Laskettuaika oli tuli ja meni

Mulla kaveri on pitäny mielialaa yllä huuhaa-tiedolla, josko meijän poika päättäis syntyä Matti Nykäsen synttärinä (tänään) tai prinsessa Victorian (oisko ollu toissapäivänä). Mut taitaa olla vähän fifty-sixty syntyäkö tänään, ehkä synnyn ehkä en. Samaa sanoi neukkutäti tänään. Uudelleensynnyttäjillä ei kuulemma voi sanoo mitään ku ei oo meijän banaaninmallinen poika laskeutunu (kaarella mun vasemmassa kyljessä) enkä pehmenemisestä osaa sanoa ku, et alkaa olla latva laho.. :)
 
Catie siellä vaan möjjöttää jumalauta hospitaalissa täyspalvelussa. Varmaan vetelee ilokaasua ihan huvin ja urheilun vuoksi jos ketuttaa :D

Mä peruin siis kokonaan tän päivän ja makasin peitto korvilla melkein kuuteen saakka. Sitten mä ryhdistäydyin ja tulin tuvan puolelle (kun mies näki parhaakseen poistua asunnostamme), syömään valmista ruokaa (täällä oli kanafileet ja uudet perunat pöytään katettuna, jälkkäriksi vesimelonia) ja velloin vielä hetken itsesäälissä.

Sitten tuli se ajatus, että blondin aikakausi on tullut päätökseensä ja täällä mä nyt istun tukkaväri päässä. Kai se mieskin uskaltaa kohta kotiin tulla.

Mä näen jo valoa tunnelin päässä, vois toi pikkuherrakin alkaa näkemään. Tai kai mun tunnelissa on joku vika, kun ei sillä kiinnosta sinne suuntaan tetsata.


Voisko huomenna olla parempi päivä?????
 
Huhhuh, nyt alkaa vähä jänskättään... Aamulla tosiaan ysiltä polille jossa tod.näk. käynnistys ballongilla. Laukut pakattuna täällä miehen kans hiljaa tuijotellaan toisiamme. Mihin soppaan sitä on lusikkansa taas sotkenu? Voi aamulla olla aika sekava olo...Ei mua varsinaisesti jännitä enää, ku sain tänään niin yksityiskohtasen selostuksen siitä miten siellä tulee hommat etenemään. Ennemmin just jotenki ihmetyttää koko ihmiselo. Hullua. Huomenna saatan olla jonkun äiti! Saako sitteki perua?
 
Tsemppiä bassaria, hyvin se menee!

Ääääh mua masentaa, kun parhaassa tapauksessa mulla käynnistys vasta ens ma, ja meneehän siinä oma aikansa, että käynnistyy, niin varmaan toi bebe on öpaut elokuun alussa pihalla.. :(
Sit mua ahistaa, kun mulla oli viimesessä neuvolassa tullu painoa 1,6kg/vk, oon ihan jumalaton tankki ja päivä päivältä läskimpi kun eipä tässä oo enää muuta tekemistä kuin syöminen. Niin ja huomasin tuossa viime viikolla että mun suonikohju oli pahentunu yli puolet hirveemmäks.. Jepajee!

Laiska äiti kun ei osaa ees synnyttää ja laiska lapsi kun ei osaa ulos.

Niin ja jotenkin päivä päivältä alkaa pelkäämään synnytystä, entä jos vauva kuoleekin ennen syntymää ym ym skenaarioita.

Tiedän, että valitan turhasta kun monilla on paljon ikävämpiä ongelmia, mutta tää nyt tuntuu olevan sopiva foorumi tänhetkisen tuskan purkuun.. Nyyyyh :(
 
"hieman" vastahakosesti tänne yliaikaisosastoon kirjoitan. Oli vahvasti suunnitellut tässä vaiheessa kirjoittavani tuonne syntyneet palstalle. Mutta ehei, täällä meneekin seuraavat kaks viikkoa....

