Ei auta kuin toivoa, että silti olisi tulossa ja tässä arjen puolella, eikä sitten joskus viikonloppuna 
Mulla oli vähän sama juttu tässä kierrossa, jotenki tosi oireetonta ennen ovisplussaa enkä voinu yhtään arvata, että kummalta puolen edes ovuloin.Täällä kp12 ja ei viitteitä oviksesta... Viime kierrossa oli kp14 ja sitä ennen useamman kierron kp13. Outoa kun ei ole ollut edes kasvukipuja munasarjoissa
Alan pikkuhiljaa ahdistus-sekoomaan. 
Nyt näyttää kyllä ekaa kertaa historiallisen huonolle. Kp14 eikä vieläkään ovisplussaa
Tais olla viime kierron muna viimeinen tästä hautomosta
Höh! Miten sulla on viime kierroissa ajoittunut ovikset? Jospa se tulee sieltä vielä!
Täällä kp 11 ja pitäisi illemmalla pistää irrotuspiikki. Huomenna inssi. Harmaita hiuksia aiheuttanut tuo irrotuspiikin ajoitus, stressaa että onko se ihan optimaalinen.. Huvikseni tein digi ovistestinkin nyt aamulla ja se nyt ainakin oli ihan nega. Lääkäri oli taas sitä mieltä, että mulla voisi munasolu/t irrota itsestäänkin perjantaina, mutta en itse oikein usko siihen. Aina kun on sanottu oviksen olevan n.2-3pv päästä, niin siihen on mennyt vielä joku 4-5pv. Mutta noh.. Ajoituksen lisäksi miehen siittiötilanne jännittää, että mikä on "tuomio".
Mikä tätä ruhoa nyt risoo?! Oon 110% varma et nyt se ovis tulee sit lauantaina. Ei inssiin tässä kierrossa, ens kierrossa ollaan reissussa, heinäkuussa klinikka kiinni niin ELOKUUSSA päästäisiin teoriassa vikaan inssiin *dead*
No nyt on kyllä äärettömän perseestä.Siis tää on ihan uskomatonta, oon epätoivonen
Otan osaa, huh miten huono tuuri
No nyt on kyllä äärettömän perseestä.
Toivottavasti sieltä joku vastailee pian! Ja komppaan Harmi89:ia, toivotaan täysillä että ovisplussa tulisi vasta sunnuntaina!
Ahdistuneena ja lannistuneena talsin polille ja pakko sanoa, että vitsi miten iso vaikutus lääkärin tavalla kohdata voikaan olla! Hän oli niin optimistinen ja kannustava, että se tarttui minuunkin. Sanoi että näyte oli kyllä niukka, nyt saatiin matkaan 0,6 milj siittiötä (viimeksi 0,5). Mutta muuten näytteessä oli hieman parempi siittiömäärä kokonaisuudessaan ja mikä oli helpottavaa, leukosyyttejä 0! 
Eli se antibiootti taisi sittenkin tehota. Lääkäri muistutti vielä siinä inseminaatiota tehdessään, että muista, että yksikin siittiö riittää. Ja 0,6 miljoonaa on paljon enemmän kuin yksi. Se lohdutti. Juteltiin vielä hetki inssin jälkeen, kysyin että mitenhän meidän nyt kannattaisi hoidoissa edetä ja mistä tuo niukka näyte voisi johtua. Sanoi että ihan jo stressin vuoksi näyte voi olla jäänyt vähäiseksi, mutta koska ensimmäinen näyte ollut normaali, niin uskoo että inssilläkin voimme vielä onnistua. Sellainen suunnitelma tehtiin, että jos nyt ei tärppää, niin kokeillaan vielä kesäkuussa yksi inssi ja jos siitäkään ei tärppää, niin alkusyksystä IVF-suunnittelukäynti. Hän lohdutteli silläkin, että minun iän puolesta ei ole vielä kiire ja munasoluja on, joten hän näkee meidän mahdollisuudet erittäin hyvinä. Taas oli tosiaan kaksi munasolua kehittynyt ja tällä kertaa ihan todistetusti (jos ne lysähtäneet follit nyt todisteeksi riittää) tupla-ovulaatio. Aika jännä, että maanantaina vasemmalla oli 11mm folli ja oikealla 13mm. Lääkäri veikkasi silloin että oikeanpuoleinen on johtofolli. Mutta nyt olikin vasemmalla 26,5mm ja oikealla 21mm. Mietin, että voiko folli kasvaa 11mm-> 26,5mm neljässä päivässä? Vai näyttääköhän se suuremmalta kun ovulaatio on jo tapahtunut..? Onneksi en ruvennut isommin sooloilemaan sen irrotuspiikin kanssa, koska näköjään 18h sisällä pistohetkestä laskien on munasolut irronneet. Kun mietin, että onko piikki edeltävänä iltana ennen inssiä liian myöhään. Toivon, että munasolut ovat irronneet vasta nyt aamulla, eikä jo yöllä. Mitään ovistuntemuksia ei ollut eilen eikä tänään. On tässä toki sekin mahdollisuus, että meidän keskiviikon talletteluista olisi jäänyt sinnikkäimpiä munanjohtimiin.
