Tää oli nainen, maisassa luki erikoistuva lääkäri. Ja joo, itkin kyllä puhelun jälkeen. Mä ymmärrän kyllä sen ettei lääkitystä anneta kevyin perustein, mutta se ettei asiaan otettu tavallaan lainkaan kantaa, ei kuultu huoltani, ei kerrottu mitään faktoja tai tutkimustietoa, ei perusteltu vaikka kysyin. Ja puhelu oli heti alkujaan jo inhottavan sävyinen, vähän kuin olisin häiriö tai taakka. Ja iskettiin luuria korvaan. Ehkä voisin itsekin soittaa potilasasiamiehelle huomenna ja tehdä sitten muistutuksen.
Ja olisin siis kokenut tulleeni kuulleeksi jos hän ois kirjoittanut vaikka uudet labrat ja sitä myötä soittoajan jos arvot edelleen huonot tms. Ois ees tullut tunne että kuuntelee ja ottaa kantaa. Mut ei.
Mitä muistutuksen teon jälkeen tapahtuu? Tuleeko sieltä joku kirje jossa joku ottaa kantaa asiaan vai jääkö se asia sitten vaan unholaan