Lokakuiset esikoisen odottajat
- Ketjun aloittaja Vesta
- Aloituspäivämäärä
Todellakin syytän raskautta...
Tääl ollu kanssa eteenkin tänää itku-päivä. Aamu ei menny omasta mielestä putkeen ja sitte itkettikin jo kaikki pitkän tovin.:) samoin noi häät herkisti, MUTTA en itkeny 
Ellin00ra
Oman äänensä löytänyt
Mää en varmaan häistä itkis, mut eläinohjelmat, synnytysohjelmat, elokuvassa jos kuolee joku ja varsinki jos joku eläin.... hanat auki heti :D tosin niin oli jo ennen raskautta enkä oo ikinä kestäny huutamista vaan aina tulee itku vaikka en ois ees huudon kohde :D
märisen viikottain ja hermo pettää heti, jos vaikka hiuspinni tippuu käestä lattialle, seki turhauttaa jotenki aivan liikaa!
SikaKissa
Satasella mukana keskusteluissa
Mä en ole vielä ryhtynyt turhasta pillittämään mutta voihan moista vielä tapahtua. Mä olen aina ollu hieman herkkä kaikenlaisille elokuvissa tapahtuville veriteoille. Eli siis naisia ja lapsia ja vanhuksia saa kaatua kuin heinää mutta jos joku ampuu hevosen tai koiran niin en kykene katsomaan. Sama jatkuu edelleen.
Perjantaina mulla oli neuvolassa sijainen, joka piti mua ihan imbesillinä. Jäi todella paha mieli ja toivon, että oma terkkarini tulee pian lomalta.
Olen onnistunut ostamaan pikkujätkälle yhden vaatteen. Yleisen käsityksen mukaan kaiken pitäisi olla jo valmiina, joten en kehtaa kertoa kellekään, etten ole hankkinut tavaran tavaraa. Olen kohdannut nyt monta naista, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan "luojankiitos en ilmoittautunut perhevalmennukseen"
Mitä mieltä te olette äitiysloman pituudesta? Meillä ollaan tällä hetkellä molemmat työttöminä, mutta minä saisin töitä ensi tammikuussa. Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että eihän äiti voi mihinkään töihin lähteä kun vauva on vasta muutaman kuukauden ikäinen mutta tällöin äitiyspäiväraha loppuu ja tilalle tulee vanhempainraha, jonka voi käyttää kumpi tahansa vanhempi. Minä olen avioliitossani se koulutetumpi ja eniten työllistetty osapuoli ja minun olisi siis mahdollista saada koko perheen elättävää palkkaa, toisin kuin mieheni, joten eikö kaikkein järkevintä ole se, että minä menen töihin ja mies jää kotiin?
"Mutta entäs sitten kun sinä kiinnyt vauvaan ja elämä on ihanaa ja vaaleanpunaista?"
"No sittenkin pitäisi kyetä ajattelemaan rationaalisesti"
Minä olen tällä hetkellä köyhä. Ja silti minä haluan tarjota lapselleni elämän avuksi jotain aivan muuta kuin toimeentulotukihakemuksen.
Perjantaina mulla oli neuvolassa sijainen, joka piti mua ihan imbesillinä. Jäi todella paha mieli ja toivon, että oma terkkarini tulee pian lomalta.
Olen onnistunut ostamaan pikkujätkälle yhden vaatteen. Yleisen käsityksen mukaan kaiken pitäisi olla jo valmiina, joten en kehtaa kertoa kellekään, etten ole hankkinut tavaran tavaraa. Olen kohdannut nyt monta naista, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan "luojankiitos en ilmoittautunut perhevalmennukseen"
Mitä mieltä te olette äitiysloman pituudesta? Meillä ollaan tällä hetkellä molemmat työttöminä, mutta minä saisin töitä ensi tammikuussa. Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että eihän äiti voi mihinkään töihin lähteä kun vauva on vasta muutaman kuukauden ikäinen mutta tällöin äitiyspäiväraha loppuu ja tilalle tulee vanhempainraha, jonka voi käyttää kumpi tahansa vanhempi. Minä olen avioliitossani se koulutetumpi ja eniten työllistetty osapuoli ja minun olisi siis mahdollista saada koko perheen elättävää palkkaa, toisin kuin mieheni, joten eikö kaikkein järkevintä ole se, että minä menen töihin ja mies jää kotiin?
"Mutta entäs sitten kun sinä kiinnyt vauvaan ja elämä on ihanaa ja vaaleanpunaista?"
"No sittenkin pitäisi kyetä ajattelemaan rationaalisesti"
Minä olen tällä hetkellä köyhä. Ja silti minä haluan tarjota lapselleni elämän avuksi jotain aivan muuta kuin toimeentulotukihakemuksen.
Haha, sama homma, ihmisiä ammutaan ja hakataan mut annas olla, jos sama tapahtuu eläimelle...
Mä aattelisin, et tottakai meet töihin jos sellanen mahdollisuus on ja mies olisi halukas tähän suunnitelmaan myös. Ei kai sillä väliä, mitä muut sanoo, te teette niinku perheellenne on parasta :) Muualla maailmassa äidit lähtee parin kuukauden äippäloman jälkeen töihin ja se on niille itsestäänselvyys.
Mä aattelisin, et tottakai meet töihin jos sellanen mahdollisuus on ja mies olisi halukas tähän suunnitelmaan myös. Ei kai sillä väliä, mitä muut sanoo, te teette niinku perheellenne on parasta :) Muualla maailmassa äidit lähtee parin kuukauden äippäloman jälkeen töihin ja se on niille itsestäänselvyys.
