Lokakuun höpinät!

Keskustelun 'Laskettu aika toukokuussa 2013' aloitti taikatutti, 1 loka 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. taikatutti Peruskäyttäjä Lokakuun äidit 2019

    Elikkäs tänne voi taas kirjoitella ihan mistä haluaa :)
  2. Tapsu Aloittelija

    Tää onkii hyvä, kun syyskuun puolella oli jo niin tekstiä ettei perässä pysynyt!:)

    10.viikko alkoi eilen ja nyt alkaa olee aamupahoinvointi aika huipussaan.En aio kertoa vielä töissä muutamaa henkilöä lukuunottamatta,mutta jos vessassa ravaamisen tahti on vakio niin voi olla,että ainakin oma porukka sen huomaa.Tänään pitäisi lähteä yövuoroon pitkästä aikaa ja pahoin pelkään että siitä tulee taistelu..Normaalisti oon pystyny nukkuun milloinvain ja missä vain, mutta nyt ei.En tiiä jännitänkö tiedostamatta, että miten menee vai mikä on.

    Torstaina olisi ensimmäinen neuvola:) Menen yksin,kun mies on reissussa.Onko muilla ollut puolisot mukana?
  3. taikatutti Peruskäyttäjä Lokakuun äidit 2019

    Meillä mies oli aina välillä mukana neuvolakäynneillä. Aikalailla samat jutut siellä kerran tehdään joka kerralla. Np- ja rakenneultrissa oli mukana ja nyttenkin aikoo kuulemma tulla np-ultraan mukaan, kun ilmoitin koska se on. :) Neuvolaan tuo nytten tulee tuskin kovin usein. 
  4. Tapsu Aloittelija

    Täällä toinen on  niin innoissaan, että olisi ekaan halunnut tulla.Tuskin seuraaviin.Ultran kans sit saaki vääntää et pääsee,olis se mukavampi kaksin :)
  5. Vesimeloni Tuttu foorumilla

    Mun mies oli ekassa raskaudessa tosi usein neuvolakäynneillä mukana ja sit meidän pojan neuvolakäynneillä me ollaan käyty kans yhdessä jos vaan mies pääsee töistä tuleen sinne tai sattuu vapaapäivä jne. Mut nyt tuskin tän raskauden neuvoloihin, muuta kun niihin ultriin tulee :) kun itsekään ei jaksais siellä rampata kun tietää sen olevan sitä samaa joka kerta... Voisin kotonakin tehdä ne pissatestit ja mitata verenpaineet. ;D
  6. Rigsu Peruskäyttäjä

    Mepä käytiin tänään kattelemassa vauvanvaatteita ja vaunuja ja mammavaatteita :) Taitaa toi ukkokin alkaa olla mukana tässä aika täysillä :) Takki on jo hommattu, mutta housuja en taida oikein uskaltaa vielä ostaa :) muka 26" farkut näytti niin järkyn isoilta! silti omat pöksyt alkaa kiristää jo... täytyy sitten vissiin pitää nappeja auki hetken ennen uusiin vaatteisiin hyppäämistä! onneks on pitkiä paitoja...
  7. Pätkis87 Peruskäyttäjä

    Jos tänne puolelle sitten :) Nyt kun näistä tukiasioista on puhuttu, niin onko joku tietoinen miten nuo armeija-ajan avustukset mahtavat mennä? Mies kun sai palvelukseenastumismääräyksen ja tässä mietitään miten pärjätään koko tuo aika kun rahaa ei tule kuin mun puolelta. Tänään alkoi yhdeksäs viikko ja huh että turvottaa ja on nälkä! Ihana kun vähän enemmän on alkanut oireita tulemaan, tulee lohdullinen olo että onhan siellä joku pieni kasvamassa :) Eka neuvola pitäis huomenna varata, en usko että miestä tosin mukaan otan ekalla kerralla ainakaan. Tylsäähän tuolle tulis kuunnellessa liikunta- ja ruokailuohjeita! :D mutta ekaan ultraan hän ehdottomasti haluaa, ja mielelläänhän otan mukaan katsomaan, mitä sieltä löytyy :)
  8. CMT Tuttu foorumilla

    Moiks!:) sen tiedän ainakin armeija avustuksista että niiden pitäisi maksaa vuokra ja jotain päivärahaa pitäisi kanssa saada:)
  9. Toiveikas Tuttu foorumilla

    Hei - ja kiva kun lokakuulle avattu oma otsikko !

