katsominen saa niin huononolon että huh!
 
Mullakin oli jollain tavalla pieni aavistus että raskaana ollaan :) samoin miehellä oli aavistus. Se itseasiassa sano jo vähän ovulaation jälkeen että "sä oot niin raskaana" ;) Mä sain ensimmäisestä testistä tosi haalean plussan ja oikeestaa viel seuraavastakin samana päivänä :D en olis tehny viel edes testiä ku menkat ei oikeestaa ollu myöhässä mut meillä oli sinä päivänä yhdet häät niin halusin tietää. Näihin kumpaankaan liuskatestiin en luottanu satavarmasti ni ostin viel digin ja siihen sit tuliki raskaana 1-2viikkoa ♡

Aamulla teen vielä kaapissa olevan liuskan ja varaan sit samalla neuvolan ku meillä on kuopuksen 1v neuvola :) <3
 
Synnytystä mä odotan innolla mutta jännittyneenä. Edellinen synnytys oli ihana ja toivon vaan että tässäkin kaikki menis hyvin kun on jo kaksi onnistunutta synnytystä takana :) kuopuksen synnytys oli niin nopee et mulla jäi hirvee synnytyksen kaipuu :D :'D
 
Kiva kuulla onnistuneistakin synnytyksistä. Niistä kuuleminen auttaa omaan pelkoon paljon.
Ja mukava että täällä on jo näinkin paljon porukkaa jännäämässä tulevia kuukausia :)
 
Joku kyseli pelkopolille pääsystä: osa pääsee helposti, osa joutuu vaatimaan. Aika terkkakohtaista tuntuu olevan, kuinka helposti saa lähetteen. :)
 
Mama-90 minäkin olen tykännyt synnytyksistä ja jäänyt niihin vähän koukkuun :p esikoisen synnytyksessä oli kaikennäköisiä käänteitä, mutta silti jäi positiivinen kuva ja toisen kohdalla melkein kaikki meni putkeen, joten synnytystä odotan innolla. Mä en vaan jaksais tätä 8-9 kuukautta sitä ennen, en ole yhtään raskaustyyppiä :D

Jos jotain synnytyksessä olen pelännyt niin sitä että se päätyy sektioon.
 
Kiva tosiaan kuulla myös positiivisia synnytyskokemuksia :)

Mulla on fiiilikset jotenkin nyt tosi matalalla. Viikonloppu oli rankka kun se pahoinvointi iski ja kestää sitten lähes koko päivän. Ja tänään töissä oli aika tuskaista. Googletin jo aamulla, että kuinka vaikeeta on saada raskausajan pahoinvoinnin takia sairaslomaa :depressed: Kyllä mä yritän siellä töissä olla mutta välillä kun pahin aalto iskee tuntuu ettei pysty mitenkään toimimaan. Vielä en ole oksentanut onneksi, pelkkää etomista mutta riittää näköjään mulle.
Onko kellään kokemusta noista pahoinvointirannekkeista? Pitäiskö itse kokeilla jos vaikka auttais :grin

Mua pelottaa myös se lauantaina oleva ar-ultra. Pelkään, että mitäs jos tuolla ei olekaan ketään tai onkin mennyt kesken :pale
Oon varmaan koko viikon ihan paniikissa sen takia :nailbiting:
 
S1N1 sanoi:
Mama-90 minäkin olen tykännyt synnytyksistä ja jäänyt niihin vähän koukkuun :p esikoisen synnytyksessä oli kaikennäköisiä käänteitä, mutta silti jäi positiivinen kuva ja toisen kohdalla melkein kaikki meni putkeen, joten synnytystä odotan innolla. Mä en vaan jaksais tätä 8-9 kuukautta sitä ennen, en ole yhtään raskaustyyppiä :D

Jos jotain synnytyksessä olen pelännyt niin sitä että se päätyy sektioon.
Click to expand...

