Huomenta kaikille!
Täällä on tosiaan kanssa alkanut toi "aamu"pahoinvointi sitten kunnolla, rv 5 + 5, mikä on aikas normi mulla edellisistä raskauksista. Viimeisimmässä raskaudessa, joka päättyi keskenmenoon rv 9 + 0 helmikuussa, ei tullut kertaakaan ykä, oli vaan semmoista vähän kuvottavaa oloa, mutta myös semmoinen olo monesti, että onko sitä raskaana ollenkaan. Noh, mun aavistuksethan oli silloin sit oikeassa ja jotain oli pielessä kun juuri tolla kriittisella viikolla 9 tuli keskenmeno.
Nyt tosiaan kuvotusta on jo ollut jonkun aikaa ja eilen illalla tuli suht kuvottava olo. Olin just leiponut omenapiirakan, jota olin syönyt onnessani kaksi isoa palasta ja ajattelin, että nyt en saa ainakaan oksentaa ja menin sit sänkyyn lepäileen, johon nukahdinkin, heh! Mies sanoi, että hyvä kun menoit ajoissa nukkumaan, kun väsymys on ollut aika järkkyä alkuraskaudessa tässä ja oon noiden 5v. ja 2v. poikien kanssa kotona, joten vilinää piisaa. Aamuyöllä heräilin sitten monta kertaa huonoon oloon ja aamulla kun mies heräs töihin (yleensä oon jäänyt itse nukkumaan, kun toi 2v. vielä välillä heräilee aamuyöstä), niin ennenkuin hän ehti nousta sängystä sanoin, että "nyt mu täytyy nousta ylös", ja samantien vessaan oksentamaan. Eli eka ykä tullut, jee! :D Täällä vedän vissyä ja paahtista napaan varovasti. Saas nyt nähdä kuinka pahaksi pahoinvointi tästä äityy, mutta oon myös onnellinen, koska monilla on raskaudet täysin ilman pahoinvointeja, mutta mulla näköjään sitä on, jos raskaudessa kaikki on hyvin. Mitä tosiaankin toivon nyt, vaikka koskaanhan ei tiedä.
Onnea kaikille, jotka ovat saaneet ultrassa iloisia uutisia :) Se on niin ihanaa nähdä pieni siellä masussa köllöttelemässä! Mä taidan odottaa rv 10 alkuun ja sitten voisi mennä varhaisultraan, kun siihen np-ultraan ei ehkä malttaisi odottaa, mutta sitten ton edellisen km:n rv 9 + 0 jälkeen en uskalla vielä mennä ennen rv 10 sinne. Viimeksi, kun tuli se km mulla alkoi vuoto ja seuraavana päivänä ultrattiin hätäultra, niin siellä näkyi pienokainen ja sydänkin sykki. Kaiken piti olla kunnossa, mutta itse vain tiesin ettei ollut :/ Juuri sen takia se km olikin niin inhottavaa, kun vauva ultrassa näkyi ja sydän sykki, vaikka olikin vähän pienempi kuin rv, ja sitten meni kesken. Niin nyt sitten varmaan silloin 10 + mennään ultraan yhdelle tosi kivalle vanhemmalle proffalääkärisedälle, jos vaan kaikki menee hyvin siihen asti. Puhuin miehelle ultrista ja hän sanoi, että mä ehkä malttaisinkin odottaa, mutta, että hän voisi mennä vaikka heti ultraan, kun on niin malttamaton, kun ensimmäinen lapsi hänelle tulossa. Puhuttiin sitten, että se rv 10 + ultra voisi olla kiva, ja mies mukaan tietty!
Noista miehen mukanaoloista: mulla ex-mies oli mukana ekasta kaikissa ultrissa ja joissain neuvoloissa (lähinnä kun sydänääniä kuunneltiin jne.), plus Haikaranpesässä Kättärillä synnytysvalmennuksessa, joihin oli pakko osallistua. Tokasta mies ei ollut yhdessäkään ultrassa, kun oleskeltiin silloin raskausaikana eri maissakin ajoittain (ex-mies on britti) ja tuli Suomeenkin vasta 1 vk ennen la. Nyt olenkin niin onnellinen, että tässä raskaudessa saan tehdä kaiken ihan "normaalisti", eikä tarvitse ravata eri maitten väliä, kasvavan mahan kanssa, ja mies pääsee kaikkiin ultriin jne. mukaan ja onhan se ihanaa, että mies on siinä koko ajan tukena, jos ja kun on huonoa oloa ja loppuraskaudessa kun on vähän vaivainen. :D Tää nykyinen mies kyllä pitää mua tosi hyvänä ja huolehtii musta, mikä on ihanaa! Hän sanoikin, että haluaa olla ihan kaikessa mukana, kunhan vain saa töistä vapaata.