    Täällä mies oli mukana ensimmäisessä neuvolassa ja tulee olemaan mukana ainakin kaikissa ultrissa. Ehkä myös joissain neuvolakäynneissä, riippuen aikatauluista.

    Täällä tuntuu että oireet vasta ovat alkamassa, eli eilen oli hurja päänsärky koko iltapäivän ja illan ja tänään suht nuutunut olo. Muuten olen todella vähällä selvinnyt. Noh, en valita - kunhan kaikki vain olisi hyvin.

    Vielä niistä mammavaatteista - itselläni on jo iltapäivisin ja iltaisin pakko käyttää mammahousuja, kun vatsa on niin turvoksissa iltaisin.

    Mukavaa tiistaita kaikille toivottaen !
  10. Livi Aloittelija

    Huomenta kaikille!

    Täällä on tosiaan kanssa alkanut toi "aamu"pahoinvointi sitten kunnolla, rv 5 + 5, mikä on aikas normi mulla edellisistä raskauksista. Viimeisimmässä raskaudessa, joka päättyi keskenmenoon rv 9 + 0 helmikuussa, ei tullut kertaakaan ykä, oli vaan semmoista vähän kuvottavaa oloa, mutta myös semmoinen  olo monesti, että onko sitä raskaana ollenkaan. Noh, mun aavistuksethan oli silloin sit oikeassa ja jotain oli pielessä kun juuri tolla kriittisella viikolla 9 tuli keskenmeno.

    Nyt tosiaan kuvotusta on jo ollut jonkun aikaa ja eilen illalla tuli suht kuvottava olo. Olin just leiponut omenapiirakan, jota olin syönyt onnessani kaksi isoa palasta ja ajattelin, että nyt en saa ainakaan oksentaa ja menin sit sänkyyn lepäileen, johon nukahdinkin, heh! Mies sanoi, että hyvä kun menoit ajoissa nukkumaan, kun väsymys on ollut aika järkkyä alkuraskaudessa tässä ja oon noiden 5v. ja 2v. poikien kanssa kotona, joten vilinää piisaa. Aamuyöllä heräilin sitten monta kertaa huonoon oloon ja aamulla kun mies heräs töihin (yleensä oon jäänyt itse nukkumaan, kun toi 2v. vielä välillä heräilee aamuyöstä), niin ennenkuin hän ehti nousta sängystä sanoin, että "nyt mu täytyy nousta ylös", ja samantien vessaan oksentamaan. Eli eka ykä tullut, jee! :D Täällä vedän vissyä ja paahtista napaan varovasti. Saas nyt nähdä kuinka pahaksi pahoinvointi tästä äityy, mutta oon myös onnellinen, koska monilla on raskaudet täysin ilman pahoinvointeja, mutta mulla näköjään sitä on, jos raskaudessa kaikki on hyvin. Mitä tosiaankin toivon nyt, vaikka koskaanhan ei tiedä.

    Onnea kaikille, jotka ovat saaneet ultrassa iloisia uutisia :) Se on niin ihanaa nähdä pieni siellä masussa köllöttelemässä! Mä taidan odottaa rv 10 alkuun ja sitten voisi mennä varhaisultraan, kun siihen np-ultraan ei ehkä malttaisi odottaa, mutta sitten ton edellisen km:n rv 9 + 0 jälkeen en uskalla vielä mennä ennen rv 10 sinne. Viimeksi, kun tuli se km mulla alkoi vuoto ja seuraavana päivänä ultrattiin hätäultra, niin siellä näkyi pienokainen ja sydänkin sykki. Kaiken piti olla kunnossa, mutta itse vain tiesin ettei ollut :/ Juuri sen takia se km olikin niin inhottavaa, kun vauva ultrassa näkyi ja sydän sykki, vaikka olikin vähän pienempi kuin rv, ja sitten meni kesken. Niin nyt sitten varmaan silloin 10 + mennään ultraan yhdelle tosi kivalle vanhemmalle proffalääkärisedälle, jos vaan kaikki menee hyvin siihen asti. Puhuin miehelle ultrista ja hän sanoi, että mä ehkä malttaisinkin odottaa, mutta, että hän voisi mennä vaikka heti ultraan, kun on niin malttamaton, kun ensimmäinen lapsi hänelle tulossa. Puhuttiin sitten, että se rv 10 + ultra voisi olla kiva, ja mies mukaan tietty!