Kävin tiistaina äpolilla, jossa mieslääkäri tuikkas sormen sisään, ultras virtaukset ja tuumas että eipä mitään katotaan 42-viikolla sitten. Kokonaiskesto lääkärillä 4,5min. VOI VITTU!

Kaks viikkoa kipeitä supistuksia eikä homma oo edistynyt, edelleen saman sormelle auki... Järki pakennee pääkopasta.

Ja mua kans on alkanu vituttaa nuo ihmisten kommentit ja typerät kysymykset. En vastaa enää puheluihin, enkä näy facebookissa kirjautuneena, sielläpähän miettivät mokomat... Kai tuosta jotain mielihyvää itellensä saa:D. Kaikkein eniten kyllästyttää "ei ne sinne koskaan oo ketään jättäny"... tyyppiset viisastelut. Älä perkele, ja jokaisen sanomana.... Keksisivät nyt vaikka jonkun uuden näsäviisaan lauseen välillä.

Ja pipon löystymistä vaan kaikille :D
 
:D Ai miten oli niinku meikäläisen kynästä :D Mulla on tänään myös nla (viikkoja 40+6) ja kiinnostaa aivan julmetusti. Vähän oikeestaan jo alkas toivoman että se osais kattoa mun nenän asennosta jonkun jutun ja tuumaisi että "kyllä tästä taidetaan nyt laittaa päivystyslähete, kun näyttäs siltä että toi sun synnytyshän on siis ihan vaihdissaan" :D Joo, ei näin tapahdu. Tiedän kyllä.

Mulla lähtee polille lähete vasta maanantaina, ja ensiviikkohan on sitten joka toinen päivä neuvolakäyntiä tai aluesairaalassa piipahtelua. Mies ei tietenkään voi saada niitä vasten vapaata, joten yksin mie sitten tolla kindermunallani ajelen pitkin uuttamaata.

Olen pahoillani ett te muutkin olette tässä samassa jamassa (ihan oikeasti olen) mutta jumalalle kiitos kohtalotovereista. Ja joo, mä lopetin feisbuukin päivittämisen myös, ja kylläpä on tullut uteluita.

Mä olen laittanut copy-pastella kaikille saman viestin. " Se on mies, eikö niillä ole kautta aikain ollut toi naisen alakerta ihan mysteeri? Hyvä että löytää tien sisälle, niin ei voi vaatia että se löytäs hetkessä pihalle. Sillä on varmaan GPS hukassa".
 
Nonnih, nyt on käyty yliaikakontrollissa kättärillä ja niinhän se meni, että sunnuntaina käynnistetään kun vkt 42+0 plakkarissa!

Olin jo henkisesti siihen varautunut ja vauvalla oli kaikki hyvin, joten ei sinällään harmita vaikka tässä saa vielä kaksi yötä odottaa (alaloosterissa ei merkkejäkään alkavasta synnytyksestä, joten tuskin tässä spontaanisti pääsee synnyttämään). Ja ymmärrän toki sen, että ei käynnistetä turhaan jos vauvalla kaikki ok.
Tosin lääkärille sanoin, että jos maanantaille yrität käynnistystä laittaa, niin määrää mulle sit saman tein joku tabu, joka tainnuttaa mut vklopun ajaksi... :D

Kättärillä oli kiire meno, mutta kätilöt ja lääkäri oikein mukavia, joten hyvä mieli jäi.

Viikonlopun suunnitelmissa pyykinpesua, korvapuustien tekoa vauvavieraita varten ja ehkäpä vääntäydytään huomenna anoppilaan ja käydään heittämässä koira hoitoon.

