Liikunta

Mä haluisin liikkua ja virtaa kyllä löytyisi, mutta noi kaujeat liitoskivut estää kaiken, jopa hitaasti kävely on hankalaa ja sattuu
 
Täälläkin liikunta kiinnostaisi kyllä, mutta nyt mut on määrätty supistusten takia ottamaan rauhallisesti.
Rahat menee kankkulan kaivoon kun turhaan makselen kallista kuntosalimaksua, mutta kun kokoajan elättelen toiveita, että jos nyt vielä kuitenkin pääsisin, niin en millään raaski laittaa sopimusta jäähylle.

Mies on jo pitkään marissut, että laita nyt se sali tauolle, kun et sinne enää pääse kuitenkaan.
 
Mulla sama homma. Makselen salijäsenyyttä, vaikka en ole siellä pitkään aikaan kovin aktiivisesti jaksanut käydä. Crossfitin laitoin jo jäähylle, kun sinne en näiden supistusten kanssa jaksa. Nyt pitäisi saada aikaseksi varata ja mennä pilatestunnille. Tällä viikolla tunti meni ohi lapsen hoitojärjestelyjen takia, mutta jos ensi viikolla pääsisi...
 
En minäkään voi sanoa käyväni salilla aktiivisesti. Onhan se aika kallista pitää salikorttia ja käydä vaan kerran viikossa, mutta koen siitä kerrastakin olevan aika paljon hyötyä verrattuna siihen, ettei kävisi ollenkaan. Katsotaan sitten kun on kotona vauvan kanssa pienillä tuloilla, tuleeko käytyä ja riittääkö rahat.
 
Talitintti, saako pilateksessa käydä supistuksista huolimatta? Joogaa ja pilatesta olis paljon tarjolla tuolla mun salilla.
 
Kävin pitkästä aikaa ratsastamassa (muista kiireistä johtuen en varmaan pariin kuukauteen ole päässyt) ja pienillä happi tauoilla pystyi koulutreeniä vetämään. Keskivartalon tuki kyllä uupui totaalisesti. Käyntiä, kevyttäravia ja pätkiä harjotusravia ja laukkaa. Välil meinas mahassa kiristellä. Kotiuduttua alkoi supistuksia tulla. Ei ole kroppa tottunut nyt rasitukseen kun ei ole ratsastanut ja käynyt salilla säännöllisesti. Ehkä ei tässä vaiheessa kova rasitus yhtäkkiä tee enää hyvää vaan mennään loppuaika rauhakseltaan.
 
Uusi, varmasti viisas ratkaisu. Mä jätin alkuraskaudessa ratsastamisen, koska oli niin huono olo enkä halunnut ottaa mitään riskejä. Nyt sitten taas kun yleisolo on pirteä, kunto on sen verran heikentynyt ja mahaa alkaa olla, että vaikka tekis mieli hevostella ja harrastaa muutakin vauhdikasta liikuntaa, oon tuuminut, että ehkä parempi palata niihin synnytyksen jälkeen.

Supisteluja meinaa tulla jo reippailla kävelylenkeilläkin, joten ei auta rehkiä liikaa. :)

Nessu 22+1
 
Mä en usko, että enää ratsastan tämän raskauden aikana. Pariin viikkoon en ole kiireiden takia päässyt, ja viimeisellä kerralla sattui vatsaan jo tiukempi treeni käynnissä.
Kiipeily sen sijaan ei tee pahaa, pitäis taas ensi viikolla ehtiä kalliolle. Pyörälenkkiä olen myös välillä tehnyt, noin 15 km menee ihan hyvin jos otan rauhallisesti. Reipas meno onnistuu vain hyvin lyhyellä pyörämatkalla (eli pitää ehtiä junaan työaamuna :wink), pidemmän lenkin jos teen, alkaa kohdun oikeaan reunaan sattua jos yritän tsempata. Sama juttu jos kävelen pitkään; lähes aina jostain syystä oikea puoli on kipeä mutta muualta ei.
Tänään 21+0
 
