Lokakuu (:

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja niinnu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tsemppiä sinulle Rosebud, täällä pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin :)

Meillä on ollut neidillä hikkaa yllättävän vähän. Tai kun olen kovasti kuullut muiden puhuvan että heidän masuasukeillaan on hikka useita kertoja päivässä niin meillä ei kyllä kovinkaan paljoa oo sitä esiintynyt, mutta jonkun verran kuitenkin.

Meillä on nyt 37. viikko menossa. Melkein kyllä toivon että tulisi jo suht pian :) Jotenkin sitä alkaa pikkuhiljaa käsittämään että ei sitä aikaa nyt niin kovin paljoa ole enää jäljellä, onneksi.

Hyviä vointeja kaikille!!
 
Meillä oli tänään äippäpolilla kokoarvio ja kun vauvalta otettiin ydänkäyrää, niin sille tuli hirmuinen hikka :D Käyrät aina pomppas, mutta hyvät sydänäänet oli kuitenkin.

Kävinkin enemmän kertomassa tuolla neuvolakuulumisissa, mut kerron nyt täälläkin että kahden viikon päästä saan jo varautua käynnistykeen, sen verran iso muru olis taas tarjolla.
 
Rosebudille viime hetken tsemppaukset loppurutistukseen!

Tällä vauvalla ei ole ollut hikkaa. Esikoinen hikkaili säännöllisesti päivittäin, ja jatkoi sitä myös syntymän jälkeen, joten nyt on ollut outoa, kun "vasara ei hakkaa" mahassa. Muutenkin raskaus ollut hyvin erilainen ensimmäiseen verrattuna ja esim. linea negraa ei ole tullut ollenkaan, eikä turvosta. Luojan kiitos!

Sain viimein ostettua tänään muovitetun froteen meidän sänkyyn ja aloin pakkaamaan sairaalakassia. Kyllä se on nyt uskottava, että synnytys lähenee. Me oltiin tosiaan vielä viikonloppu laivalla ja vähän jännitti, että syntyykö lapsi merellä, mutta matka teki niin hyvää. Sai vielä ladata akkuja, syödä hyvin ja nauttia kahdenkeskisestä ajasta.

Onnittelut kaikille jo synnyttäneille! Ja Manque:n suoritus oli kyllä ihailtava. Perjantaina tosiaan oltiin samassa tentissä ja juteltiin siinä sen jälkeen, että nyt saisi vauvat sitten tulla ja heillä h-hetki oli lähempänä kuin uskoimmekaan! 

Tsemppiä kaikille loppuaikaan, toivottavasti odotusta ei ole enää kauan jäljellä!
 
Mansikkainen: Sun teksti ois voinu ollu mun suusta. Mullaki esikoinen hikkaili tämän tästä ja nyt en muista et tällä pienellä ois ollu kertaakaan hikkaa siten et oisin sen huomannu. Mulla myös tuli ekasta linea negra ja nyt sitä ei oo näkyny. Noh eka oliki poika ja nyt on annettu tyttölupausta.. :) (vaik en noihin juttuihin ihan uskokkaan).

Mäki oon nyt muutaman päivän pohtinu et pitäis alkaa se sairaalakassikin pakkaamaan. Ekan kohdalla tosin ehdin sitä vielä tarkistella ennenku lähettiin (en tosin niissä kivuissa ois jaksanu kaikkea pakata et sinänsä hyvä et oli valmiina). Pitäis oikein muistaa listaa tehdä mitä kaupasta ostaa (lähinnä oma hammastahna ja jotain syötävää). Niin ja tietty vauvan kassi pitäisi myös pakata valmiiksi. Tosiaan oudolta tuntuu et kohtahan tässä lähdetään jo synnyttämään. Jotenkin tää raskaus on mennyt niin nopeasti ja tietyllä tavalla huomaamatta ohi. Tietty suurin syyllinen siihen lienee toi 2-vuotias pikkutouhuaja. :)
 
Täällä on hikkailtu tosi paljon mahassa. Ihan päivittäistä.

