Laskettuaika maaliskuussa 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja bebu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei, pakko oli minunkin liittyä tänne kirjoittelemaan. Odottelen esikoistani, jonka laskettu aika olisi 8.3.2015 ja tällä hetkellä olen viikolla 9+1 kuukautisista laskettuna. Kävin ensimmäisessä neuvolassa keskiviikkona ja siellä selvisi, että sikiö näyttää olevan paljon pidemmällä kuin 9+1. Kaipaisin mielipiteitä kuvasta, millä viikolla mielestäsi olen jo menossa?
 

Liitteet

  • kuva.JPG
    kuva.JPG
    94.3 KB · Katsottu: 56
Vaikea arvioida, riipuu niin miten hyvä ultralaite ollut ja saitko mitään mittoja tai arviota? Näin karkeesti arvioituna sanoisin 11+ - 12+.
Mulla oli ultra 9+0 ei näkynyt käsiä eika jalkoja, oli semmonen papu..

Sent from my GT-S7580 using Vau Foorumi mobile app
 
Kiitos vastauksestasi! En saanut mittoja, mutta sanoi, että pidemmällä on kuin kuukautisista laskettuna. Kädet ja jalat näkyvät selvästi ja kovasti niitä heilutteli ultratessa. Tulikin kiirus np -ultraan, se tulee olemaan jo luultavasti ensi tai seuraavalla viikolla.
 
Täällä kanssa liityisi joukkoon yksi pikkukolmosen odottaja :) meillä on tytöt syntyneet 1/10 ja 9/11
LA on terkan mukaan 13.3 ja varhaisultran mukaan 4 päivää myöhemmin. Ilmeisesti kuitenki käyttävät tuota terkan laskemaa. Eli viikot tänään 9+5.
Ekassa neuvolassa tuli käytyä muutamia viikkoja sitten ja aikamoista sähellystä oli siellä sijaisen toimiessa, mutta onneksi jo näin kolmatta odottaessa osaa ottaa melkoisen lunkisti :). Pahoinvointi oli se mistä syystä minä menin tekemään testin heinäkuussa ja ihana tuloshan siellä odotti (meillä oli ns. harjoituskierros meneillään, mutta vaavi päättiki tulla heti matkaan). Nyt tuntuu et tuota pahoinvointia osaa jo jotenkin kontrolloida syömisellä, mutta hitsi ku sitä pitäs mättää suuhunsa jotakin ihan kokoajan, Tuntuu että maailma loppuu jos en just nyt saa syötävää, näläntunne on ihan huikee :D

Meikällä myös tuo turvotus aikamoista, erityisesti iltapäivästä. Tänään oon ekaa päivää mammafarkut jalassa, onnex ne on nykyään sen verran 'muodikkaita' ettei erota ulkopuoliset ;) Töissä en aatellut vielä kertoa ennen nt ultraa (joka olis 28.8) Saas nähä kuinka paljon sanomista tulee...meillä on vähä huono tilanne ollu töissä pitkään, töitä liikaa, työntekijöitä vähän (yx syistä miksi vauva tuntu sopivan tähän väliin niin hyvin). Mutta minäpä en semmoisia aattele, kunhan nautin tästä raskaudesta ja tulevista vauva-ajoista.

Ompa kiva tulla tänne kirjottelemaan, täytyy lukasta tää ketju viel alusta alkaen niin pääsee kärryille :)

Hyviä vointeja kaikille!
 
Näköjään muuten nuo ultrakuvatkin voi vaihdella paljon, me käytiin 8+4 (ultran mukaan 8+0) varhaisultrassa ja vauvan muoto oli jo tosi selkeä: kaula erottui hyvin (jakoi pään ja kropan selkeästi) ja kädet näyttivät olevan rinnan päällä, mutta jalkoja ei kuvassa näkynyt. Ja liikettä oli jo havaittavissa. Eli sen perusteella mietiin tuota "ensimmäinen tulossa" ultrakuvaa, et ei välttämättä ihan hirveästi poikkea arviosta. Mutta voin olla väärässäkin :)
Mutta sehän oliskin kiva ylläri olla jo pidemmällä kuin arvaakaan (alkuraskauden odotuksessa aina tulee aika pitkäksi: "joko mä voisin kertoo kaikille", "joko se pian näkyis kunnolla", "joko pian pääsis ultraan kattomaan" :))


