Hyviä uutisia on monen kohdalla, jes!
Missäs vaiheessa muut menee?
Nupo80, on varmasti aivan totta että sperman testaaminen on ainoastaan järkevää, jotta tiedetään, mistä kaikista asioista kiikastaa ja mistä ei. Jos meillä olisi "normaalimpi" lähtötilanne, olisin halunnut ensitilassa myös puolisoni käyvän tutkimuksissa kaiken varalta. Meidän kohdalla prosessi kohti lapsen yrittämistä on ollut niin pitkä ja vuosia kestänyt ja siinä mennään jo nyt miehen sietokyvyn rajoilla, etten tiedä, olisiko hän vielä tällä hetkellä tutkimuksiin valmis. Todella toivon, että sitten jos tämä ei vaikuta toimivan, hän olisi siihen suostuvainen. Pakkoseksi on todella osuva nimitys, koska yritettävä on vaikka kummallakaan ei tekisi mieli. Siitä on rentous, leikkisyys ja romantiikka kaukana.
Thetaio, samoja ajatuksia täällä, että onhan seksi tietyllä tapaa helpompaa itselle jo ihan senkin takia, kun ei ole pakko laueta, mutta herkkua se ei ole kummallekaan.. Heh, joo on aina mukava lukea klikkiotsikoita siitä, miten yhdyntäkeskeisyys ja orgasmiin tähtävää seksi on niin ummehtunutta, joopa joo..!
Voin kuvitella, että tietyllä tapaa inseminaatioon tai siitä järeämpiin hoitoihin pääseminen voi helpottaa "seksitaakkaa", kun kaikki ei olekaan enää sen varassa. Itsekin olen miettinyt, että mitenhän sitä osaisi nauttia kesälomista yms. ja jättää tätä vähän vähemmälle ajatuksissa.. Tsemppiä kovasti rennompaan kesään teille!
Täällä ensimmäinen letrokierto päättyi kuukautisiin.
Kierron pituudeksi tuli 30 päivää, letrottomat kierrot olleet pituudeltaan 31-36 päivää. Sain irrotuspiikkinä Ovitrellen, joten se varmaan lyhensi kiertoa vähän. Ensimmäiset menkkamaiset enteilyt, satunnaiset jomotukset ja vain epämääräinen "menkat alkaa kohta"-olo tulivat kp 24, lähes olematon tiputteluvuoto alkoi kp 28, sitä tuli satunnaisesti vessapaperiin muttei siteeseen asti.
Eipä siis auttanut kp 13 ultrassa näkynyt hieno ainokainen johtofollikkeli.
Fiilikset ovat aika matalat tällä hetkellä. Yritin kovasti olla toivomatta liikoja, mutta pettymys oli silti suuri, ei sille oikein mitään mahda. Lääkärini oli sitä mieltä, että jatketaan toinen letrokierros samalla annoksella kp 3-7, 1 tabletti päivässä ja kp 13 ultra, tismalleen kuten viimeksikin. Olin salaa elätellyt toiveita annostuksen nostosta, mutta ilmeisesti pahan PCOSin takia kynnys annosnostoon on suurempi, kun riski liian monien munarakkuloiden kypsymiseen on kohonnut. Mutta eikös täällä kuitenkin ole muita PCOS-taustaisia, jotka syövät tupla-annosta?
Hoitaja tiedusteli minulta soittaessani klinikalle, että haluaisinko syödä tulevan kierron letroja ilman seurantaultraa (ja myös tietysti ilman irrotuspiikkiä). En edes tiennyt, että yksityisellä suostuisivat sellaiseen, olin käsittänyt että siellä aina ultrataan jos ei muun niin rahastuksen takia. Ilmeisesti se oli kuitenkin mahdollisuus, koska letrojen vaste oli ollut minulla siinä määrin ihanteellisen turvallinen, että vain yksi johtofolli oli kasvanut.. Mutta toisaalta eikö sekin voi vaihdella kierroittain, samalla annostuksella voi kypsyä eri määrä munarakkuloita?
Sanoin kuitenkin hoitajalle suoraan, että haluaisin seurantaultran ja tarvittaessa mieluusti myös irrotuspiikin. Minua epäilyttää edelleen suuresti, että kehoni osaisi ajoittaa ovulaation oikeaan, tarpeeksi aikaiseen ajankohtaan synkassa supervauhtia (toivottavasti) kasvavan munarakkulan kanssa. Luonnollisessa kierrossa ovisplussat ovat tulleet kp 17-19, ja siitähän menee vielä päivä tai pari ovulaatioon, jos se ylipäänsä oikeasti tulee eikä ole kyse vain PCOSin aiheuttamasta LH-huipusta.
Vaikka täälläkin monet ovat kertoneet, että letrot ovat aikaistaneet kiertoja, viimeksi kiertopäivänä 13 follin ollessa ihan irtoamaisillaan ei minulla ollut minkäänlaisia ovulaation merkkejä, joita normaalisti on alkanut huomata kp 17-19.
Siksi se irrrotuspiikki määrättiinkin.
Näillä ajatuksilla kohti uutta kiertoa. On tämä vaan ihan uskomattoman rankkaa henkisesti, nämä jatkuvat nousut ja laskut, toiveet ja pettymykset, itsensä kasaaminen uudestaan ja uudestaan..
Voimia kaikille uuden kierron aloittaneille ja lämpimiä ajatuksia piinailijoille!