Sairaalakassin oon pakannut kans valmiiksi. Oikeastaan lähti siitä, kun mies pyysi, että pakkaan pallukalle vaatteet valmiiksi, mitä se tuo sitten mukaan, ettei sen tartte ruveta ettiin ja miettiin mitä ottaa. Sitten siihen samaan kassiin jäi niin paljon tyhjää, niin pakkasin omatkin kamat siihen samaan. Tuleekin sitten kaikki kerralla jo lähtiessä mukaan. Jos ite tartten jotain päälykampevaihtovaatetta lähtiessä (esim. housut, jos lapsivedet sotkee tms), niin niitä mies osaa sitten tuoda mulle käydessään kyllä.

Nyt kun vielä vaan jotain alkaisi joskus tapahtumaankin :D Tänään pyörähti 39.vko käyntiin ja mun tekisi mieli jo "häätää" tuo pallukka tuolta mahasta ja saada se syliin, mutta ei se vielä tunnu ymmärtävän tulla :)
 
Meillä on kans sairaalakassi pakattuna jo, ollu ehkä 1,5viikkoa. Kaikkien kolmen kamat on samassa kassissa, kun toiveena on se perhehuone. Mies saa sit roudata omat vaatteensa pois vierailukäynnillä jos ei perhehuonetta saada.

Linea negraa en kans oo huomannu enkä oikeestaan vauvan hikkailua kun ehkä muutaman kerran.

Vaunujen puhdistusoperaatio on vähän kesken ja pinnis kellarissa, mut muuten olis valmista. Täytyy se pinnis joku pvä hakea ja putsata valmiiks, kun varmaan on kellarissa pölyyntyny muutamassa kuukaudessa kivasti. Se kyllä kootaan vasta kun vauva on tuotu kotiin, koska muuten makkarissa ei pysty liikkumaan=mä en pääse sängystä ylös.
 
Täällä on kylläkin myös komea linea negra, lähtee ihan ylävatsalta ja nava kohdalla on kunnon tummentuma ja sit jatkuu alas asti (en oo ihan varma, miten alas, kun en ite enää nää ja ei oo tullut peilillä kuitenkaan ihailtua... :D). Sairaalakassi on myöskin pakattuna ja sit pakkasin turvakaukaloon vaatteet vauvalle ja itelle kotiintulo vaatteet. Sairaalakassista tosin puuttuu vielä kamera ja keskeneräinen neule, kun ne on vielä käytössä... Tai käytössä ja käytössä, oon yrittäny miestä patistaa ottamaan kuvia itsestäni, mut kun se tuntuu jotenkin ilmeisesti meistä molemmista vähän tyhmältä... Ollaan huonoja olemaan kuvissa. Kuitenkin haluaisin, että tästä raskaudesta jäis ihan kuviakin muistoksi... Mut jospa sitä vielä ehtis muutaman kuvan masusta ja odotuksesta napata... Ja sairaalakassin namit on jo muutamaan kertaan syöty ja ostettu uusia. :D
Viime viikolla petasin vauvalle sängyn, kun kävin ostamassa patjan tuohon pinnikseen. On jotenkin ihana tulla aina tähän lastenhuoneeseen, kun on niin vauvaa vailla olevan näköinen tuo sänky. Laitoin jo yökkärinkin sängyn pohjalle odottamaan. :) <3
Että kova on täälläkin odotus, että jotain tapahtuisi. Nyt on ne kitkatkin vaaihdettu autoon alle, tänään tuli muutama hiutale lunta <3
 