    Noista miehen mukanaoloista: mulla ex-mies oli mukana ekasta kaikissa ultrissa ja joissain neuvoloissa (lähinnä kun sydänääniä kuunneltiin jne.), plus Haikaranpesässä Kättärillä synnytysvalmennuksessa, joihin oli pakko osallistua. Tokasta mies ei ollut yhdessäkään ultrassa, kun oleskeltiin silloin raskausaikana eri maissakin ajoittain (ex-mies on britti) ja tuli Suomeenkin vasta 1 vk ennen la. Nyt olenkin niin onnellinen, että tässä raskaudessa saan tehdä kaiken ihan "normaalisti", eikä tarvitse ravata eri maitten väliä, kasvavan mahan kanssa, ja mies pääsee kaikkiin ultriin jne. mukaan ja onhan se ihanaa, että mies on siinä koko ajan tukena, jos ja kun on huonoa oloa ja loppuraskaudessa kun on vähän vaivainen. :D Tää nykyinen mies kyllä pitää mua tosi hyvänä ja huolehtii musta, mikä on ihanaa! Hän sanoikin, että haluaa olla ihan kaikessa mukana, kunhan vain saa töistä vapaata.

    Mulla kanssa alkoi toi hillitön ruokahalu jo tossa rv 4 ennenkin, ja kaikkea oikein ns. epäterveellistäkin tehnyt mieli, rasvaa ja sokeria, heh. Vedin tossa keväällä/alkukesästä sellaisen kuntokuurin, että treenasin 6-8 tuntia viikossa ja söin tosi terveellisesti, joten painokin oli parhaimmillaan vain 52 kiloa (oon kyllä melko pätkä myös). Kesän loppuun paino olikin noussut 55 kg, kun en päässyt urheilemaan ja vähän hölläsin ruokavaliota. Noh nyt on sit maistunut kaikennäköinen epäterveellinenkin ja paino on noussut yhtäkkiä 57 kg:n, kääk! :D Mutta joo, mulla on ekan raskauden jälkeen alussa tullut turvotusta aina, tohon masun seudulle jo tosi aikaisin. Kaipa kun se kohtu on jo kerran, tai nyt pari kertaa, päässyt venymään, niin helpommin pullahtaa se maha ulos. Nytkin, vaikka en oo syönyt niin maha on jo sen verran turvonnut, että musta näkee kyllä heti, että jotain on tekeillä... Ja auta armias, kun oon syönyt, on maha niin turvonnut, että näyttää kuin olisi pidemmälläkin raskaudessa. Vähän ärsyttävää, kun en haluais kellekään vielä kertoa raskaudesta just ton km-pelon takia ja muutenkin, kun meidän suhde on suht tuore, niin en jaksa heti kaikille mainostaa. Mun kesäiseen kuoppamahaan verrattuna tästä näkee kyllä niin helpolla, ja kun pidin suht kireitä paitojakin, niin yhtäkkiä oonkin sit yrittänyt kaivaa vähä löysempiä vaatteita esille. Onneksi nyt on kylmemmät ilmat, niin ei ole niin epäilyttävää, kun voi pistää neuletta jne. päälle. En tiedä onko mun omaa vainoharhaa, mutta musta tuntu, että pari tyyppiä on jo silmäillyt mun mahaa epäilevästi. Ja iskä sanoi tossa yksi päivä, että "Sulla on viisaita poikia, tuleekos niitä milloin lisää?". Heh! :D