Mieli on tyyni, kerrankin :)
 
Mä kävin eilen näytillä 6h jatkuneiden supistusten vuoksi. Kanava hävinnyt ja sentin olis virsikirja auki, mutta siihen se veisaaminen sitten jäi. Tarjosivat petipaikkaa sairaalasta, Mie kiitin ja kumarsin ja lähdin kotiin. Tein aamulla (klo 6.20) lenkin -> ei supistuksia. Tein myös kevveen kahvakuula-kyykky-reenin -> 1 supistus. Nyt mä olen vaan puhiseva, kiukkuinen ämmä. Mies näki parhaakseen jäädä jo kotiin ja aikaisti loman aloitusta tähän päivään. Täytyy täällä jonkun olla joka vie mut mielisairaalaan kun koppa laukee.
 
Ihanaa, kun muutkin on kiukkuisia <3 Minulla viikot nyt siis tasan 41. Maanantaille sain ajan yliaikaiskontrolliin, toivoisin niiiiin niiiin niiin kovasti, ettei tarvisi mennä. Tänään aamulla taas jälleen väärä hälytys, olin jo into pinkeänä, että nyt pääsen synnyttämään, mutta parin tunnin supisteluiden jälkeen kaikki taas tyssäs. Äh... Joka ilta käyn jännityksellä nukkumaan "josko tänä yönä" ja aamulla herää pettyneenä ja kiukkuisena uuteen aamuun. Että sellaisia tunnelmia tähän perjantaihin.... Toivon kaikille kanssakärvistelijöille pikaista jakautumista :)
 
Emz; meillä on siis samat viikot. Mulla on vasta keskiviikkona yliaikaiskontrolli, mutta toivotaan että jos tästä ei muuta hyvää seuraa niin olis paikat sitten siinä mallissa viikon päästä, ettei sen käynnistyksen eteen tarttis kauheasti enää tehdä.
 
Hehehe nauroin ääneen tuolle virsikirja-vertaukselle!

Vähän jäi mietityttämään nuo mun lukemat (tai lähinnä niiden olemattomuus!), kanavaa vielä se 3cm jäljellä ja paikat hyvinkin visusti kiinni. Kun onhan noita semi-epämiellyttävän kipeitä vihlaisuja/suppareita ja muita tuntemuksia ollut, aina silloin tällöin... Eikö niistä ole ollut mitään hyötyä ja vielä suurempi kysymys on et apua kuinka kauheita ne oikeasti avaavat supparit sit on?!! Ja onks se ihan normaalia et näillä viikoilla mikään paikka ei oo auennu??? Eipä tuo lääkäri mitään kommentoinut asiaan. Ja auts kun se ronkki, meinasin ulahtaa tuskasta.

Huhheijaa. Kohta menee korvapuustit uuniin ja tekis mieli laittaa faceen kuva "kyllä, pullat ovat edelleen uunissa!", mut enpä taida viittiä. Spekuloitkoon kukin siellä rauhassa :)
 
Mara, et varmasti ole ainoa näillä viikoilla punnertava jolla on vielä kaulaa jälellä, eikä ole kohdunsuu auennut. Sanot vaan reteesti että sulla on niin priima fjöösa, että sepä ei helposti ala repsottamaan :D Ja ne avaavat supparit, jos ne nyt oli niitä mitä mulla oli eilen, niin vittuilu loppuu tyystin siihen paikkaan , tuntuu että joku kiertää tulista puukkoa häntäluussa ja happi loppuu. Mutta sillon ties että jotain tuolla hanuriosastossa tapahtuu sillain oikeesti.

Mulla on muuten korvapuusteja pakkasessa.

Ne lähtee sulamaan NYT.
 
Ei oo viel la menny, mut voiks tänne purkaa ketutusta kuitenki pitkästä odotusajasta.. :) tulee poika kalliiks, tiputin pari päivää sitte puhelimen puistossa asfaltille ja kosketusnäyttö hajos. Eilen ajoin hakemaan rd-neuloja neuvolasta, ajoin kanttariin ja puhkasin renkaan.. Sihinä vaan kävi. Aika midaksen kosketus.. Heheh. Uskallankohan synnyttämään tän jälkeen? Jos munisin kotona harjottelemassa imetystä vauvan kaa niinvähemmän hajois tavaraa..
 