Meillä puuttuu kans kamera vielä kassista, kun mun pitäs opetella vähän käyttämään sitä, kun sain synttärilahjaks uuden kaikenmaailman ominaisuuksilla ja vauvan syntymän takia sain sen jo etukäteen, kun tää syntyy ennen mun synttäreitä :) Mahasta ei oo yhtään kuvia. Tavallaan haluisin siitä pari kuvaa nyt viimesillään ollessa, niin jäis joku mahakuva, mut tavallaan taas en, kun en kans tykkää olla kuvissa ja nyt ei todellakaan oo mikään hehkee olo tän mahan kanssa. Kai ne pari kuvaa pitää silti ottaa, ei niitä muille kuitenkaan näytetä vaan ihan meitä vartenhan ne olis.
Jotain namia pitää kans sairaalakassiin vielä ostaa! En oo viittiny vielä hirveesti etukäteen niitä ostaa, koska ne olis meilläki syöty moneen kertaan jo :D mut ehkä nyt vois, kun on se pari viikkoa jäljellä, pahimmassa tapauksessa tietty nelisen viikkoa. Näiden lisäks pitää pari lehteä pakata mukaan kunhan taas näen yhen kaverin ja saan häneltä. Molemmat tilataan eri lehteä ja tehdään vaihtarit aina kun treffataan, niin saan sairaalalukemiset seuraavista parista lehdestä :) Jos siellä nyt ehtii ja jaksaa lukea mitään, mut varuiks jotain tollasta viihdykettä mulle mukaan kun ei ne nyt tilaa vie.
 
Plääh, voi tylsyys, kun jo toisaalta haluis päästä "tositoimiin" ja vauvan ulos mahasta ahistamasta, mut taas toisaalta en oo kyllä yhtään valmis siihen :D Tää oma lyllerö-olo kyl alkaa jo raivostuttamaan, kun on aika vaikee olla. Mul on ens maanantaina neuvolalääkäri, niin kuulee vähä tilannetta missä mennään vai mennäänks viel missään. Mitään erityisiä tuntemuksia ei oo ollu, mitä nyt alamahaa juilii päivittäin muttei mitään kipuja, supistuksia tai mitään, niin eiköhän sitä olla edelleen iha kiinni ja kaikki on niinku pitää näihin viikkoihin nähden. Hohhoij.. kattelin jotain "virikettä" itelleni, mm. mammajumppaa, mut se on 6krt ja maksaa 86 euroo ja hesas ois kerran viikossa, viimenen kerta menis päivän yli LA, et se on arpapeliä pääsenks jokaiselle kerralle, ni en oikein viittis sit liittyä. Tosin onha mulla noi painot tuol et senku kantais sisälle ja alkas tääl pumppaa, mut oisha se iha kiva välillä käydä ns. "ihmisten ilmoilla", muuallaki ku tuolla kaupoilla kierrellen. Ikävä on kyllä urheilua :S
 
 etuli, täällä myös oikein komea linea negra navan molemmin puolin ja myös mun navan kohta on ihan tumma. Näyttää vähän mustelmalta. Mun napa pyörähti tosi aikaisessa vaiheessa yläosastaan ympäri, en tainnut olla kuin puolessa välissä. Viiva on ilmestynyt vasta tässä loppupuolella.
 
Mulle taas tuli toi viiva tosi ajoissa. Varmaan jo ennen puoltaväliä navan alle, tuo loppu kyllä sitten ilmaantui vasta myöhemmin. :) Ei se minua haittaa, ihan ylpeä olen siitäkin, vaikka häviäähän se pois, mut sekin on omalla tavallaan ihan kaunis raskauden merkki :) Siitäkin pitäs saada kuva! :/ En oo edelleenkään saanu miestä patistettua kuvailemaan, yritin yksi päivä peilistä ite ottaa, mut meillä ei oo muuta isoa peiliä, kuin peiliovet eteisessä ja se on niin hämärä, että ilman salamaa ei saa mitään selvää ja salaman kanssa tulee se valoläikkä just naamaan tai johonkin. Voikin olla vaikee asia tommonen! :/

