Liikunta

Koira vaan mukaan vaunulenkeille sitten synnytyksen jälkeen :) Juoksuvyöllä kiinni, niin ei tarvitse käsissä pitää hihnaa.

Mä olen muuten ihan onneton kotijumppaaja. En muista tehdä kotona edes lantiopohjan treeniä, vaikka sitä kannattais kyllä jaksaa jumpata.
 
Mä oon käynyt salilla kerran viikossa, enemmänkin vois mutta ei vaan ole voimia enempään. Mulla on raskas fyysinen työ joka verottaa aika paljon, lisäksi lenkkeilen koiran kanssa edelleen melko reippaita lenkkejä. Rakastan sitä tunnetta kun syke nousee ja hengästyy. Salilla haluan käydä niin pitkään kuin mahdollista koska sen kyllä huomaa, miten hyvää se tekee esim. hartiaseudulle.

Huomaa kyllä, että vauhti hidastuu ja suorituskyky heikkenee. :happy:
 
En liiku! En vaan saa aikaiseksi. Joo, käyn lenkillä koirien kanssa, mutta ne painelee vapaana, ja minä laahustan perässä, tai jos olaan koko perhe, niin vielä vähemmän siitä on "hyötyä". Agilitykin on harvassa. Murrrrrrr ja hyi minä!
 
Jaa liikkumistottumukset. Mulla on toimistotyö, jossa ei tuu paljon liikuttua, mutta pyöräilen työmatkat. Niistä tulee viikossa useampi kymmenen kilsaa. Lisäks koira pakottaa lenkkeilemään. Hyötyliikuntaa tulee myös pihahommissa ja puutarhatöissä.

Sen sijaan liikunnan harrastaminen erikseen on kyllä raskaana mulla pausella. Aiemmin maastopyöräilin satoja kilsoja joka kuukaus, jopa viikottain, melko tavoitteellisestikin, mutta nyt en kerta kaikkian jaksa. Lisäks en halua riskeerata, mtb korkean riskin laji kuitenkin sillä tasolla, millä ite ajan. Ja pelkkä lenkkipolkupyöräily on tylsää, ei jaksa. Maha alkaa myös pyöräillessä ottaa vähän reisiin ja vauhdikkaammasta menosta tulee heti epämukavia mahatuikkaisuja, joten yritän vältellä sellaista toimintaa.

Kotijoogat, -jumpst ja lihaskuntotreenit ei oo nyt huvittanu yhtään.

Kohtuuhyvän yleiskunnon yritän pitää yllä perusliikunnalla, mutta mihinkään ekstraan nyt ei energiat riitä. Parantelen kuntoa sit normaalitasolle synnytyksen jälkeen pitkillä vaunutteluilla ja hölkkävaunuiluilla. :)

Nessu 21+1
 
Täällä on pakko sanoa, että kivut on kertakaikkiaan sietämättömät tällä hetkellä. Ihan pelkkä kävely tuottaa tuskaa niin haaroissa, kuin vatsanseudulla, kyljissä... jokainen askel tulee melkein itkun saattelemana, eikä enää huvittaisi mennä mihinkään. Tänään ajattelin, että tässäkö tämä nyt on, kun bussipysäkille meno oli työn ja tuskan takana. Sinnikkäästi sinne, ja bussiin, ja lopulta kotiin. Huominen työpäivä kauhistuttaa jo tässä vaiheessa. viikkoja 24+6 =(
 
Työ lasten parissa sisältää melko paljon kävelyä, joskin vauhdikkaimmat liikuntaleikit olen jättänyt väliin - juoksu tai hölkkä ei tunnu enää kivalta masussa. Tunnen selkeästi, kuinka kohtu hölskyy.. Tervapataa viimeistä kertaa leikkiessäni juoksin kädet alavatsalla tukena. Kävelylenkeillä käyn ja kerran viikossa lihaskuntojumpassa. Kotona välillä vähän irtopainoilla tai muuten koitan jumppailla, esim. lenkin jälkeen kyykkyjä, selkälihaksia kontallaan. Huomaan kyl, et on raskaampi olo ja kaverin tahtia kävellessä portaita hengästyn. Välillä vähän saattaa tuikkia vatsaan, jos liian raskasta liikuntaa harrastaa. Nautin vielä hyötyliikunnasta esim. ruohonleikkuusta. 19+5.
 
Tilkku: Mä jouduin viime raskaudessa saikulle (hoitotyöstä) jo puolivälin jälkeen kun liitoskipuja (haarovälissä) äityi niin pahaksi, että jo ihan kävely sattui saati sitten kyykkiminen. Eikä valitettavasti yhtään helpottanut loppua kohden, päinvastoin. Jo ihan tavalliset kotityötkin oli sellaisia, et seuraavana päivänä ei sit sohvalta noustukaan. Eli tunnen tuskan <3 Nyt oon ihme kyllä ihan kunnossa vielä, vaikka pelkäsin, että alkais vielä aikaisemmin, mutta ei... Eli raskaudet vaan voi olla erilaisia. Mulla rv 22+4 nyt.
 
