Niinpä.. Viime yönäkin sain sitten nukuttua varmaan kaikki pätkät yhteenlaskettuna noin 1,5tuntia, kun kaikki paikat ovat vaan jo niiiin kipeät ja tuntuvia harjoitussuppareita tuli alvariinsa ja kestivät aina useita minuutteja kerralla. Masussa on vettä edelleen sen verran paljon, että poika mahtuu ihan hyvin liikkumaan ja potkimaan, ja tuollaiselta reilu 4 kiloiselta ne eivät enää mitään pikkupotkuja olekaan, ja kun pää on lantiossa kiinnittyneenä niin ai että kun tuntuu kivalta, miten se poraa. Lisäksi vatsa tietysti vesineen ja jätkäleen kanssa painaa tajuttomasti, joten kaikki liikkuminen on vaan niin vaikeeta. Taidan viettää nämä viimeiset päivät samalla tavalla kuin Tessa aiemmin, kieltäydyn nousemasta sängystä ollenkaan, piiloudun vaan peiton alle.
Mitä nyt ainakin sitten Jorvin linjauksesta olen ymmärtänyt, niin erityisesti ensisynnyttäjillä pitävät kaavastaan todella tiukasti kiinni, mistään huolimatta. Äippäpolille varataan tosiaan itse aina aika, ja nekin on aina tietyillä päivillä, eli siihenkään et voi vaikuttaa.. Mulla oli lääkärin erillisellä lähetteellä jo parikin aikaistettua kontrollia tuon rd:n takia ja tätä viimeistäkin olisi neuvolan terkka halunnut aiemmaksi tuon ison koon takia, mutta se ei onnistu, "kontrolli on aina 41+5 vasta". 41+5 siis kontrolli, ja mistä vaan viikonlopuista ja pyhistä huolimatta on käynnistysharkinta aina vasta 42+1, toisin kuin lääkärit ovat puhuneet. Käynnistysharkintaa aikaistettaisiin vain jos vauvalla olisi jokin "huoli" tai jos vaikka istukka/napanuora ei toimi enää kunnolla tm. Toki myös jos äidillä on esim raskausmyrkytyksen oireita, niin varmasti siinä tapauksessa. Ehkä jos tämä olisi ollut 5kiloinen jo, niin olisivatkohan sitten suostuneet vauhdittamaan, tiedäpä tuota..
Olen todellakin aika "jämerä" täti kun niin vaaditaan ja oli kyllä aivan sama, kuinka paljon olisi kipujaan itkenyt jne niin sitä käynnistysharkintaa ei edes sillä päivällä olisi aikaistettu.. Sanoivat vaan, että voit tulla kyllä meille nukkumaan niin annetaan sitten unilääkettä ja kipulääkkeitä.. Juu pitäkää kuule tunkkinne.
Kyllähän sitä hiukan jotenkin tuntee epäonnistuneensa, kun ei tämä täältä nyt millään itsellään ulos halua.. Olisin niin halunnut kokea sen kaiken luonnollisen synnytyksen alkamisen ja kipujen siedon jne, mutta jätkä nyt ei näköjään kartankaan avulla luolasta ulos löydä (poitsusta ei selkeesti ole tulossa suunnistajaa ainakaan :D ). Kai sitä pitäisi jollain tavalla alkaa jo valmistautua lauantaihin sillä mielellä, et sillon sit toivottavasti synnytellään, pari päivää enää. Tuntuu vaan niin hassulta mennä sinne, kun ei nyt tiedä yhtään mitä odottaa.. Kunnon kunnon supistuksia en ole ollenkaan kokenut, joten nekin tulevat sitten täytenä yllätyksenä, että miten kovia ovat jne. Jännitän eniten kuitenkin sitä, jos kivut laukaisevat migreenin, että miten sitä sitten kestää mitään supistuksia.. läähpuhh.. Käynnistäminen kun voi sitten kestää vielä kauankin, kun pikkuhiljaa aloittavat ja miettivät, että mitä annetaan missäkin kohtaa jne.. Siihenkin jo kätilö neuvoi valmistautumaan, että lauantaina vasta sitten katsellaan, et millä käynnisteltäis et vielä voi sitten tulla tyyliin reissu kotiin ballongien kanssa jne.. Kyllä kohta tulee sellainen itkupotkuraivari et oksat pois.
Nyt ollaan jo tyydytty siihen kohtaloon, et ei päästä kummityttömme ristiäisiin, vaan he sitten tulevat meitä sunnuntaina sairaalaan vielä ristiäisten jälkeen moikkaamaan, harmittaa niin mahdottoman paljon :/
Sori nämä jatkuvat "valitusvirret"!! Tärkeintä tottakai on saada vauveli turvassa maailmaan, mutta kyllä tämä odotus vaan on ollut melkoisen rankka.
On kyllä kirjaimellisesti odotettu lapsi
Muutama päivä niin tämä Atlas- kartasto tästä laskee ja pikkuinen möyrii rinnalla vatsan sijaan, huoh sitä hetkeä..