Anoppi kävi eilen kylässä ja toi miehelle lukemista, semmosen ihan uuden kirjan, ilmestyi viime viikolla, Jari Sinkkosen Ensi kertaa isäksi. Vaikuttaa ihan hyvältä kirjalta, mies jo ekan kolmanneksen siitä luki eilen illalla :D Alku tosin on vähän tutkimuspainotteista, mut sit just ne kaks vikaa kolmasosaa (noin) on ihan oikeiden tuoreiden isien haastatteluista heidän tuntemuksistaan odotuksesta ja syntymästä ja vauavan kanssa olosta. Olin itekin katellut tuota kirjaa adlibriksestä ja tuolta nettikaupoista, kun Vauva-lehdessä (oisko ollut peräti 10/12) oli artikkeli aiheesta ja mainos tuosta kirjasta. Muutenkin tuntuu, että mies on nyt herännyt hankkimaan tietoa myös siitä vauvan hoidosta ja kyselee multa ja juttelee. Jotenkin tulee itelle kiva olo, kun selkiytyy vielä se, että kyllä meillä molemmat sitten hoitaa vauvaa ja ihan vapaaehtoisesti, että se vois olla muuta kun siivouksen kanssa, ettei miun tarvii kaikkee aina pyytää, vaan että hänkin ois siinä vauva-arjessa oma-aloitteinen ja muutakin, kuin äidin apuna. Onhan se meidän yhteinen lapsi, miusta isän kuuluu tehdä lapsen (jo pienen vauvan) kanssa muutakin, kuin autella äitiä. Ei se suhde muuten synny. Tietysti tää voi taas olla tätä ensisynnyttäjän idealismiaa, mut sittenpähän nähdään. Pääasia, että mies on jo tässä vaiheessa kiinnostunut ja tahtoo itsekin oppia :)
 
Mä oon samaa mieltä etuli, että miehen pitää osallistua muutenkin kun äitiä auttelemalla vauvanhoitoon. Ja mä kyllä saisin pienet raivarit jos oma mies ei osallistuis :D yhdessähän tää päätös tehtiin, niin yhdessä myös kannetaan vastuu alusta asti. Tottakai mulla on päävastuulla syötöt jos imetys onnistuu, mut me otetaan pulloruokinta myös lisäks siihen muutaman ekn viikon jälkeen, niin saa mies syöttää kanssa ja kaikki muu mahdollinen yritetään jakaa.
 
Meillä mies on kyllä nyt jo tosi innostunut, odottelee jo vauvaa syntyväksi :) Pitää kuitenkin nyt avautua tänne äsken tapahtuneesta:
Äitini tuli tänään bussilla tänne meille ja oli tarkoitus että olisi yötä. Halusi tulla katsomaan vauvan juttuja, ja huomenna oli ajatuksena mennä vielä vähän shoppailemaan. Noh, äitini on aika suora mielipiteissään eikä oikein koskaan ole osannut sanoa nätisti yhtään mistään. Nyt mulla meni lopullisesti hermot, kun äitini oli ehtinyt olla meillä vain 3 tuntia ja oli pelkästään arvostellut mun laittamia vauvan juttuja ja vaatteita. Ensinnäkin halusi vedellä kaapista kaikki vauvan vaatteet pois ja tarkistaa mitä oon sinne laittanut. Vaatteet pitää kuulemma ilman muuta silittää (kun kysyin että miksi muka niin pitäähän ne nyt...) Äitini halusi sitten järjestellä vaatteet uudelleen kun mä oon ilmeisesti laittanut ne jotenkin väärin :/ No sitten ostamani unipussi on kuulemma myös täysin turha, vauvallahan tulee siinä vaan kuuma ja onhan sillä peitto jne jne... Vessaan laittamani hoitopöytä on aivan väärin laitettu ja tavarat väärin järjestetty. Ja kun yritin sanoa että enhän mä ole edes ehtinyt mitään vielä järjestää kun joka päivä on ollut ihan hirveästi menoja ja juttuja, niin eipä kelvannut. Kyllähän ne pumpulit pitää sitten laittaa siihen sivupöydälle omaan purkkiin ja missäs sitten pidät sitä keitettyä vettä ja miksei vessassa sitten ole vauvalle vaatteita kun eihän vauvaa voi hoitopöydälle jättää kun hakee vaatteita makuuhuoneesta... jne jne. Tässä vaiheessa mulla repesi ja huutoahan siitä seurasi. Äitini ilmeisesti olettaa mun olevan aivan tyhmä. Ja toiseksikin, vaikka mä en silittäisi yhden yhtä rättiä niin mitä sitten??? Ei se vauva siihen kuole, ja ne on MUN päätöksiä, mä teen ihan just niin kuin haluan! Kun sitten itku kurkussa huusin että mua loukkaa tuollainen arvostelu, häneltä kun ei ollut kuulunut yhtään ainutta kaunista sanaa siitä mitä mä oon yrittänyt laittaa vauvalle, niin äitini loukkaantui tästä ja ilmoitti lähtevänsä saman tien kotiin. Mä en estellyt. Mies tuli onneksi pian kotiin ja lähti viemään äitiäni bussipysäkille. 

