Lokakuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vesta
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voimahalaus hepsulille! :hug013
Toivottavasti teillä isäntä olis jo palannut työreissuilta, itse olisin ainakin ihan hajalla jos itestään joutuisin sairaalassa kykkimään.
 
Mies ajoi heti torstai aamuna takaisin kotiin. Suoraan sairaalaan. Täällä mä vielä kökötän, odotan niitä supistuksia. Avautusin just mukavalle yöhoitajalle mun tunteista kun yksin mietiskelee. Harmittaa!!! :/ Sanoi että ei kannata turhaan itseään stressata sillä että koska ne supistukset alkaa. Ei täällä oo kiva odotellakkaan, kai mies menee maanantaina normaalisti töihin. Pomo oli luvannut että ei tarvitse reissuun lähteä että pysytellään vaan Turussa. Ei siis kivaa yksinään ootella. Oon mä nyt joidenkin mammojen kanssa jutellut, mutta seuraavan päivän aamuna tilalle on tullut joku uusi. Sitten aloitat taas alusta.
 
Hepsuli jaan niin tunteesi. Kökötän täällä kans ja odotan supistuksia. Kaksi kertaa on lupaavasti lähtenyt ja yhtä monta kertaa pysähtynyt muutaman tunnin sisään. Nyt on kolmas yritys (toinen lääkkeellinen käynnistys) menossa. Alkaa usko hiipua jo. Puhumattakaan koko ajan kasvavasta ikävästä, kun ei sitä meidän pikkuriiviötä voi täällä sairaalassa juuri pitää.
 
Onnittelut synnyttäneille. Itse kävin tänään neuvolalääkärissä ja kaiken pitäisi olla oikein hyvin. Laps on hyvässä asennossa ja hyvän kokoinen eikä synnytyskanavissa pitäisi olla mitään ahtautta aiheuttavaa. Jippii. Vanhemmaksi en oikeastaan olisi vielä ihan valmis mutta olen ehdottomasti valmis luopumaan tästä mahasta ja äkkiä. Mitä isommaksi se tulee, sitä huonommin tulen sen kanssa toimeen. Jälkikasvu ei oikein enää tunnu viihtyvän pienessä tilassa ja venyttelee useammin. Nopiasti tämä aika tästä varmaankin kuluu kun vaan jatkaa touhuamista. Aloin tänään askarrella lampunvarjostinta kivasta karvapampulalangasta :)
 
Eilen sain todella tärkeän lähetyksen. Sukulaislahjoituksina kämppään ilmestyi pinnasänky, patja, kissaritilä, liivinsuojia, kaikenlaisia tököttejä, vauvapulkka, joitain vaatteita, ?kylpytuki?, ammeen jalat, manduca, turvakaukalo, pehmoja ja leluja ja petivaatteita ja pyyhkeitä ja harsoliinoja. Olo oli hyvä ja huojentunut. Paljolta säästyttiin. Tänään siirrettiin pinnis makuuhuoneeseen mun yöpöytäni paikalle ja siitä lähtien olo onkin ollut jotenkin häiriintynyt/hermostunut. Yritin ottaa päiväunet mutta uni ei tullut. Tuijottelen vain tuota pirun sänkyä ja mietin etten minä pärjää. Pystynkö enää ollenkaan nukkumaan tässä? Pitäisikö sänky siirtää tuonne isännän puolelle? Siinä se muutamien viikkojen päästä kai nukkuu ja mua vaan ahdistaa. Entä jos syntymän jälkeen ahistaa edelleen? Sanokaa nyt vielä että kaikilla muilla on vaan niin ihana ja autuas odotusfiilis...
 
Juu, ei oo ihanaa ja autuasta. Koko ajan aivan järkyttävän tuskainen olo tän mahan kanssa. Jos sais kellua altaassa 24/7 niin sillon vois ehkä olla ok fiilis. Jatkuva fyysinen hankaluus taas tuo mukanaan kireät hermot ja se taas mukanaan jatkuvan turhan äksyilyn ja nahistelun miehen kanssa. Oon niin kypsä tähän raskaana olemiseen. En edes pysty miettimään niin pitkälle, että alkais ahdistamaan lapsen tuleminen. Voisko tää jo syntyä.

Mulla on muuten edelleen noi harsot ja imetysliivit (pl. yks pari) ostamatta!

Lisäys: Mies tuossa juuri yhden ei niin kunniakkaan "ärsyyntymiskohtauksen" jälkeen kysyi miten aion hillitä hermoni kun vauva on syntynyt. Yritä siinä nyt sitten selittää että tilanne on oikeesti vähän eri kun pystyy liikkumaan ja olemaan normaalisti. Ei uskonut.
 