Musta tuntuu että hengästyn ihan olemattomastakin nykyään, ihan kuin peruskunto olis laskenut ihan nolliin.
Pelottaa miten käy sitten synnytyksen jälkeen, joutuuko sitä oikeasti ihan pohjalta lähtemään liikkeelle.
 
Lokakuu: ei joudu. Sitä on synnytyksen jälkeen yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka ei olis raskausaikana liikkunut yhtään. Tai tietty siitä synnytyksestä toipuminen vie aikansa ja se aika pitää kropalle antaa. Ennen kuin edes lantio palautuu ja liitokset saati sitten ennen kuin vatsalihakset palautuu paikoilleen... Mut noin yleisesti ottaen pari-kolme viikon synnytyksestä mä oon päässyt jo ihan kunnon vaunulenkeille.
 
blackpanther82 sanoi:
Tilkku: Mä jouduin viime raskaudessa saikulle (hoitotyöstä) jo puolivälin jälkeen kun liitoskipuja (haarovälissä) äityi niin pahaksi, että jo ihan kävely sattui saati sitten kyykkiminen. Eikä valitettavasti yhtään helpottanut loppua kohden, päinvastoin. Jo ihan tavalliset kotityötkin oli sellaisia, et seuraavana päivänä ei sit sohvalta noustukaan. Eli tunnen tuskan <3 Nyt oon ihme kyllä ihan kunnossa vielä, vaikka pelkäsin, että alkais vielä aikaisemmin, mutta ei... Eli raskaudet vaan voi olla erilaisia. Mulla rv 22+4 nyt.
Click to expand...


Mä pahoin pelkään etten tosiaan jaksa loppuun asti tässä avustustyössä jota teen, joka on tosiaan väillä hieman fyysistä. Tavaroiden nostoa jne. Pakko kyllä jossain välissä mennä lääkärille asian tiimoilta jos ei tosiaan helpota laisinkaan. Aamulla taas sängystä noustessa oli ihan valtavat kivut vatsassa. Joten saas nähä kuinka kauan jaksan. Onneksi äitiysloma häämöttää, ja töitä olisi pari kuukautta jäljellä, mutta siltikin luulen että jos kivut pahenee, niin haen sitten sitä saikkua. Ei ole järkeä kuitenkaan itseään piinata kivun kanssa. Mutta kiva kuulla etten ole ainut kellä on/ollut kipuileva raskaus.. eikä kaikki tosiaan ole niin aurinkoisen ihanaa aikaa.....
 
Onko sulla, Tilkku, kesälomaa tiedossa? Jos ei, niin pakko se on varmaan saikulle jäädä lepäilemään. Ei kuullosta ollenkaan kivalta toi sun tilanne. Toivottavasti lepo auttaa. Itse oon säästynyt ainakin toistaiseksi liitoskivuilta (kop kop, koputtaa puuta...).

Mä en oo oikeastaan liikuntaa harrastanut tän raskauden aikana. Työ on kyllä fyysistä ja myös kävelen paljon, eli tulee silleen liikuttua, mutta kaikki harrastaminen on jäänyt pois. Ensin oli niin huono olo, ja sit alkoi supistukset, eli ei vaan pysty. Th suositteli uimista, mut halliin en oikein koskaan ehdi, enkä pidä niistä. Meri olisi vieressä, mut se on vielä niin kylmä, ettei tulisi mieleenkään hypätä sinne. Voi kun ilmat lämpenisi. Olis niin ihana päästä rannalle!
 
Uimista ne suosittelee aina, mutta muakaan ei ollenkaan innosta kloorinhajuiset uimahallit. Ihanaa kun kohta pääsee järveen uimaan!
 
Tema sanoi:
Onko sulla, Tilkku, kesälomaa tiedossa? Jos ei, niin pakko se on varmaan saikulle jäädä lepäilemään. Ei kuullosta ollenkaan kivalta toi sun tilanne. Toivottavasti lepo auttaa. Itse oon säästynyt ainakin toistaiseksi liitoskivuilta (kop kop, koputtaa puuta...).

Mä en oo oikeastaan liikuntaa harrastanut tän raskauden aikana. Työ on kyllä fyysistä ja myös kävelen paljon, eli tulee silleen liikuttua, mutta kaikki harrastaminen on jäänyt pois. Ensin oli niin huono olo, ja sit alkoi supistukset, eli ei vaan pysty. Th suositteli uimista, mut halliin en oikein koskaan ehdi, enkä pidä niistä. Meri olisi vieressä, mut se on vielä niin kylmä, ettei tulisi mieleenkään hypätä sinne. Voi kun ilmat lämpenisi. Olis niin ihana päästä rannalle!
Click to expand...