Inhottavinta tässä on tuo äitini heittäytyminen täysin marttyyriksi. Heti kun mä suutuin niin äiti ilmoitti lähtevänsä kotiin. Hän huusi vain vastaan että kyllä hänkin on saanut kuulla kaikenlaisista tekemistään virheistä (esim. meidän häiden järjestelyissä) yms. Hän suuttui mulle kun mä loukkaannuin hänen puheistaan, ikään kuin mulla ei olisi edes lupaa loukkaantua tällaisesta, ja musta tulikin tässä jotenkin syyllinen kaikkeen pahaan :( Äitini ei osaa pyytää anteeksi, joten saa nähdä miten tämä asia selvitetään vai selvitetäänkö koskaan. Äitini totesikin, että hänellä on vaan "tämmöinen tapa" sanoa asioista. Mä ihan ällistyneenä vaan vastasin että eihän se ole mikään syy! Vaikka itselle olisi lapsuudessa puhuttu miten niin miten se oikeuttaa puhumaan omille lapsilleen näin...? Mä päätin jo etten aio enää ottaa yhteyttä, tekstiviestin voin sitten laittaa kun vauva syntyy. Tällaisia sattumia on ollut ties kuinka usein, mutta nyt mulla meni lopullisesti kuppi nurin, enää en myöntele ja anna mennä toisesta korvasta vaan ulos. Mutta tämähän on äidilleni tuttua, pikkusiskoni ei myöskään ollut pitkään aikaan oikein väleissä äitini kanssa tämän puheiden vuoksi. Anteeksipyyntöä odotellen :'(
 
No joo :( empä minäkään kyllä todellakaan oo pienintä ajatustakaan vaatteiden silittämiseen suonu.. Sain toissapäivänä peräti pestyä ne kelan ä-pakkauksen vaatteet,  ni katoin vaan et menipä mm. lakana ryppyseks, mut aattelin vaa et oikeneeha se sit sängys viimestää ku siin joku nukkuu :D Meidän äidillä on vähä samanlainen puhetyyli, siis se jatkuva narina ja negatiivisuus on kyllä aika rankkaa kuunneltavaa. Kun joka asiaan löytyy joku asia, esim. nykyisen miehen kaa ku muutettiin aikoinaan yhteen ni onnittelujen sijaan kommentti oli "mitäs sit ku teil menee mönkään, ni sit saat taas ettiä itellesi uuden ja pienemmän/halvemman asunnon", ei käyny kyllä sillä mielessäkään onnitella niinku muut vaan kommentti oli toi.. Sen suusta kyl tulee aina joku negatiivinen juttu, ja mikä ärsyttää, ni minust on alkanu näyttää et käyttäydyn itekki välillä samanlai, joku perusnegatiivuus yrittää puskee minust :D apua. 
mut tosi kurja juttu vilukissa et on nyt tuommonen tilanne nyt teil :( Meil ei viel mitää isoa riitaa koskaan ollu, ku ärähdän äidilleni ni kai se iteki tajuu et sano tyhmästi ja et nyt on parempi olla hiljaa :D Et se ei onneks jatka sitä sättimistä.
 