Ihanaa huomata, että täällä on muitakin ratsastavia odottajia :) Täälläkin onneksi fyysinen työ, koira ja hevonen on pitänyt huolta edes jonkunlaisesta liikunnasta raskausaikanakin. Muutenkaan en ole koskaan ollut mikään himoliikkuja, joten eläimet toimii tässä suhteessa hyvänä motivaattorina. :) Nyt kyllä huomaa, että tahti alkaa hidastua ja selkä vähän kipuilla. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen on tuntunut, että hengästyy tosi pienestäkin. Koiran kanssa tulee kuitenkin päivittäin käytyä päivän olon mukaan lyhyempiä tai pidempiä lenkkejä. Olen edelleen myös ratsastanut omalla hevosella kerrasta kolmeen viikossa. Nyt viime viikot ollaan menty enää lähinnä käyntiä, kun kevytravikin on alkanut tuntua hieman ikävältä. Ratsastukset on myös lyhentyneet, nykyään mennään sellaisia n 20 min pätkiä tunnin sijaan. Riskit on tiedossa ja vieraan hevosen selkään en nouse, mutta omalla olen vielä mennyt oman olon ja hevosen mielentilan mukaan. Jos itsellä on ollut hankala olo tai hevosen keskittyminen on jossain muualla, niin sitten tehdään jotain muuta. Tallityöt sujuu vielä entiseen malliin eli hyötyliikuntaa tulee siinä. Saa nähdä kauanko sitten vielä jaksaa.
Töissä alkaa sen sijaan huomaamaan, että jaksaminen ei meinaa riittää koko suorittavan työvuoron ajaksi. :| Loppuvuorosta alkaa alavatsa kiristellä, selkä ja lonkat kipuilla, jalat turpoilla ja kiireisimpinä päivinä pienesti supistellakin. Pitää kuulostella, kuinka pitkään voin töissä olla normaalisti. Jos supistukset lisääntyy, niin pakko varmastikin kääntyä lääkärin puoleen kysymään neuvoa. Tukivyön hommasin tällä viikolla noita selkävaivoja varten. Toivottavasti siitä on apua.
 
Beisla, sullakin liikkuessa kipeytyy kohdun oikea reuna. Mulla tismalleen sama, ja kipu voi olla melko voimakastakin ja kestää niin pitkään, kun rasitusta on ja pitempäänkin. Se tulee jopa hitailla löntystelylenkeillä, vaikka kävelen ihan mummovauhtia. Onko sulla mitään käsitystä, mistä moinen johtuu, onko se haitallista vauvalle tai kohdulle ja pitäisikö yrittää välttää?

Kaikkea liikkumista melko mahdoton välttää, kun koirastakin pitää huolehtia ja töissäkin vielä käydä. Mä käyn töissä pyörällä, ja viime viikkoina oon pannut merkille, että vaikka fillaroin superrauhallisesti, mahaa alkaa aina tuikkia tai jomottaa sivusta.

Nessu 22+1
 
Kiva kun on muitakin hevostelevia odottajia täällä. :) Mulla on kolme hevosta omassa pihassa, mutta ratsastelut jätin ihan heti plussan jälkeen sillä yksikään noista hevosista ei ole mikään pomminvarma enkä ole halunnut ottaa riskejä vaikka hinku hevosen selkään on tosi kova. Onneksi kaikilla käy vuokraajat, niin liikuntaa kyllä saavat ja mäkin hoidan liikutuksen sitten osaksi maastakäsin. :)
 
Nessu, en ole kysynyt mistä johtuu, yritän muistaa parin viikon päästä neuvolassa. Mulla kuitenkin auttaa niin hyvin jos heti hidastan tahtia tai istun alas, että olen ajatellut ettei se voi kovin vaarallista olla. Lievän kivun kanssa olen jatkanut liikkumista, mutta jos tuntuu kovemmin niin lopetan tai hidastan tahtia. Ainoa milloin kipu on tuntunut muuten kuin rasituksen alla on muutamana aamuna kun kävelen bussipysäkiltä töihin (rauhallisesti) noin 10min. Sekin menee ohi, kun pääsen sisälle istumaan.

Pikkuunen, hyvä kun sulla on luottovuorkaajia. Munkin mielestä on tärkeää arvioida ratsastus hevosen ja omien kykyjen/olojen mukaan. Mulla ei omaa ole, kaverin heppaa olen liikuttanut kerran viikossa. Oikein luottoratsu on kyllä ollut.
 
Miten musta tuntuu että täällä on enemmän niitä jotka harrastavat ratsastusta kuin niitä jotka eivät? :wink
 
Mä en harrasta ratsastusta!:wink

Mulla tuntuu välillä pää hajoavan tähän liikkumattomuuteen.
Mä saan yleensä kunnon hikiliikunnasta sen rauhallisen stressittömän olotilan.
No nyt en ole pystynyt mihinkään.
Iskiaskivut, liitoskivut ja lonkkien särkyä.
Välillä en meinaa päästä askeltakaan. Työpäivä on jo saavutus.:blackalien:

Mut asiaa helpottaa se että tälläkin kivulla on "eräpäivä" ja tiedän että nää helpottaa.