SikaKissa, hienoa että vauvantarvikkeet on nyt hoidossa :happy: Musta on ihan normaalia että ahdistaa, outoa olis ennemminkin jos ei yhtään tippaa välillä ahdistais. Onhan esikoisen saaminen ihan valtava elämänmuutos, eikä voi tietää etukäteen millaista se on vaikka kuulisi miljoona tarinaa ja lukisi miljoona nettiartikkelia. Se täytyy vaan kokea, ja ns. hyppy tuntemattomaan on aina vähän ahdistava ja pelottava, oli sitten kyse mistä asiasta tahansa. Ja kun vielä jokainen vauva on niin erilainen ja jokaiset vanhemmat on erilaisia! Eikä todellakaan ole harvinaista että vauvaan kiintyminen vie aikaa, ei tarvi tuntea syyllisyyttä jos ei heti tunne ylitsevuotavaa rakkautta kun nyytti on sylissä, on ihan normaalia että se voi viedä viikkoja tai kuukausiakin. Onhan vauva ihan tuntematon ihminen, johon täytyy tutustua. Toisaalta omat tunteet voi vielä yllättää sut :wink Uskon kyllä että pärjäät, siitä kertoo jo se että oot huolissasi asiasta ja mietit tulevaa. Se on sitä varautumista ja valmistautumista se juuri :) Ja apuakin kyllä yleensä aina saa kunhan pyytää, neuvolasta ja ehkä sukulaisilta? Ja jos on joku lapsenhoidollinen kysymys niin täälläkin on meitä uudelleensynnyttäjiä monia joilla on aiempaa kokemusta. Kyllä se siitä!
 
Mä mietin eilen juuri että voi jos osais vaan nauttia ja olla sellainen täsmällinen kaikkeen valmistautunut ihqu äiti (joita luulen kaikkien muiden olevan) Odotan kovasti ja toisaalta toivon että poika ei syntyisi yhtään ennen laskettua aikaa. Sillä tiedostan olevani vielä muutaman viikon vapaa kulkemaan omaan tahtiini,olkoonkin että maha ahdistaa ja on kaikkea vaivaa. Mun suurin pelko on että imettäminen on mulle epämiellyttävä ja raivon tunteita aiheuttava kokemus. Sillä en siedä minkään enkä kenenkään koskevan mun rintoihin! Piste. Ja juu,olen kuullut niiiiiin monta kertaa että se on sitten eri asia oman vauvan kanssa. Ei auta. Se asia ahdistaa kunnes pääsen itse kokemaan miten se menee. Pelkään että sekoan unettomuudesta. Että en osaa noitten kaikkien eri litkujen kanssa pelata...millä pestään mitäkin ja sitten toisaalta odotan innolla että pääsen tutustumaan tuohon tyyppiin tuolla mahassa ❤ ja se ihan piinaavin juttu on se,että nyt viimeisten viikkojen aikana olen alkanut neuroottisesti tarkkailemaan vauvan liikkeitä ja esim.eilen vaan toivoin että tule nyt jo pois sieltä mahasta kun en voi millään sinne nähdä että onko kaikki hyvin. Olin ihan varma että nyt se on perkule lopettanut liikkumisen! Juttelin sitten ihan suoraan sinne että kuule saat mun puolesta vetää ihan millasta rundia vaan. Ei haittaa vaikka tulis pussit housuun tai ilmat pihalle palleaan potkusta. Mutta alahan elämöimään. Ja niin tapahtui! Huoh...mä en tunne olevani lainkaan normaali kaiken tämän huolehtimisen kanssa,mutta siitä viis. Tälläinen olen Lastenhuonetta olen innolla laittanut ja hommaillut vaatteita ym. Sitteri ja imetysliivit puuttuu. En osaa ostaa niitä kun jotkut anitat on siellä paketissa ja siinä on vaan ne koot...en minä osaa sovittamatta ostaa. Ja sitten vielä pitäis olla koko isommat? Aaapuuuuv!
 
Joo odottakaas kun pääsette tähän vaiheeseen ja kuinkas sekaisin ne hormonit sitten on! Eilen iltakuuden aikaan sain kai jonkinlaisen hermoromahduksen. Onhan mun viikko täällä ollut rankkaa: Tulin sairaalaan liian aikaisin, supistuksia estettiin, saan käynnistys apuja, synnytän, suuri huoli pienestä miehestä, bilirubiini arvot, paino, ihmisten typerät neuvot /kommentit/mielipiteet. Kaiken tämän olen kestänyt hiljaa mielessäni.
Sain kuvaviestin ja aloin hysteerisesti parkumaan. Ihminen josta usein olen täällä kertonut teki taas jotain sellaista jota en vaan ymmärrä. Pitäisi kysyä ensin toisen mielipidettä. Tämä juttu ON vain minun hankintalistallani. Menin sen hänelle typeryyksissäni kertomaan. En enää ikinä tee sitä virhettä! Hänen ostamaansa en aio ottaa käyttöön sillä ei ole minun mielestäni ihana.
:( Miksei hän osaa ajatella asioita minun kannaltani. Mieskin ymmärsi kun selitin ja lupasi auttaa asiassa. Menee kauan taas kun pystyn antamaan anteeksi ja puhumaan tälle ihmiselle ja se o ihan kamalaa kun hän on kuitenkin miehen äiti.
 
