Vähän pohdintaa omasta tilanteesta lähinnä muistiin merkiten:
Tänään on kp 26. Mä toiveikkaana mietin, et mitä jos nyt ois kuitenkin n. dpo 8-9. Kun ultra sitä ovista arveli kp 15-16 tienoolle ja just kp 16 aamulämmöt teki ison dipin (-0,5°C) ja kp 17 oli ovistestissä melkein yhtä tummat viivat muttei kuitenkaan. Mitään muuta ovikseen viittaavaa ei ollut kuitenkaan, paitsi kp 18 tuli kova viiltävä häpyliitosmainen kipu, joita mulle on joskus tullut nyt sektion jälkeen, en tiedä syytä niille. Ollut myös jo päiviä munasarjan nippailuja molemmin puolin. Ja sitten dpo 7 ja dpo 8 oli uudet aamulämmön -0,5 asteen pudotukset ja googletin, et joillain tulee sen tyylinen kiinnittymisdippi dpo 7-9.
Mutta se mikä sotii silti eniten vastaan ovulaatiota on, että aamulämpö ei ole noussut. On saman 36,5 kuin aina, jos noita paria dippiä ei lasketa. Samoin Leposyke on koholla vaan vähän, 58->61, kun normisti luteaalivaiheessa kipuaa yli 70. Ja tietty se, että digiovistestit pelkkää negaa ja kaikki ovisoireet tipotiessään.
Tein aamulla myös Sofin raskaustestin ja siihen tuli varjoa ja kuivuttua haamu. Mutta oon saanut niihin noita nyt useammassa kierrossa, että varmaan viivanpaikka kuitenkin. Ainahan sitä silti (tyhmänä) toivoo, että jos kuitenkin.
On kyllä ihme, miten paljon pystyy itseään huijaamaan ja nostamaan aina toivon kattoon
Että entä JOS.