Ihana viesti, tuli tosi hyvä mieli lukiessa! :) mullekin tuli jo tosta kauhee myötätunto sun miestä kohtaan, varmasti on paineita ja varmasti tuntuu pahalta sit kun kokee vielä alisuoriutuvansa. Hienoa että lääkäri oli kaikesta huolimatta positiivisilla mielin, ja erityisen hienoa että leukosyytit oli nyt kadonnu!Pahoittelen jo etukäteen, että selitän tämän päivän käynnin taas pidemmän kaavan kautta..
Mieheni tosiaan laittoi aamulla viestiä, että ei saanut näytepurkkiin melkein mitään. Olin niin turhatutunut, että aloin itkeä täällä töissä.
Jokatapauksessa, se tuntuu helpottavalta, että nyt on suunnitelma. Ei tosiaan ihme, että näytteenanto on miehelleni stressaava tilanne, kun taustalla on aiemmin heikko tulos sekä kaikki ne meidän muutkin vaikeudet ja surut. Laitoin hänelle niin optimistisen ja kannustavan viestin kuin mahdollista (lääkärin puheita mukaillen) ja vaikutti siltä, ettei ihan epätoivoon vaipunutkaan. Ehdotin, että otettaisiin muuten kesä rennommin jos nyt tai kesäkuussa ei natsaa.
mahtavaa että vieläpä tuplaovulaatio, niin tuplana sit mahikset että jompaan kumpaan päähän joku siittiö löytää! Toivotaan kovasti että tästä nyt nappaa, eikä tarvikkaan sit miettiä jatkohoitoja! 
Ihana viesti, tuli tosi hyvä mieli lukiessa! :) mullekin tuli jo tosta kauhee myötätunto sun miestä kohtaan, varmasti on paineita ja varmasti tuntuu pahalta sit kun kokee vielä alisuoriutuvansa. Hienoa että lääkäri oli kaikesta huolimatta positiivisilla mielin, ja erityisen hienoa että leukosyytit oli nyt kadonnu!
Niinpä, ei ole helppoa miehillekään nämä hoidot.. Kun monesti kuulee sitä (oon siis tätä esim lähipiirissäni joskus kuullut) että sehän on miehelle vaan purkkiin vemppaamista ja kauhean helppoa. Todellisuus on kaikkea muuta. Itselleni tulee siitä aina jotenkin paha mieli, jos miesten osuutta väheksytään. Mieheni muutenkin on nyt pidempään kokenut olevansa hieman jumissa elämässään ja kuormittunut. Ja koko ajan tekee kaikkensa stressitasojen laskemiseksi. Ja jos ei, niin ainakin suunnitelma on selvä. Pahinta on ajelehtia siinä epätietoisuudessa.
Voi perse
Olipas monta positiivista juttua tässä! Ihana kuulla, että inssi meni noinkin mallikkaasti, vaikka paineita ja jännitystä oli puolin ja toisin.Pahoittelen jo etukäteen, että selitän tämän päivän käynnin taas pidemmän kaavan kautta..
Mieheni tosiaan laittoi aamulla viestiä, että ei saanut näytepurkkiin melkein mitään. Olin niin turhatutunut, että aloin itkeä täällä töissä.
Jokatapauksessa, se tuntuu helpottavalta, että nyt on suunnitelma. Ei tosiaan ihme, että näytteenanto on miehelleni stressaava tilanne, kun taustalla on aiemmin heikko tulos sekä kaikki ne meidän muutkin vaikeudet ja surut. Laitoin hänelle niin optimistisen ja kannustavan viestin kuin mahdollista (lääkärin puheita mukaillen) ja vaikutti siltä, ettei ihan epätoivoon vaipunutkaan. Ehdotin, että otettaisiin muuten kesä rennommin jos nyt tai kesäkuussa ei natsaa.