Mulla kanssa alkoi toi hillitön ruokahalu jo tossa rv 4 ennenkin, ja kaikkea oikein ns. epäterveellistäkin tehnyt mieli, rasvaa ja sokeria, heh. Vedin tossa keväällä/alkukesästä sellaisen kuntokuurin, että treenasin 6-8 tuntia viikossa ja söin tosi terveellisesti, joten painokin oli parhaimmillaan vain 52 kiloa (oon kyllä melko pätkä myös). Kesän loppuun paino olikin noussut 55 kg, kun en päässyt urheilemaan ja vähän hölläsin ruokavaliota. Noh nyt on sit maistunut kaikennäköinen epäterveellinenkin ja paino on noussut yhtäkkiä 57 kg:n, kääk! :D Mutta joo, mulla on ekan raskauden jälkeen alussa tullut turvotusta aina, tohon masun seudulle jo tosi aikaisin. Kaipa kun se kohtu on jo kerran, tai nyt pari kertaa, päässyt venymään, niin helpommin pullahtaa se maha ulos. Nytkin, vaikka en oo syönyt niin maha on jo sen verran turvonnut, että musta näkee kyllä heti, että jotain on tekeillä... Ja auta armias, kun oon syönyt, on maha niin turvonnut, että näyttää kuin olisi pidemmälläkin raskaudessa. Vähän ärsyttävää, kun en haluais kellekään vielä kertoa raskaudesta just ton km-pelon takia ja muutenkin, kun meidän suhde on suht tuore, niin en jaksa heti kaikille mainostaa. Mun kesäiseen kuoppamahaan verrattuna tästä näkee kyllä niin helpolla, ja kun pidin suht kireitä paitojakin, niin yhtäkkiä oonkin sit yrittänyt kaivaa vähä löysempiä vaatteita esille. Onneksi nyt on kylmemmät ilmat, niin ei ole niin epäilyttävää, kun voi pistää neuletta jne. päälle. En tiedä onko mun omaa vainoharhaa, mutta musta tuntu, että pari tyyppiä on jo silmäillyt mun mahaa epäilevästi. Ja iskä sanoi tossa yksi päivä, että "Sulla on viisaita poikia, tuleekos niitä milloin lisää?". Heh! :D
Mites te muut, milloin olette ajatelleet kertoa ihmisille raskaudesta? Oletteko jo kertoneet joillekin? Mun tekisi mieli parille kaverille kertoa, mutta toistaiseksi olen malttanut mieleni. Ollaan miehen kanssa puhuttu, että ekaan ultraan ainakin ootettais ennenkuin enemmin kerrotaan, että tietää että kaikki on hyvin, tai ainakin varmemmalla pohjalla. :) Vähän ärsyttää, kun tiedän jo, että niitä kauhistelujakin joiltakin ihan varmasti tulee, että kuis nyt näin pian raskaana jne. Ei jaksaisi selitellä, että me puhuttiin kaikki hommat jo kättelyssä selviksi ja tämä vain tuntuu oikealta. Mitäs se toisaalta kellekään kuuluu. Mun oli tarkoitus nyt mennä töihin, tai hakea siis, kun tuo nuorimmainen syntyi niin, että just olin valmistumassa, niin en ole oman alan töitä ehtinyt vielä tehdä kunnolla. Haen edelleen töitä, jos jotain ehtisi tehdä ennen tulevaa äitiyslomaa, mutta työmarkkinat eivät ole nyt muutenkaan kovin hyvällä tolalla. Jos en saa ennen ensi kesää töitä, niin sitten töihin meno viivästyy jollain vuodella, kun olen vaavin kanssa kotona, mutta eiköhän niitä töitä ehdi tehdä. Sitäpaitsi voi olla, että ilman vauvaakin kestäisi töiden saaminen, monet kaverit ovat hakeneet töitä puoli vuotta - vuoden ennenkuin on tärpännyt. En vaan jaksaisi yhtään selitellä kaikille kysyjille näitä juttuja ja mun valintoja enää. Lapsi on kuitenkin lahja, jota osaa arvostaa vielä enemmän nyt, kun on km:kin kokenut.
Äitiyvaatteista: joku sanoikin, että oli jo ryhtynyt käyttämään äitiyshousuja, kun turvottaa, oliko se rv 8? Mä on jo viikon mennyt legginseissä ja omat farkut alkaa tuntua tosi kireiltä just tosta vyötärön seudulta. Mulla on yhdet oikeasti äitiysfarkut, joita oon pitänyt nyt, mutta ne on niin upeat farkut, että ei näytä yhtään äitiysfarkuilta, joten oon nitä pitänyt ihan säännöllisesti raskauksien jälkeenkin, on niin hyvin istuvat ja ihan normifarkkujen näköiset. Seraphinen, esim. seraphine.co.uk voi käydä katsomassa ja tilata. Niillä on mun mielestä ihan parhaat äitiysfarkut, jotka ei siis näytä äitiysfarkuilta, ja muitakin ihania äitiysvaatteita. Toimittavat Suomeenkin, tilasin sieltä just eilen parit farkut ja legginsit lisää. Isabella Oliverilla on kanssa aivan ihania äitiysvaatteita (isabellaoliver.com). On hiukan tyyriimpiä, mutta niin hyvin istuvia! Eron tosiaankin tuntee. Niiltä mulla on jo aiemmista raskauksista toppeja ja paitoja, ja tekisi mieli tilata parit lisää jossain vaiheessa... Olen huomannut, että raskaanaollessa tosiaankin haluaa, että ne vaatteet istuu hyvin ja näyttää hyviltä. Tosin sitten myös ihan H&M:n etc. pidemmät topit ja paidat menee kyllä myös hyvin raskaanaollessakin varsinkin sellaiset trikoiset, menee kivasti mahan muotoja mukaillen.
No niin, taidan lopettaa tän romaanin ja toivottelen jaksamista kaikille mamoille! :)