Hei joo mulla sama että sektiota jotenki pelkään. :/ toiveena olis että käynnistyis iteksee ja ei olis tarvetta sektioon ♡ ja synnytyksiin todellakin jää koukkuun :D
 
Täällä yks jolla hätäsektio meni mitä parhaimmalla tavalla.
Ambulanssissa tuli kolme lievää supistusta ja perillä sairaalassa olin jo 10cm auki. Lääkäri tunsi pojan toisen jalan synnytyskanavassa koska poika oli jalat edellä tulossa. Kiireellä leikkaussaliin, jossa sitten pojan sykkeet laski ja kiirreellinen sektio muuttui hätäsektioksi. Poika syntyi 2h vesien menon jälkeen.
Sektiohaava parani hyvin eikä tullut tulehduksia.
 
Mulla jäi kans positiivinen kokemus synnytyksestä. Alatiesynnytys, kaikki meni hyvin. Eppari leikattiin ja pari kolme tikkiä sain. Muuten ei mitään :) Sektioon joutuminen hirvittää mua ja siitä palautuminen.
 
Omalta kohdalta voin sanoa että tulehduksista huolimatta, sektiosta toipuminen meni yllättävän hyvin. Toki nyt on tilanne toinen, kun on jo lapsi, josta myös täytyy huolehtia. Maitotölkkiä painavempaa kun ei vauvan lisäksi saa nostella pitkään aikaan. En muista enää viikkoja?
Mutta muuten palautuminen oli nopeaa, ei oikein meinannut muistaa, ettei saisi liikaa huhkia ja mitään ylimääräistä nostella.
Mutta en mie varsinaisesti sektion puolesta puhuja ole missään nimessä, en vain vielä tiedä mihin pystyn. Ja eihän sitä koskaan tiedä miten asiat etenee. Ei pidä liikaa suunnitella.
 
Mulla on tosi ristiriitaiset tunteet synnytyksestä.

Rv 41+3 Esikoinen oli helppo vaikkakin iso poika josta repesin 6-7h koko synnytyksen kesto.

Rv 38 Keskimmäinen oli ihan kamalaa.. kivut ihan älyttömiä eikä lääkkeet ehtiny auttaa kun tuli syöksyllä. siinä oli koko kesto n 3h

36+6 Kuopus meni muuten hyvin mutta ponnistaa kun piti menin paniikkiin enkä osannu kun itkee. (Onneks mulla ylitehokkaat synnytyslihakset ni se riitti) koko kesto n 5h . Tosin rauhoitun kun iskusta kun poika huusi heti kun suu oli ulkona pikku ponnistuksella loputki pojasta ulos.

Abortti oli kokemuksena ihan omaa luokkaa jota en miellä ees synnytykseks.

Kaikki on käynnistetty sairaalassa
 
Onko muilla tiedossa jo tuleva sokerirasitus. ? Mä joudun siihen aina ja aina se on ahistavaa ka tiedän ilman rasitustakin että pitää mittail sokerei ja jättää maidot pois ainaki.
 
Joudun iän ja sukurasituksen puolesta aina kans siihen sokerirasitukseen. Ei ole ikinä ollut mitään, mutta tiedän että tulossa on testi tälläkin kertaa...
 
Mulla paino, sukurasite ja joka raskaudes ollut raskausdiabetes. Tuskin nytkään siltä vältyn. Onneks insuliinille ei oo tarvinnut siirtyy..
 
Mää oon kans aina ollu ja kaks kertaa/raskaus. Mulla syynä ikä ja pcos.
 
Mulla oli raskausdiabetes viimeksi, joten joudun rasitukseen. Varmasti iänkin puolesta.
Oikeastaan olen plussasta asti jo jollain tasolla noudattanut diabeetikon ruokavaliota. Iltamässäily pitäis saada vielä kuriin.
 
Mäkin kyllä kaiken kaikkiaan oon avoimin mielin synnytyksen suhteen ja jos tilanne esim. sektion tai käynnistyksen vaatii ni sit niillä mennään [emoji5] ei suuria suunnitelmia siis ♡

Mä oon molemmissa aiemmissa raskauksissa välttyny tolta sokerirasitukselta ja uskon ettei tarvii nytkään ellei sit ilmene jotain uutta miks pitäis :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top