    Mites te muut, milloin olette ajatelleet kertoa ihmisille raskaudesta? Oletteko jo kertoneet joillekin? Mun tekisi mieli parille kaverille kertoa, mutta toistaiseksi olen malttanut mieleni. Ollaan miehen kanssa puhuttu, että ekaan ultraan ainakin ootettais ennenkuin enemmin kerrotaan, että tietää että kaikki on hyvin, tai ainakin varmemmalla pohjalla. :) Vähän ärsyttää, kun tiedän jo, että niitä kauhistelujakin joiltakin ihan varmasti tulee, että kuis nyt näin pian raskaana jne. Ei jaksaisi selitellä, että me puhuttiin kaikki hommat jo kättelyssä selviksi ja tämä vain tuntuu oikealta. Mitäs se toisaalta kellekään kuuluu. Mun oli tarkoitus nyt mennä töihin, tai hakea siis, kun tuo nuorimmainen syntyi niin, että just olin valmistumassa, niin en ole oman alan töitä ehtinyt vielä tehdä kunnolla. Haen edelleen töitä, jos jotain ehtisi tehdä ennen tulevaa äitiyslomaa, mutta työmarkkinat eivät ole nyt muutenkaan kovin hyvällä tolalla. Jos en saa ennen ensi kesää töitä, niin sitten töihin meno viivästyy jollain vuodella, kun olen vaavin kanssa kotona, mutta eiköhän niitä töitä ehdi tehdä. Sitäpaitsi voi olla, että ilman vauvaakin kestäisi töiden saaminen, monet kaverit ovat hakeneet töitä puoli vuotta - vuoden ennenkuin on tärpännyt. En vaan jaksaisi yhtään selitellä kaikille kysyjille näitä juttuja ja mun valintoja enää. Lapsi on kuitenkin lahja, jota osaa arvostaa vielä enemmän nyt, kun on km:kin kokenut.

    Äitiyvaatteista: joku sanoikin, että oli jo ryhtynyt käyttämään äitiyshousuja, kun turvottaa, oliko se rv 8? Mä on jo viikon mennyt legginseissä ja omat farkut alkaa tuntua tosi kireiltä just tosta vyötärön seudulta. Mulla on yhdet oikeasti äitiysfarkut, joita oon pitänyt nyt, mutta ne on niin upeat farkut, että ei näytä yhtään äitiysfarkuilta, joten oon nitä pitänyt ihan säännöllisesti raskauksien jälkeenkin, on niin hyvin istuvat ja ihan normifarkkujen näköiset. Seraphinen, esim. seraphine.co.uk voi käydä katsomassa ja tilata. Niillä on mun mielestä ihan parhaat äitiysfarkut, jotka ei siis näytä äitiysfarkuilta, ja muitakin ihania äitiysvaatteita. Toimittavat Suomeenkin, tilasin sieltä just eilen parit farkut ja legginsit lisää. Isabella Oliverilla on kanssa aivan ihania äitiysvaatteita (isabellaoliver.com). On hiukan tyyriimpiä, mutta niin hyvin istuvia! Eron tosiaankin tuntee. Niiltä mulla on jo aiemmista raskauksista toppeja ja paitoja, ja tekisi mieli tilata parit lisää jossain vaiheessa... Olen huomannut, että raskaanaollessa tosiaankin haluaa, että ne vaatteet istuu hyvin ja näyttää hyviltä. Tosin sitten myös ihan H&M:n etc. pidemmät topit ja paidat menee kyllä myös hyvin raskaanaollessakin varsinkin sellaiset trikoiset, menee kivasti mahan muotoja mukaillen.

    No niin, taidan lopettaa tän romaanin ja toivottelen jaksamista kaikille mamoille! :)
  11. Pätkis87 Peruskäyttäjä

    CMT: Okei, se kuulostaa ihan hyvältä, pitääpi ottaa tarkemmin selvää noista :)

    Me ollaan kerrottu molempien vanhemmille, mun paras kaveri ja miehen paras kaveri tietävät. Eikä äiti ollu malttanut olla kertomatta mummille ja siskolleen! Vähän varauksella ollaan kerrottu edellisen raskauden keskenmenoon päättymisen takia, mut järkeiltiin, että vaikka tulis toinen keskenmeno, halutaan jakaa sekä ilot että surut läheisten kanssa. Toivotaan silti nyt parasta! Edellisen raskauden aikaraja on täpärästi ohitettu nyt, mutta eihän se vielä mitään tarkoita. Ikävin asia tässä on se, ettei uskalla yhtään nauttia raskaudesta kun jatkuvasti miettii et mitä jos käykin taas huonosti.