Taas aamu, eikä pienintäkään merkkiä siitä että jotain tapahtuisi. Protestiksi tätä vääryyttä vastaan olen edelleen mätipuoli pystyssä sängynpohjalla ja aion olla ainakin iltapäivään rypemässä itsesäälissä. Kävin aamulla viemässä ponit pihalle ja olen kahdesti vieraillut jääkaapilla, ne olkoon riittävä aamujumppa. Eipä tässä muuta... Kunhan oli taas pakko vähän avautua
 
Minä kävin tänään lenkillä. Olikin yllättävän reipasta ja miellyttävää, kun oli päällä ulkoilutakki, joka juuri ja juuri mahtui päälle, niin sepäs tukikin mukavasti mahaa, niin ei edes koskenut kävely mahan sivuun niin kun normaalisti. Minulla on oikealla puolella umppari leikattu, niin luulen, että siellä on kiinnikkeitä, joita aina ihnhottavasti alkaa kiristellä kävelyn aikana. Aamuyöllä taas kipeitä supistuksia, mutta ei mitään sen enempää. Pipo alkaa tosissaan kiristää! :/
 
Edelleen täälläkin yhtenä kappaleena, on se kun naapuritkin kattoo hoomoilasena että vieläkö se tuon koiran kanssa lenkillä vaappuu.. Ja kaikille pitää olla selittelemässä, et juujuu laskettu aika meni jo tuossa kaks viikkoo sitten juujuu huomenna käynnistetään juujuu.. Tuntee ittensä ihan sirkuseläimeksi, kun kaikki jaksaa ihmetellä ja kommentoida mun ulkomuotoa ja mahaa.

Aijaijai, kello on kohta jo kolme, kohta lähetään sinne anoppilaan viemään koira ja syömään ja ei aikaakaan kun pääsee taas nukkumaan! :D huomenna on jännä päivä! Ei silleen pelota, mut ehkä vähän. Aaapuva.
Tässä on oikeesti se about kolme viikkoa joka päivä odottanut, että jotain tapahtuisi ja valmiustilassa ollut, joten eiköhän se ois aika pistää huomenna tää odotus pakettiin!! Olen sanonut miehelle aina iltaisin, et "jaahas, nyt ois sit taas yks päivä lusittu", mut siltä se on vähän tuntunut, vankina omassa kropassa :D vaikka on tää raskaus ollukin aika ihanaa, oon voinut hyvin kaikin puolin.
Mitenkähän kauan tuo vauva jaksaisi oikeasti masussa olla jos ei huomenna käynnistettäisi??!!

Ja vinkkinä uusille kärvistelijöille täällä; pessimisti ei pety! Älkää tehkö kuin minä olemalla optimisti, "kyllä se voi käynnistyä jo tänään/yöllä", sillä jokainen uusi aamu/ilta on pettymys jos ei mitään tapahdukaan (ja tietenkin kaikkea VOI tietenkin tapahtua). Kannattaa keksiä jotain pientä tekemistä joka päivä (mulle tää yliaika tuli kalliiksi kun shoppailija söi paljon ulkona miehen kanssa), lukea mahdollisimman VÄHÄN keskustelupalstoja/vauvablogeja (minä en tähän todellakaan pystynyt!!), viedä ajatukset jonnekin ihan muualle kuin synnytykseen ja kaiken maailman tuntemuksiin, "joko,joko?".. Ja se typerä LA, siihen ei todellakaan kannata meikäläisen ainakaan mahdollisessa seuraavassa raskaudessa keskittyä!

Nautitaan nämä hetket vielä tirriäisten pikku potkuista, eiks je?! (Helpommin sanottu kuin tehty..) :blob6
 
Takaisin
Top