Muoks: On muuten se sijaisterkka tainnu laskee LA:nkin väärin, kun saan aina 12.3 laskureilla. Tulispa se nt-ultra pian niin sais varmistuksen oikeesta päivästä :)
 
Muokattu viimeksi:
Hei!
täällä odotellaan myös esikoista ja laskettuaika olisi 29.3 :)
Ensimmäistä ultraa odotellessa.

ensimmäisen testin tein heti menkkojen jäätyä pois. Testiin tuli haalea viiva ja pakkohan se oli heti mennä ostamaan toinen. Tällä kertaa tuli kaksi saman tummuista viivaa. Ja vielä varmistin ostamalla sen kolmannenki testin ja siihen tuli myös haalea viiva.
oireet ovat viitanneet hyvin paljon raskauteen ja neuvola-aika varattu :)

nytten rv 7+3 ja minkäänlaista pahoinvointia ei ole vielä ollut. Paitsi jotku ällökohtaukset joitain ruokia kohtaan, jotka on ennen maistunut. Onko sellaisia tapauksia jolle ei tule pahoinvointia ollenkaan? Kun monet ovat kysyneet multa että "joko aamupahoinvointi on alkanu?" niin siitä aina alan miettimään että onko normaalia että en ole vielä harrastanut aamupahoinvointia :o

uusi ja kokematon tuleva mamma haluaa innolla oppia uutta tulevasta raskauden odotuksesta ja täältä olen jo paljon saanut uutta tietoa :)
 
Moikka!

Täällä toista odotellaan, laskettuaika olis 18.3. Esikoinen syntyi helmikuun alussa 2012, joten olin tammi-mammoissa 2012 myös listoilla :)

Vielä aika epätodellinen olo, että tuleeko tosiaan toinen! Ikää mulla nimittäin on viikon kulutta 43.. eli olin 40 kun esikoinen syntyi. Neuvolassa käytiin eilen, hyvin meni, labrakokeisiin varattiin aikona, lippuja ja lappuja katseltiin/täyteltiin jne.

Hoitovapaalla olen vielä, syyskuussa olis tarkoitus palata työelämään - hetkeks... saas nähdä mitä työnantaja tuumaa, vaikkei sillä niin suurtaa väliä. Olen pienessä yrityksessä töissä, ja hieman ollut "lamaa", joten esikoisen syntymän jälk äitiysloma/hoitovapaa sopi paremmin kuin hyvin!

Vointi ollut ihan ok, mitä nyt lievää väsymystä ja päikkäreiden tarve ollut suurempi. Sellanen pieni etova olo vähän väliä, mutten ole voinut pahoin että olis oksennusta tullut. Esikoisen kanssa en myöskään oksentanut kertaakaan, joten se aamupahoinvointi ei välttämättä iske kaikille...

Varhaisultraan en "päässyt" tällä kertaa, enpä myöskään kysellyt...

Päivä kerrallaan edetään, ja peukkuja kaikille että maaliin päästään onnellisesti :dance018
 
Hei kaikille. Minä oululainen esikoistani odottava 27-v. nainen. Nyt 7+1. Kävin Meri-Oulun äitiysneuvolassa varhaisultrassa(yksityinen,65€) ihan mielenkiinnon vuoksi, papuhan siellä makoili hyvissä olosuhteissa ja sydän sykki. Laskettu aika laskujeni mukaan 30.3.:)

Jw-71, tsemppiä odotukseen. Tuttavani odottaa toista lastaan, olette samaa ikäluokkaa:)

Mukava on lueskella tätä palstaa kyllä. Pahoinvointia oli parisen viikkoa, nyt hyvä olla kesälomalla. Olo on parantunut, eikä ole,enää niin etova olo aamuisin. Vielä ensi viikon saa lepäillä kunnolla, sitten töihin. Mantelit ehkä auttoivat pahoinvointiin:)
 
Hei täällä Poogen, esikoistaan odottava rv 7+1, itselläni oireena yökkäily. Eli jääkaappia en esimerkiksi voi avata ollenkaan, heti jos tulee joku vähän outo/paha haju nii alan kakomaan ja pahimmassa tapauksessa seuraa oksennus. Yökkäysrefleksi aina ollut vahva mutta nyt menee jo ihan uusiin sfääreihin :/


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
JW_71 sanoi:
Moikka!