Olipa ikävää Vilukissa! Raskaana ollessa (eikä toki muutenkaan) tarvisi kyllä joutua kuuntelemaan tuollaista. Ottaa sitä kuitenkin niin itseensä. Haettiin eilen miehen luota joitain lakanoita ja vaatteita, joita he olivat säästäneet ja anoppi moneen kertaan sanoi mulle, että hän on sitten vain pessyt ne, ei silittänyt. Kysyin vaan, että ootko nähnyt mun joskus silittävän jotain... Mä silitän nimittäin vain pakon edessä, en tykkää siitä yhtään.

Meillä oli miehen kanssa eilen vähän keskustelua, kun musta tuntuu, että se sysää mulle kaikki hankinnat. Tulee vähän olo, että se on välinpitämätön ja kävi jo mielessä, että tuntuuko siitä, ettei oo valmis juniorin tuloon, mutta eihän se nyt niin ole, siitä vaan tuntuu, että mä saan pienemmällä vaivalla hoidettua kaikki jutut ja on ollut tyytyväinen mun ostoksiin niin antaa sitten mielellään mun hoitaa. Haluaisin vaan ainakin isommissa, että olisi mukana päättämässä. Vaikka eipä tuo ole rahanmenoa tai muutenkaan mitään hankintoja moittinut.
 
Mulla ei ole äiti se "hirviö" vaan mummo.. :D Sekin ilmoitti mulle että vauvaa ei saa viedä ollenkaan ulos jos on pakkasta ja kun olin erimieltä asiasta ni ilmoitti mummo-kulta että "ei se lapsi sun hoidossa kauaa hengissä selviä, sä tapat sen jos oot tota mieltä".. Pikkasen napsahti mulla siinä vaiheessa.. Ja se on niiiiiiiiin ylivarovainen kaikessa.. Meidän pitäs koiratki kuulemma hävittää ku ne puree vauvaa (meidän koirat voi vaikka solmuun vääntää jos sattuu huvittamaan) ja sitte se vauva tukehtuu koiran karvoihin.. Tollanen se vasta on rasittavaa..  Sitte sillo joskus ku kerroin raskaudesta ni ei uskonut ku ei maha heti näkynyt ja koko ajan oli sellane negatiivinen asenne.. No kyllä hän kuulemma on innoissaankin ja on laittanut vauvaa varten säästöön rahaa jos tuleeki joku yllättävä meno mitä tarvitsee hankkia.. Mutta toi ylivarovaisuus on niiiiiiiiiiin rasittavaa.. -.- Ja hän vertaa sitä vauvan hoitoa ja suosituksia että millasta on ollut 50 vuotta sitten.. ARGH!
 
Täältä kanssa sympatiat Vilukissalle! Todellakin kyseessä on sinun lapsi ja sinun elämä ja jos äitilläsi on joskus ollut pumpulit jossain tietyssä järjestyksessä hoitopöydällä, niin se ei tarkoita sitä, että se ois ainoa oikea tapa tehdä asiat! Ja minusta kanssa se silittäminen on yhtä tyhjän kanssa! Sit jos johonkin juhliin lähdetään niin voi paidan (ja varmaan sit bodynkin) silittää, mut arkena välttää ruttusempikin. Sotkussahan se on kohta muutenkin. Tiestysti jotkut erityisesti nauttii silittämisestä ja se ilo heille sitten suotakoon, mut minäkään en lukeudu heihin.

Minua kans Lejon on välillä mietittynä miehen osallistumattomuus hankintoihin. Oon kuitenkin nyt mieltänyt niin, että hänen on vaan hankala miettiä, että mitä kaikkea tarvii, eikä sitten kuitenkaan oo niin innokas, että ottais selvää. Uskon, että tilanne korjaantuu sitten, kun vauva on oikeesti olemassa ja ilmenee semmosia ihan havaittavasti tarpeellisia asioita. Sitten varmaan on miehenkin helpompi osallistua.