    Ollaan etsimässä uutta asuntoa parhaillaan (asutaan hissittömässä kerrostalossa) ja löydettiinkin rivitaloasunto, vastaremontoitu, joka olis ollut meille aivan täydellinen. Paitsi että sinne ei saa ottaa eläimiä. Meillä on vajaan vuoden vanha pikkukissa, josta ei kyllä luovuta asunnon takia. Harmittaa kyllä, mulla on ollut kissoja kymmenen vuotta ja tää oli ensimmäinen kerta kun kissan takia on mennyt asunto sivu suun! Senkin takia harmittaa, kun olis äitiysneuvola vaihtunut kaupungin neuvolaksi muuton myötä, kun nyt joudun pienelle terveysasemalle menemään, enkä tykkää siitä paikasta yhtään...
  12. Pääskynen Tuttu foorumilla

    Juu en todellakaan ottaisi lapsia synnytykseen, kaikki kokekoon sitten aikanaan :)

    Kiloja on tullut lisää muutenkin pitkin vuotta noiden hoitojen takia, joten on ärsyttänyt entisestään tämä jatkuva syöminen. Lisäksi toi turvotus on kamala riesa. Että joo, housuja kiristää. Inhottavaa. Tykkään kyllä vauvamahasta yli kaiken, sitten kun se taas tulee, mutta tä on ärsyttävää ja ällöttävää. Onneksi ei toi makea hirveästi maistu. Tosin piilosokereita kyllä tulee jonkun verran nautittua.

    Sitten siitä takista. En nyt ainakaan ennen talvea aio ostaa. Yritin muistella mitä mulla oli päällä niillä viikoilla esikoisesta, ja mulla on sellanen aavistus, että laskettelutakki olis menny vielä kiinni kun syksyllä kokeilin. Eihän se sillon talvella enää mennyt kun esikoinen on syntynyt joulukuussa. Mutta ajattelin kokeilla josko se menisi nyt tämän talven, se on siinä ja siinä. Ja tällä kertaa hyvät ulkoiluvaatteet tulevat kyllä tarpeeseen, kun lapsen kanssa on oikeasti mentävä kunnolla ulos. Ekasta ei ollut niin väliä, takki auki kauppaan ja kävelyillä käytin miehen laskettelutakkia, jonka helma oli mulla puoleen reiteen ja hihat n.20cm liian pitkät :D Katotaan sitten kun tarve oikeasti tulee.

    Yritän muuten olla tekemättä hirveästi äitiysvaateostoksia, hyvä paketti kuitenkin vielä tallella. GlamourMomin imetystopit ovat muuten sitten vertaansa vailla, hintavia ovat, mutta käytettynä voi saada edullisestikin. Usein nettikaupoilla on myös tarjouksia.
  13. Rigsu Peruskäyttäjä

    Minäpä kävin sitten hommaamassa kahdet mammapöksyt, yhdet stretch-farkut, vaatekokoa 32, sekä yhdet suorat housut, kokoa xs :) Eli kyllä niitä mammavaatteita tehdään ihan pieniäkin kokoja, sopiva on siis koko, joka vastaa vaatekokoasi ennen raskautta, eli edelleen voit valita koon 32, xs, tai tuumakoon 26. Voin sanoa, että hyvin istuvat :) eroa normaaleihin stretch-farkkuihin on vain se, että vyötärö on matala, ja siinä on lisäksi vatsan päälle nouseva joustava kangas, joka jää paidan alle piiloon, eikä kyllä alussakaan roiku vaan venyy ja paukkuu sitä mukaa kun vatsa kasvaa :)

    esim. BellyButton tai Fragile tekevät oikein hyvin istuvia housuja! -joskin niillä on hintaa bout 100€/pöksyt.

    Takki mulla on myös valmiiksi hommattuna, merkiltään mamalicious.

    Äitiysvaatteita Helsingissä myyvät esim. Fiilinki, Stockmann ja Bebes, sekä tällä hetkellä pelkkää nettikauppaa tekevä Belua, joka tosin avaa piakkoin liikkeen Helsingin keskustaan.
  14. Pääskynen Tuttu foorumilla

    Itse asiassa yksi hankinta voisi olla kyllä paikallaan, nimittäin ulkoiluhousut! Niitä ei kyllä ihan helpolla löydä, ellei jollain ole vinkata. Täytynee kuitenkin tuunata itse.
  15. Tapsu Aloittelija

    mimsu sama täällä,km takana mutten jaksa ressata kovinkaan..ei tästä raskausajasta vois nauttia ollenkaan..vaikken kyllä vielä ole oksentelujen takia päässytkään nauttimisasteelle :)