Täällä toista odotellaan, laskettuaika olis 18.3. Esikoinen syntyi helmikuun alussa 2012, joten olin tammi-mammoissa 2012 myös listoilla :)

Vielä aika epätodellinen olo, että tuleeko tosiaan toinen! Ikää mulla nimittäin on viikon kulutta 43.. eli olin 40 kun esikoinen syntyi. Neuvolassa käytiin eilen, hyvin meni, labrakokeisiin varattiin aikona, lippuja ja lappuja katseltiin/täyteltiin jne.

Hoitovapaalla olen vielä, syyskuussa olis tarkoitus palata työelämään - hetkeks... saas nähdä mitä työnantaja tuumaa, vaikkei sillä niin suurtaa väliä. Olen pienessä yrityksessä töissä, ja hieman ollut "lamaa", joten esikoisen syntymän jälk äitiysloma/hoitovapaa sopi paremmin kuin hyvin!

Vointi ollut ihan ok, mitä nyt lievää väsymystä ja päikkäreiden tarve ollut suurempi. Sellanen pieni etova olo vähän väliä, mutten ole voinut pahoin että olis oksennusta tullut. Esikoisen kanssa en myöskään oksentanut kertaakaan, joten se aamupahoinvointi ei välttämättä iske kaikille...

Varhaisultraan en "päässyt" tällä kertaa, enpä myöskään kysellyt...

Päivä kerrallaan edetään, ja peukkuja kaikille että maaliin päästään onnellisesti :dance018
Click to expand...
^^^
Moikka!Ihana saada meitä "vanhuksiiki" mukaan :D Itse oon siis 38 ja 7:s olis tulossa :P Mulla syntyi kans edellinen 2012..olin joulukuisissa silloin ;)

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Huomenna 12+0 ja ensimmäinen ultra :) itse kärsin pahoinvoinnista rv 6-10 kun se loppui sain riesakseni mikreenin jonka johdosta oksentelen tosi rajusti. Sain myös viime viikolla doplerin ja sieltä ne pienet sydänäänet kuuluivat. <3
 
Tänään saatiin stressitasoa laskettua ja helpottunut olo tuli. Kävin omalla gynellä ultrassa. Siellähän pienen pieni 16.6mm ihmisen alku pomppi.:) Tänään olisi ollut 8+0 mutta mitatessa onkin 8+2,mutta laskettu aika pysyi samana, eli 30.3. Kovasti sydänkin hakkasi ja saatiin kuulumaan, kuulemma näillä viikoilla ei aina saada kuulumaan, mutta lääkärin mukaan olen niin laiha,ni kuuluu siksi hyvin läpi :D Silmäkulmahan siinä vettyi ja mieskin vieressä herkistyi. Lääkäri kehui, että hyvin kehittynyt hermostoputki ja kaikki näyttää hyvältä myös kohdun ja munasarjojen osalta, eli nyt vaan toivotaan, että kaveri pysyy loppuun asti matkassa :) Satunnaisille tuhruvuodoille ei löytynyt syytä, todennäkösesti pienet valemenkat..Mutta suuri helpotushan tämä oli, että sai tietää kantavansa jotain elävää mukana <3
 
Hei, täällä myös uusi kirjoittelija. Olen 22-vuotias opiskelija Oulusta, raskaus on vaiheessa 10+5 ja eka neuvolakäynti vasta on takana. Ultraa saan odotella ensi kuuhun asti, koska kierto on ollut niin epäsäännöllinen, ettei nuo viikot välttämättä pidä paikkaansa. LA olisi kuitenkin näillä näkymin 14.3. :) Raskaus on ensimmäinen, ja tykkään ajatella että vaikka ei ollut varsinaisesti suunniteltu niin lapsi on kuitenkin toivottu.