Sit se varsinainen asia. :D Heräsin tänä aamuna kuuden aikaan supisteluun ja sitä jatkuikin sit semmonen reilu puol tuntia ihan suht säännöllisesti, väli oli varmaan viitisen minuuttia. Mietin jo, että uskallanko laskea miestä töihin. Siitä se sit kuitenkin hiipui ja mies lähti töihin ja katsotaan nyt, tapahtuuko enää loppu päivänä mitään. Oli kuitenkin aika jännä tunne, kun piti jo alkaa miettimään, että nytkö se lähtö tulee... Aika monta asiaa ehtii puolessakin tunnissa aamun hiljaisuudessa sängyssä miettiä. En tietysti tiedä, miten "päteviä" ne supistukset vielä oli, kun kuitenkin pystyin sängyssä olemaan, eikä tarvinnut liikkeelle lähteä, ehkä ne oli vaan vähän semmosta herättelyä..
 
Voi ei Vilukissa, ikävää kun on tollanen tilanne :( tsemppiä sulle ja tee silti asiat miten itse haluat! Se on se paras tapa sulle toimia.
Mä voin suoraan sanoa, että ikinä en ole yhtäkään vaatetta silittänyt, enkä silitä! On mulla kotoamuuttaessa ollu silitysrauta paketissa, mut 9v menny ja kertaakaan en oo käyttäny :D mies on sillä kauluspaitojaan silittäny harvakseltaan, kun ei niitäkään käytä pahemmin ja jotkut on siistejä silittämättäki.

Meillä mä kans oon tehny melkein kaikki vauvan hankinnat yksin. Vaunut hoidettiin yhdessä, koska pitihän niiden miestä miellyttää kanssa ja ne olikin sit iso menoerä. Niissäkin mies jätti mulle sen ihan vikan päätäntävallan vaikka hänen toivomat sit ostettiinki. Alkuun mua harmitti ostaa yksin kaikki, mut tajusin ettei mies sitä pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään mulle jätä, mä kun innostuin jo tosi aikasin ostamaan kaverilta ja kirppareilta. Mies oli sillon oikeesti vielä vähän puulla päähän lyöty raskaudesta, kun tää tuli niin äkkiä yrityspäätöksen jälkeen. Monesti on sanonu jälkeenpäin kuinka kiva on, kun mä oon ostanu kaiken kun ei hän tietäis mitä vauva tarvii. Turvakaukalosta ja telakasta päätettiin myös yhdessä, mut kun mä oon lomilla ja halusin hoitaa homman jo, niin kävin kaupasta sen hakemassa ja miehen nakitin vaan kantamaan autosta kotiin mun kanssa. Se riitti mulle miehen osallistumiseks :)

Aika ylivarovainen mummo on kyllä niinnu. Luulis että just mummoikäset olis vähän rennompia näissä asioissa, kun he on eläny niin eri aikaan kun me ja nähny miten sillon ja miten nykyään eletään vauvojen kanssa. Mun mummi ei oo enää elossa, mut hän varmaan kans jotain neuvoja tyrkyttäis ja saattais mua loukata sillä, mut nneks äiti ei oo tätä ominaisuutta periny ja pitää rumasti sanottuna turpansa kiinni ellen kysy neuvoja. Ehkä mun äiti on lähes 28v kokemuksella oppinu, et tää tytär suutahtaa aika helposti ja paremmissa väleissä pysyy kun ei tuputa neuvoja tai mitään ;)

Toivottavasti pian alkaa tapahtumaan etuli! :) Mä toivoisin kans edes pientä supistelua tai jotain merkkejä, mut kun ei. Huoh. Jaksan kyl odottaa vauvan syntymistä ja syliin saamista, mut tää käsien turvotus tekee mut hulluks! Haluun siitä jo eroon! Kaikki muut hankaluudet mä kyllä kestän vielä vaikka sen lähemmäs 3viikkoa jos (kun) tää yli menee :)