No itseasiassa mun eka lomapäivä on tänään, tosin pieni loma kyseessä, koska kotona teen toista työtäni, onneksi oman jaksamisen mukaan, mutta toisesta työstä on tämä 9 päivän lyhyt lomajakso. Nautin siis siitä.

Uimassa olen käynyt (meressä) nyt muutamaan otteeseen, ja aion sinne taas kun ilmat hiukan lämpenee, se sentään onnistuu ihan ilman kipuja, joten aion ottaa siitä kaiken ilon irti. Muu liikunta on mun osalta ihan vain sitä että aamulla nousen ylös, keitän teetä ja saatan köpötellä hiukan takapihalla koirien kanssa. Mutta iltalenkistä saan haaveilla vaan, toki jos menen, niin saan kärsiä sitten seurauksesta...
 
Koirien kanssa yritän tehdä normaaleja lenkkejä mut nyt on reilun viikon kävellessä vihlonut jonnekin alavatsaan/nivusiin, välillä tosi kipeästi :sad001 loppuu heti kun pysähtyy, alkaa heti kun jatkaa kävelyä. Liitoskipujako lienee!?
 
Mä olen suht aktiivinen koiraharrastaja. Eilen oli pitkästä aikaa hakutreenit metsässä. Oli kivaa, kaaduin vain kerran, kun en osaa olla juoksematta, vaikka maasto on haastavaa normaalistikin. Onneksi tuli ainoastaan haava pikkurilliin. Tukivyö oli päällä.
Mutta viime yö olikin huono, lonkkia särki. Heräsin myös monta kertaa supistukseen :oops: mielestäni ne oli kivuttomia, mutta sen verran tuntuivat, että heräsin niihin.

Taitaa olla aika jäädä pois noista treeneistä :sad001

NaLi, tuollaista mullakin on.. koira katsoo kummissaan, kun aina vähän väliä pysähdytään.
 
Mä oon koittanut liikkua jonkin verran joka viikko. Juokseminen oli jo jonkin aikaa sitten pakko lopettaa, kun siitä tuli niin kovat liitoskivut, mutta reipas kävely, uiminen ja hyppyrimäen portaat sujuvat vielä hyvin. Eilen kävin iltarasteilla taapertamassa suunnistusradankin. Hyvin sujui, kun kävelyvauhdissa ei tule tehtyä virheitä, mutta kyllähän se hetkittäin polulla/tiellä talsiessa ottaa mielen päälle, kun pitää vaan kävellä, vaikka mieli tekis juosta. Meillä myös kaksi koiraa, joiden kanssa tulee tietty päivittäin käveltyä, melko rauhallista vauhtia tosin aina, kun vanhempi koira sellainen hidas nautiskelija. :)
 
Mulla oli parin kuukauden tauko liikunnasta pahoinvoinnin ja väsymyksen takia, mutta olen alkanut taas käymään jumpalla pari kertaa viikossa ja hyvältä on tuntunut :)
 
Pikkuinen...saatan olla vähän kade :wacky: Tosin mulla on myös asenteessa nyt joku lukko.. Moniin teidän luettelemiin harrastuksiin mulla ei ole oikein mahdollisuutta irroittautua, mutta sille kirjoittamalleni koirien perässä lenkillä laahustamiselle mulla ei ole mitään selitystä. Agilityssä on vielä motivaatio kohdallaan ja olen pystynyt juoksemaan radalla, mutta kerta viikkoon ei oikein vakuuta, useamminmin voisin käydä, ohjattujen treenien ulkopuolella, mutta se esteiden yksin raahaus alkaa olla oikeasti vähän nihkeää :sad001 . Mutta jos teillä lojuu liikunnan iloa ylimääräisenä, niin laittakaa ihmeessä tulemaan!!
 
Kyfi1273830 sanoi:
Pikkuinen...saatan olla vähän kade :wacky: Tosin mulla on myös asenteessa nyt joku lukko.. Moniin teidän luettelemiin harrastuksiin mulla ei ole oikein mahdollisuutta irroittautua, mutta sille kirjoittamalleni koirien perässä lenkillä laahustamiselle mulla ei ole mitään selitystä. Agilityssä on vielä motivaatio kohdallaan ja olen pystynyt juoksemaan radalla, mutta kerta viikkoon ei oikein vakuuta, useamminmin voisin käydä, ohjattujen treenien ulkopuolella, mutta se esteiden yksin raahaus alkaa olla oikeasti vähän nihkeää :sad001 . Mutta jos teillä lojuu liikunnan iloa ylimääräisenä, niin laittakaa ihmeessä tulemaan!!
Click to expand...


Täältä lähtee ylimääräiset liikunnanilot matkaan! Toivottavasti löytää perille! :smiley-bounce016
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top