    Tänään itketettiin molempien vanhempia,eli kerrottiin raskaudesta.Anoppi se heti alkoi suunnittelemaan lomansa, että voi olla avuksi.Ja tää ei todellakaan haittaa miuta,ollaan erittäin hyvissä ja lämpimissä väleissä.Omat porukat otti kans uutisen ilolla vastaan.Muille ei nyt aleta kertoilemaan sisaruksia lukuunottamatta,kyllä ne ajastaan sitten huomaavat:)

  16. Aavistus Aloittelija

    Olen ajatellut, että saatan kertoa parille kaverille, jos tulee sellainen fiilis, että haluan kertoa. Ja jos nyt tulee sellainen tilanne, että täytyy joko alkaa keksiä valheita tai kertoa, niin varmaan mieluummin kerron, kuin alan säveltää...meikäläinen on niin huono valehtelemaan...

    On taas jotenkin kauhean hanakala muistaa, että mitä sai syödä ja mitä ei. Pari viikkoa sitten söin kylässä valkohomejuustoa tyytyväisenä, kun kesken kaiken muistin, että sitä ei paranisi syödä. No, en alkanut poiskaan sylkemään, tosin en ottanut lisääkään. Ja ravintoloiden salaattipöytien herneet on aina yksi mitä pähkään. Pakasteherneitähän ne käyttävät ja tuskinpa niitä keittävät, joten uskaltaako niitäkään syödä? Niitäkin tuli kyllä epähuomiossa syötyä viikkoa sitten.

    Äitiysvaatteista. Onneksi nyt käytetään paljon leggareita, tunikoita yms. vaatteita, joten osa nyt jo käytössä olevista vaatteista sopii myös mahan kanssa. Näillä näkymin mitään ei tartte hankkia. Vanhastaan on jo jonkinmoisia farkkuja ja paitoja. "Vähän" etukäteen tilasin jo Ellokselta mustan pitkähihaisen imetyspaidan. Sellaista koitin tilailla Ellokselta pariinkin kertaan esikoisen imetysaikana, mutta olivat aina loppu.
  17. -may- Aloittelija

    mimsu: Esikoisen kanssa olin melko tarkka kiellettyjen ruokien suhteen, mutta silti lipsahti aivan alussa tyhjiöpakatun graavilohen syöntiä. Olin ihan paniikissa muutaman päivän. Nyt on mennyt huomattavasti rennommin, koetan välttää kiellettyjä, mutta esim. vuohenjuustoa en ole pystynyt vastustamaan ravintolaruuassa.

    Mä kanssa aion tehdä tosi vähän vaatehankintoja. Parit housut ja muutama paita on säästössä ja viimeksi laskettelutakki toimi pitkään. Jotenkin tuntuu turhalta muutaman kuukauden takia panostaa monia satoja euroja. Tosin, en yleensäkään ottaen paljon rahaa kuluta vaatteisiin. Viimeksi ostin Saksasta suurimman osan mammavaatteista. Siellä oli huomattavasti edullisempaa. Imetyspaitoihin mun mielestä taas kannattaa panostaa, kun niiden käyttöikä oli mulla ainakin pidempi. Tykkäsin tosi paljon Boob-merkkisistä paidoista, triumphin rintsikat ja Carriwelin yörintsikat oli mukavat. Näissä toimivuus ennen kaikkea.
    Tosin mammatoppahousuista ottaisin minäkin vinkkejä, jos sattuu tulemaan kylmä talvi.
  18. hömppis Aloittelija

    Itse olen esim. Maitotuotteiden kanssa tarkka, etenkin jos ollaan vieraassa maassa... Kreikan matkalla en syönyt lainkaan maitotuotteita. Jouluna taas graavilohi on suurinta suurinta herkkua, joten sitä syön hyvillä mielin :) enkä ravintolassa kummemmin mieti onko kadvilset keitetty vai ei.. Mutta luulen että noissa ruokailuasioissakin maalaisjärjellä pärjää aika hyvin.. Ei se kerta pari varmaankaan hallaa tee, riippuen tietenkin mitä syö, mutta jos joka päivä vetelee graavilohta tai maksaa, niin sillä saattaa jo olla seurauksia..