Välillä vaan mietityttää että missä kunnossa sitä sitten lokakuun jälkeen on. Hapenottokyky varmaan nollassa. :meh:
 
Mä kans liityn vatsan oikean puolen kipuilijoihin.. Mulla tulee välillä ihan kävelystä (muuta en ole kyllä viimeaikoina tehnykään muutamia pieniä lihaskuntoliikkeitä lukuunottamatta) semmonen pieni pistos tuonne oikealle. Pitää aina alkaa hieroa sitä kohtaa.. Sanoin eilen kätilölle, niin hän meinas, et voi olla lihasten kiinnikkeitä enemmän oikealla puolen mulla. Selitti, et jos kohtu on ennen raskautta ollut enemmän vasemmalla ja nyt kasvaessaan sit venyttää tuota oikeaa puolta. Olen oikeakätinen ja muutoinkin oikeanpuoleinen (parempi potku, mailan käsittely), eli itse ajattelin, josko siellä tosiaan olis vielä enemmän lihaksia, mitkä venyvät, kuin vasemmalla puolen.. :joyful:
 
Stella, minkälaisen tukivyön ostit?

Annmarie, samat fiilikset täälläkin. Ihan rapakunnossa olen jo.
Luulen myös, että olisin koko raskausajan voinut henkisesti paljon paremmin jos olisin päässyt liikkumaan, koska musta tulee aina vähän alakuloinen ilman liikuntaa.
 
Muokattu viimeksi:
Beisla vuokraajat on kyllä ihan superjuttu. Ja normaalitilassa en välitä vaikka nuo hevoset vähän hyppivät ja pomppivat, mutta kummasti tämä pieni ihminen masussa laittaa ajattelemaan. :angel7 Esikoista odottaessa ratsastelin jonkun verran, mutta silloin mulla olikin ihana luottohevonen joka oli ollut mulla jo useita useita vuosia, se vain valitettavasti jouduttiin lopettamaan vajaa 2 vuotta sitten esikoisen ollessa 4kk ikäinen.
 
Mä en harrasta ratsastusta!:wink

Mulla tuntuu välillä pää hajoavan tähän liikkumattomuuteen.
Mä saan yleensä kunnon hikiliikunnasta sen rauhallisen stressittömän olotilan.
No nyt en ole pystynyt mihinkään.
Iskiaskivut, liitoskivut ja lonkkien särkyä.
Välillä en meinaa päästä askeltakaan. Työpäivä on jo saavutus.:blackalien:

Mut asiaa helpottaa se että tälläkin kivulla on "eräpäivä" ja tiedän että nää helpottaa.

Välillä vaan mietityttää että missä kunnossa sitä sitten lokakuun jälkeen on. Hapenottokyky varmaan nollassa. :meh:
Voimia Annmarie :) Vaikka mulla liitonkivut ovat vähän helpottaneet *koputtaa puuta* eikä kaupassa käynti tuota enää niin suurta tuskaa, niin ymmärrän mitä käyt läpi :( Entö jos tekisit jotain muuta aktiviteettiä, jossa ei tarvitse jalkoja, mutta saa edes vähän puuskuttamaan? Esim. Käsipainojen heiluttelu ja jooga/pilates voisi toimia? Itsellä oli viime vkl niin kovat kivut, että meinasi jo usko mennä, ja vannoin että tää on eka ja vika raskaus, mutta sitten aloin raivosiivoamaan (hinkkaamaan kaikki keittiön kaapit yms.) niin johsn mieli parani :D
 
Mulla fyysinen työ ja iso koira on pitänyt liikkeessä, mutta lähinnä kävelyä. Työpäivän aikana tulee käveltyä semmonen 10-20km turvakengissä ja koiran kanssa 5-15km päivässä. Jalkapohjat tulee nykyään tosi kipeiksi ja nilkat on jäykät levon jälkeen. :( Semmosta ankkakävelyä hetki, jos erehtyy lepäilemään välissä. Onneksi monen mainitsemat supistelut ei oo meikäläistä saavuttanut.
Tukivyö on auttanut töissä selän kipeytymiseen, vaikka en pysty sitä koko päivää pitämäänkään kuumuuden takia.
 
Mullakin on vuosia tuttu hevonen käytössä :) taidetaan loppuaika tyytyä juoksutteluun ja rapsutteluun
 
Takaisin
Top