Olen jo vilkkaat teini- ja nuoruusvuoteni viettänyt, enkä koe että "elämä loppuu" kun lapsi on tulossa. Kenellekään en ole vielä tästä kertonut (no mies nyt tottakai tietää), ehkäpä ultran jälkeen sitten kummankin vanhemmille. Kavereille kertominen pelottaa, koska kaikki ovat vielä siinä vapauden ja biletyksen huuruisessa elämänvaiheessa. Vähän opintojen kesken oleminen myös pelottaa, mutta lieköhän sellaista elämänvaihetta kellään ettei mikään jäisi "kesken" kun lapsi tulee. Ja ehtiihän nuo opinnot suorittaa loppuun vaikken nyt ihan normiajassa valmistukaan. Ehkäpä tämä tästä, nyt jo tuntuu mukavalta kirjoitella ja lueskella täällä, tulee paljon hyviä ajatuksia ja olo ettei ole yksin. :)

Oikein mukavaa torstai-iltaa kaikille! T.Lismu
 
Lismubettiina sanoi:
Hei, täällä myös uusi kirjoittelija. Olen 22-vuotias opiskelija Oulusta, raskaus on vaiheessa 10+5 ja eka neuvolakäynti vasta on takana. Ultraa saan odotella ensi kuuhun asti, koska kierto on ollut niin epäsäännöllinen, ettei nuo viikot välttämättä pidä paikkaansa. LA olisi kuitenkin näillä näkymin 14.3. :) Raskaus on ensimmäinen, ja tykkään ajatella että vaikka ei ollut varsinaisesti suunniteltu niin lapsi on kuitenkin toivottu.

Olen jo vilkkaat teini- ja nuoruusvuoteni viettänyt, enkä koe että "elämä loppuu" kun lapsi on tulossa. Kenellekään en ole vielä tästä kertonut (no mies nyt tottakai tietää), ehkäpä ultran jälkeen sitten kummankin vanhemmille. Kavereille kertominen pelottaa, koska kaikki ovat vielä siinä vapauden ja biletyksen huuruisessa elämänvaiheessa. Vähän opintojen kesken oleminen myös pelottaa, mutta lieköhän sellaista elämänvaihetta kellään ettei mikään jäisi "kesken" kun lapsi tulee. Ja ehtiihän nuo opinnot suorittaa loppuun vaikken nyt ihan normiajassa valmistukaan. Ehkäpä tämä tästä, nyt jo tuntuu mukavalta kirjoitella ja lueskella täällä, tulee paljon hyviä ajatuksia ja olo ettei ole yksin. :)

Oikein mukavaa torstai-iltaa kaikille! T.Lismu
Click to expand...

Tervetuloo mukaa :)
Mitä sä opiskelet?

Sent from my SM-P605 using Vau Foorumi mobile app
 
Hei kaikille maaliskuun odottajille! :) Tänne tulossa toinen, laskettu aika 13.3. Oli aika shokki kun plussa testin tein itkin ja nauroin vuorotellen pari päivää(iloinen todellakin olin) mutta kun Esikoista yritettiin yli kolme vuotta kunnes hän alkionsiirrolla sai alkunsa ja syntyi lokakuussa 2013, joten en olisi uskonut luomuna onnistuvan tämän raskauden. Jos kaikki hyvin menee sisaruksille ei tulis ikäeroo ku reilut 1v4kk. Ihanaa odotusaikaa kaikille! :)
 