    Itsekin saisin kaivaa mamma vaatteet varaston perältä.. Tosin suurin osa omistakin vaatteista on läysempää mallia, että ainakaan yläosia ei tarvitse paljoa ostella. Mutta housuja tarvisin. Ja tosiaan.jos jpki tietää mistä löytyy raskaustoppahousut niin täälläkin kaivattais vinkkejä mistä sellaset löytyy :D

  19. Sinni83 Aloittelija

    Tsaukkista!

    Noista ruoista, niin olen kyllä vedellyt aurajuustoa, fetaa ym. Ehkä mä en niitä söis jostain seisovasta pöydästä, kun ei tiedä kauan ne on olleet lämpimässä. Jos niin huono tuuri on, niin sitten se on ollakseen. 

    Joku muu kanssa kertoili, ettei ole paljoa oireita. No täällä on vähän sama juttu. Alkuun oli pientä etovaa oloa pitkin päivää, mutta nyt kun viikkoja on 10 ja rapiat, niin sekin on vähentynyt. Tällä hetkellä oireena on väsymys, mutta toisaalta on tällä hetkellä niin rankkaa töissä ja oon muutenkin aina syksyisin väsynyt, niin en osaa sanoa onko se yhtään sen enempää kuin silloin kun ei ollut raskaana. Ainoa kunnon oire on arat rinnat. Laitoin johonkin toisellekin foorumille, että vihaan tätä alkuraskautta, kun kaikki on niin epävarmaa. Tällä viikolla tuli kertaalleen punaista pyyhkäistessä, mutta ei enempää vuotoa. Nyt on koko ajan semmoinen tunne, että onkohan se alkio jo pöntössä. Kaksi viikkoa olisi aikaa vielä nt-ultraan, josko sen jälkeen olisi vähän helpompaa. Kertaalleen kyllä käytiin viikolla 8 alkuraskauden uä:ssa ja silloin kaikki oli ok, sydänkin sykki. Mutta niin epävarmaa, niin epävarmaa. Jotenkin nyt toivoisi, että oksentaisi jatkuvasti, mutta jos kaikki onkin hyvin, niin olen enemmän kuin onnellinen selvitessäni näin vähällä. 

    Ainiin, vaivaahan iskias, mutta epäilen, ettei sillä ole  mitään tekemistä raskauden kanssa. 
  20. Pääskynen Tuttu foorumilla

    Ruuista täälläkin suht rennosti, mutta myös meillä aika monet noista kielletyistä on muutenkin olemattomalla käytöllä. Kaloista syödään muutenkin aina vain lohta, marjoista aina kotimaisia (ulkomaisia voi käyttää leivonnassa, jos kyseessä paistettava leivonnainen), maksaruokia ei syödä ollenkaan ja mitäs vielä, en edes muista mitä niitä kiellettyjä oli :) No suurin osa Suomessa myytävistä perusjuustotuotteista on turvallisia. Homejuustoja vältän, koska se ei ole minulle vaikeaa. Tosin, niitäkin kunnolla kuumennettuna voin syödä, esim loppukesän pekonisienet toki tuli syötyä Aurajuustolla. Jouluna en ehkä kyllä pysty kieltäytymään graavilohesta, koska se on minunkin suurta herkkuani. Mutta jos ei nyt ihan perinteisen suurella kädellä söisi :) Vedellään sitten kesällä senkin edestä ;) Vai oliko ne kiellettyjä imettäessäkin? Muuta ei tuukaan mieleen. Syöminen on taas niin pitkäpiimästä ja kurjaa, kun koko ajan pitäis syödä, mutta melkein kaikki on pahaa. Toivottavasti tämä menee pian ohi ja pääsee taas nauttimaankin syömisestä.

    Alan olla hirveän innoissani tästä vauvasta :) Se pelottaa vähän. Odotan kovasti liikkeiden tuntemista ja sitten imetystä! Synnytystä en odota ihan niin innoissani ;) Vaikka ekasta kerrasta jäi kyllä ihan hyvä mieli ja se oli jollain tavalla hirveän voimaannuttava kokemus naiseutta ajatellen.

    Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti saataisiin enemmän kauniita syyspäiviä näiden sateiden keskelle!

Jaa tämä sivu