Agape, ostin anitat M kokoisina. Käy katsomassa nettisivuilta koko kartta siinä näkyy mihin normi kokosi kuuluu. Se on se koko mitä ostat. Imetysliivit on suuniteltu niin ja usein tehty pehmeistä ja joustavista materiaaleista. Minun kokoni oli ennen 80B riinat tuntuu myt reiluillta C kupeilta :D
 
Hämmentävää kun olen tähän vaiheeseen asti selvinnyt tasan samoilla rintsikoilla vaikka isäntä väittää tissien kasvaneen. Tuijottelin ja tunnustelin niitä eilen ja ensimmäistä kertaa joudun myöntämään että onhan ne selvästi isommat. Vanhat liivit kuitenkin näyttää ja tuntuu ihan samalta kuin ennenkin. Tajusin että juuri muuta ei enää tarvitse hankkia kuin imetysliivit ja niin olen kovasti säästänyt rahaa sellaiseen luksukseen että menen ihan kunnon kalliiseen erikoisliikkeeseen palveltavaksi ja neuvottavaksi että varmasti tulee oikeanlaiset liivit. Tämän jälkeen heittäydyn kampaajan tuoliin ja otan uutta ilmettä hiuksiin ja kestovärin ripsiin. Yritän nyt kaikin tavoin viedä ajatukseni jälkikasvusta pois päin etten vaan ala panikoida. Mitä sitä seuraavaksi askartelisi...
IMG_20150919_211016.jpg
 
Jos ei kuppikoko vielä ole kasvanut, niin se voi kyllä hyvin tehdä sen maidon noustua. Jos etukäteen kalliit liivit hankkii, niin on pieni riski siihen, että ovatkin sitten pienet. Ehkä ne voisi kuitin kanssa käyttämättöminä vaihtaa tarvittaessa isompaan, jos haluaa valmiiksi hankkia!
 
Kyllä mä luulen että ammattilainen antaa sitten ihan samat neuvot... Mutta ostokset on tehtävä kuitenkin nyt eikä sittenjoskusmyöhemmin varsinkin kun synnyttämisen jälkeen voi mennä joku hetki siihen että ylipäätään lähden mihinkään ostoksille käymään sillä olen melko varma laiskistuvani täysin. Mä olen myös inhottavan turvonnu muutenkin joten nyt ostetut liivit voi olla sitten jopa liian isot. Eli jos nyt ostan vaikka kolmee kokoa ja yhetkään ei synnytyksen jälkeen tunnu hyviltä niin tuskin niitä lähden palauttamaan. Työnnän lompakon isännän kouraan ja sanon sille että käy hakemassa tokmannilta halvimmat urheiluliivit koossa xl ja olen sitten tyytyväinen :)
 
SikaKissa mä kävin esikoisesta kunnon liikkeestä, ja hyviä neuvoja sain kyllä sieltä. 1kk ennen la:ta olis hyvä olla ostoksilla, ei mielellään ennen ja ostaa 1-2 sen hetkistä kuppikokoa isommat. Joten uskoisin, että sinäkin saat hyvää palvelua.
 
Minä oon nyt alkuun varautunut kolmilla urheiluliiveillä. Ja sit jos/kun maito nousee ja selkiää tissien koko niin sit ostamaan kunnon liivit :)
 
Jouduin osastolle tarkkailtavaksi verenpaineen takia. Jos laskee illaksi pääsen kotiin, muuten aletaan käynnistelemään. Lääkäri teki tutkimuksen ja sanoi, että ihan valmista olis kyllä, paikat sillä mallilla ja vauva ihan alhaalla. Jännittää ihan pirusti!!! En tie yhtään mitä tuleman pitää ja kivut ja kaikki pelottaa. Nyt ei oo muuta kipua ku päänsärky.
 
Rauhallista on! Painetta oli vielä 144/98, laskenut kuitenkin vähän. Aamupäivällä jännitti kauheesti, nyt ei enää, ku jotenki sellanen olo ettei täs tositoimiin jouduta viel. En tie, toisaalta olis kiva mennä kotiin, toisaalta tän vois hoitaa alta pois ku tääl kert ollaan :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top