Olin aiemmin päättäny, et minähän en mitään takkia osta muutaman viikon takia. No maanantaiaamuna meinas itku tulla, kun piti lähtee kaverin kans kaupoille ja oli 4,5 astetta enkä keksiny mitä pukis päälle, että on tarpeeks lämmin ja vielä mukava olla. Vedin villapaidan päälle ponchon, päähän piponja käsiin hanskat enkä ollu tyytyväinen, mut pärjäsin. Illalla käveltiin miehen kanssa Selloon ja siinä 2min matkalla tuli kylmä. Sanoin, et nyt kyllä mennään kattoo mulle takki, nyt voitti mukavuudenhalu. 50€ meni, mut nyt on takki enkä oo katunu olleskaan! Varsinkaan tänäaamuna, kun meidän mittari näyttää -0,5astetta. Yäk. Toi takki pitää säästää varuiks, kun ei tiedä hankitaanko toinen lapsi vai ei ja jos sen la on samoihin aikoihin kun tän tai talvella vaikka, niin toi takki lämmittää villapaidan avulla ihan tarpeeks myös kireillä pakkasilla. Ei siitä mitään hyvää hintaa kuitenkaan saa myydessä, niin yritetään nyt edes maksimoida sen käyttöikä..
 
Vilukissa: Olipas vaan äidiltäs ajattelematonta ja törkeää käytöstä. Raskaana ollessa sitä on vielä superherkillä ja kun on itse laittanut vauvalle kaiken parhaalla katsomalla tavalla niin en yhtään ihmettele että kilahdit. Näin olis kyllä minullakin käynyt. Kaiken lisäksi kun vauva syntyy ja nuita tavaroita ja alkaa käyttää niin niille vasta löytyy "oikeat" paikat. Minäkään en mikään himosilittäjä ole. Esikoiselle silitin kaiken valmiiksi, mutta ensimmäisen käytön jälkeen silitykset jäi. Nyt en ole silittänyt mitään vaan mun mielestä kuivausrummun jäljiltä kaikki on ihanan pehmeitä ja niin sileitä ku tarvii olla. :) Tuohon neuvomiseen liittyen vielä. Mullaki meinaa mennä mun anopin kanssa hermot välillä. Se on kanssa varsinki pienten vauvojen kanssa tosi ylivarovainen. Esikoisen kohdalla se jatkuvasti muistutti ettei saa liian lujaa vauvaa hyssytellä tai ei saa tiputtaa sitä. Huh huh kuka nyt oman vauvansa tiputtaa! Esikoinen oli koliikkivauva ja ensimmäiset 3 kuukautta oli melko huutoa ja tosi rankkaa aikaa. Siellä se anoppi sit puhelimessa neuvoi miten hoitaa ja vähätteli et ei se voi niin rankkaa olla. No hieman mielipiteet muuttuivat kun tuli parin päivän vierailulle, mutta silloinkin osasi muistuttaa et näin vauvaa hoidetaan hiljaa ja rauhallisesti kun sai kerran vauvan rauhoittumaan. Kyllä silloin tuntui pahalta. Edelleen välillä tulee sekä mun äidiltä et anopilta neuvoja puhelimessa (250 km päästä) et mitä vaatteita mun pitää lapselle pukea. Vaikka tosiaan siellä voi olla ihan eri ilma kuin täällä. Nuo saa mut aina ihan raivon partaalle vaikka yritänkin ne jättää omaan arvoonsa. Joka tapauksessa kyl taas kauhistuttaa et millasta kommenttia anopilta tulee tällä kertaa vauvanhoitoon sekä et osaanko itse siinä hormoonimyrskyssä hillitä itseni.

Säikähdimpä eilen pahanpäiväisesti kun kaaduin kotona keittiössä. Esikoinen oli taas levitellyt leluja ja astuin suoraan legon päälle. Esikoinen oli vielä ihan vieressä ja oli ihan lähellä etten kaatunut päälle. No joka tapauksessa mätkähdin polvilleen ja samalla vetasin keittiön pöydältä tavarat lattialle. Vatsa varmaan tärähti muttei onneksi osunut mihinkään. Aloin sitten säikähdyksestä (ja väsymyksestä) itkemään, kyllä taisi sitä sitten lapsiraasukin säikähtää. Tänään veinki lapsen sitten hoitoon ja päätin että kotihommat jätän oman onnensa nojaan ja lepäilen vaan koko sen ajan ku lapsi on hoidossa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top