Mä olin 21 kun tyttö synty, ja opiskeluja takana sillon 2,5v. Kenelläkään kaverilla ei ollu sillon edes pysyvää parisuhdetta, ja ite olin raskaana ja naimisissa, siis täysin musta lammas. Onneks noissa vauvamuskareissa, perhekahviloissa, perhekerhoissa, perhevalmennuksissa yms tutustuu aika helposti ihmisiin kun ollaan samassa tilanteessa. Okei, monet on mua ehkä 10v vanhempia, mutta henkisellä tasolla ollaan kyllä hyvin samanlaisia, kun ite kasvoi niin äkkiä kun on vastuu lapsesta yms. Oli alusta asti tosi kiva jutella jonkun kanssa muustakin kun kuinka paljon joku on edellisenä viikonloppuna juonu(kärjistys, mutta sinne päin kuitenkin)kun ei se koskettanu omaa tilannetta yhtään, ja enemmän halus kuulla miten toisilla oli imetys lähteny sujumaan. Oon saanu monia oikeesti hyviä ja läheidiä ystäviä näistä 'mammakavereista', vaikka toki valtaosa uusista tuttavuuksista jääkin moikkailutasolle, mutta on silti ollu mukava tutustua uusiin ihmisiin! Vanhojen kavereiden kanssa tuntui välillä olevan hyvin vähän yhteistä(ei siis mitään riitoja tai erimielisyyksiä todellakaan, vain vähän laimeaa)mutta pidettiin koko ajan yhteyttä ja nyt olen usiempien kanssa kuin ennenkin. Eka vuos on niin rankka, että sitä muuttuu hetkeks pikkuisen ihmisenäkin, mutta kyllä siitä taas omaksi itseksi palautuu :)
Olin 1,5v kotona, ja mitään en oo katunu, vaikka muita elämänmuutoksia siinä tulikin parisuhteessa yms. Toisaalta oli kiva viime syksynä palata koulun penkille, kun on vielä niin monta vuotta edessä. Tyttökin on niin reipas ja ulospäinsuuntautunut, ettei yhtään mietityttäny laittaa päiväkotiin. Tän toisen kanssa varmaan käyn kevään kurssit loppuun, kun niin pieni kulkee kätevästi mukana. Etenkin jos ottaa vähän kevyemmin kursseja keväälle. Syksyllä voi olla että jään kotiin, puoleks vuodeks tai vuodeks, riippuu millanen nyytti on luonteeltaan ja voiko isukki olla miten paljon kotosalla sen kanssa, periaatteessa vois onnistua että jatkaisin puoliteholla koko ajan, kun mies tekee yötöitä ja päivät on vapaa(okei, pitäishän sen nukkuakin...). Pikkuisen himottais jo alkaa valmistua kun minimiaika alkaa häämöttää, mutta oikeaa kiirettä kun ei ole niin olen päättäny olla suunnittelematta liikaa etukäteen. Viimeeksikin toimi hyvin kun kuunteli omia ja lapsen tuntemuksia. Että varmasti menee kaikki hyvin sullakin, Lismubettiina! :) älä arkaile hankkia uusia ystäviä vauvaporukasta, ei ne mitenkään 'korvaa' edellisiä, rikastuttavat vaan sun ja lapsen elämää! On niin ihanas seurata niitä muutamaa tuttua samanikäistä ja niiden kehitystä, ja mukavaa kun tyttö päiväkotikavereiden lisäksi kyselee että milloin nähdään taas näitä 'vanhempia kavereita' :)
 