Ilman muuta töihin vaan, etenkin jos toisella tilanne muutenkin suo kotona olemisen, turha sitä on miettiä, kukin tyylillään. :)
Itkuja ei täällä ole vielä saatu kunnolla, tuntuu että loputkin herkkyydestä on kadonnut ja muuttunut jotenkin kylmäkiskoisemmaksi.
Itkuja ei täällä ole vielä saatu kunnolla, tuntuu että loputkin herkkyydestä on kadonnut ja muuttunut jotenkin kylmäkiskoisemmaksi.
Töihin vaan! Oon täysin samaa mieltä muiden kanssa, kotiin jää kuitenkin toinen vanhempi vauvan kanssa. Suomi on niin käsittämättömän matriarkaalinen yhteiskunta, että jos äiti ei ole kotona siihen asti kun lapsi kirjottaa ylioppilaaksi niin katsotaan pahalla silmällä :D (hivenen kärjistäen)
Mun kaveri oli ihan synnytysmasennuksissa lapsen syntymän jälkeen kun se vauva-arki ei yhtään toiminut, ongelma ratkesi kerta heitolla kun lapsi meni päiväkotiin ja äiti töihin. Kaikki oli tyytyväisiä. Paras ohje on varmasti, että muistaa kuunnella itseään ja tiedostaa oman perheen tarpeet.
Mun kaveri oli ihan synnytysmasennuksissa lapsen syntymän jälkeen kun se vauva-arki ei yhtään toiminut, ongelma ratkesi kerta heitolla kun lapsi meni päiväkotiin ja äiti töihin. Kaikki oli tyytyväisiä. Paras ohje on varmasti, että muistaa kuunnella itseään ja tiedostaa oman perheen tarpeet.
Minä ainakin suunnittelen itse töihin menemistä tammi/helmikuussa, jos mies ei saa uudelta paikkakunnalta duunia. Mun on kans helpompi töitä saada ja tehdä jopa etänäkin. Joten tällä suunnitelmalla mennään. Tietty jätän tähän varauksen, että mieli voi muuttua, mutta kun jotain pitää suunnitella ja jollain elää niin...
Ja niin se vaan on, että kaikkia ei ole luotu siihen pullantuoksuiseen äiti-muottiin. Osa viihtyy paremmin töissä, osa kotona eikä siinä ole mitään pahaa. Ei se tarkoita sitä, että rakastaisi lastaan vähemmän, jos viihtyy päivät paremmin aikuisten seurassa
Sekin olis musta hirveen tärkeetä, että äidit vois sanoa ihan suoraan että välillä arki on ihan perseestä ja kaikki kaatuu päälle, ettei tarvis vetää mitään rooleja ja uskotella itselleen ja muille, että pelkkää auvoa on kaikki. Onneksi mun lapselliset ystävät on alusta alkaen olleet suoria ja välillä sanoneet, ettei tää vauva-arki olekaan ihan niin ihanaa kuin kuvitteli. Se nyt on selvää, että kaikilla välillä huono päivä tai viikko. On ihan tervettä myös sanoa se ääneen välillä! :)
Sekin olis musta hirveen tärkeetä, että äidit vois sanoa ihan suoraan että välillä arki on ihan perseestä ja kaikki kaatuu päälle, ettei tarvis vetää mitään rooleja ja uskotella itselleen ja muille, että pelkkää auvoa on kaikki. Onneksi mun lapselliset ystävät on alusta alkaen olleet suoria ja välillä sanoneet, ettei tää vauva-arki olekaan ihan niin ihanaa kuin kuvitteli. Se nyt on selvää, että kaikilla välillä huono päivä tai viikko. On ihan tervettä myös sanoa se ääneen välillä! :)
Siis onko jollain jotain äitiauvoa tiedossa? :D saako taas osallistua tänne esikoisten odottajien ketjuun.. Mä olen valmistautunut ainaskin unettomiin öihin, baby bluesiin, itkuun, tylsyyteen ja jatkuvaan koomatilaan väsymyksen takia. Ja olin jo esikoisenkin kohdalla..en joutunut pettymään. :D
Ellin00ra
Oman äänensä löytänyt
Mun mielestä jokainen vanhempi, oli mies tai nainen, saa käydä koulussa ja työssä eikä se vaikuta millanen vanhempi on.
Ite ainaki todennäkösesti aika piakkoin koitettava työtä saada lapsen syntymän jälkeen ja menisin nytki jos kroppa kestäis.
Mun mielestä ei ensinäkää oo kenenkään muun asia meneekö heti töihin vai jääkö kotiin. Vai meneekö lapsen kanssa töihin. Mun tuttu otti lapsen kouluun mukaan jotta valmistu samaan aikaan kun luokkakaverit. Oma äiti otti minut mukaan töihin koska iskä ryyppäs isyysloman kotona
Ite ainaki todennäkösesti aika piakkoin koitettava työtä saada lapsen syntymän jälkeen ja menisin nytki jos kroppa kestäis.
Mun mielestä ei ensinäkää oo kenenkään muun asia meneekö heti töihin vai jääkö kotiin. Vai meneekö lapsen kanssa töihin. Mun tuttu otti lapsen kouluun mukaan jotta valmistu samaan aikaan kun luokkakaverit. Oma äiti otti minut mukaan töihin koska iskä ryyppäs isyysloman kotona
Itse en todellakaan oo mikään vauva-ihminen, en saa niistä mitään kiksejä. Lisäksi oon hieman masentuneisuuteen taipuvainen. Mutta ajattelen, että tiedostan nämä asiat ja jos hommat ei vauvan kanssa lutviudu niin osaan hakea apua (baby blues) ja/tai mennä töihin (vauva-arki on perseestä). Harmi vaan että syyskuun jälkeen työpaikka jää pk-seudulle ja itse olen Porissa. Kiva alkaa etsimään vielä uutta työpaikkaa kun etämahdollisuutta tuskin heruu :/