BabyBlues sanoi:
Mä olin 21 kun tyttö synty, ja opiskeluja takana sillon 2,5v. Kenelläkään kaverilla ei ollu sillon edes pysyvää parisuhdetta, ja ite olin raskaana ja naimisissa, siis täysin musta lammas. Onneks noissa vauvamuskareissa, perhekahviloissa, perhekerhoissa, perhevalmennuksissa yms tutustuu aika helposti ihmisiin kun ollaan samassa tilanteessa. Okei, monet on mua ehkä 10v vanhempia, mutta henkisellä tasolla ollaan kyllä hyvin samanlaisia, kun ite kasvoi niin äkkiä kun on vastuu lapsesta yms. Oli alusta asti tosi kiva jutella jonkun kanssa muustakin kun kuinka paljon joku on edellisenä viikonloppuna juonu(kärjistys, mutta sinne päin kuitenkin)kun ei se koskettanu omaa tilannetta yhtään, ja enemmän halus kuulla miten toisilla oli imetys lähteny sujumaan. Oon saanu monia oikeesti hyviä ja läheidiä ystäviä näistä 'mammakavereista', vaikka toki valtaosa uusista tuttavuuksista jääkin moikkailutasolle, mutta on silti ollu mukava tutustua uusiin ihmisiin! Vanhojen kavereiden kanssa tuntui välillä olevan hyvin vähän yhteistä(ei siis mitään riitoja tai erimielisyyksiä todellakaan, vain vähän laimeaa)mutta pidettiin koko ajan yhteyttä ja nyt olen usiempien kanssa kuin ennenkin. Eka vuos on niin rankka, että sitä muuttuu hetkeks pikkuisen ihmisenäkin, mutta kyllä siitä taas omaksi itseksi palautuu :)
Olin 1,5v kotona, ja mitään en oo katunu, vaikka muita elämänmuutoksia siinä tulikin parisuhteessa yms. Toisaalta oli kiva viime syksynä palata koulun penkille, kun on vielä niin monta vuotta edessä. Tyttökin on niin reipas ja ulospäinsuuntautunut, ettei yhtään mietityttäny laittaa päiväkotiin. Tän toisen kanssa varmaan käyn kevään kurssit loppuun, kun niin pieni kulkee kätevästi mukana. Etenkin jos ottaa vähän kevyemmin kursseja keväälle. Syksyllä voi olla että jään kotiin, puoleks vuodeks tai vuodeks, riippuu millanen nyytti on luonteeltaan ja voiko isukki olla miten paljon kotosalla sen kanssa, periaatteessa vois onnistua että jatkaisin puoliteholla koko ajan, kun mies tekee yötöitä ja päivät on vapaa(okei, pitäishän sen nukkuakin...). Pikkuisen himottais jo alkaa valmistua kun minimiaika alkaa häämöttää, mutta oikeaa kiirettä kun ei ole niin olen päättäny olla suunnittelematta liikaa etukäteen. Viimeeksikin toimi hyvin kun kuunteli omia ja lapsen tuntemuksia. Että varmasti menee kaikki hyvin sullakin, Lismubettiina! :) älä arkaile hankkia uusia ystäviä vauvaporukasta, ei ne mitenkään 'korvaa' edellisiä, rikastuttavat vaan sun ja lapsen elämää! On niin ihanas seurata niitä muutamaa tuttua samanikäistä ja niiden kehitystä, ja mukavaa kun tyttö päiväkotikavereiden lisäksi kyselee että milloin nähdään taas näitä 'vanhempia kavereita' :)
Click to expand...

MITÄS SÄ siis opiskelet? Onko sul paljo jäljellä? Itellä menos lh-opiskelut nyt 3 vuotta (kyllä!!! Aloitin tammikuussa 2011-jäin syyskuus äitiyslomalle, sain muksun 10/2011- toinen muksu perään 12/12.. sit mä menin takas jatkaa kouluu 12/13.. ja perrr.....nyt EN siis kerkee vieläkään valmistuu..vaikka olis vaan muutamast kuukaudesta kyse....Oon nyt siis osaamisaloissa jo menos

Sent from my SM-P605 using Vau Foorumi mobile app
 
Yliopistossa, eli eka kandiks min.3v(mulla meni nyt 3,5) ja sit maisteriks min.2v. Siis saahan sieltä nopeamminkin valmistua, mutta huh että tulis kiire, kun ite ainakin käyn pakollisten lisäks kaikkee muuta mielenkiintosta kerta siihen on mahdollisuus. Varmaan menee yli 2v maisterissakin, etenkin jos en pidä kunnon taukoa vaan jatkan koko ajan pikkuhiljaa.
 
Täällä vähän haikeat fiilikset. Ensi kuun alussa olisi vielä viimeiset yo-kirjoitukset (jouduin jatkamaan lukiota leikkaukaen vuoksi puolella vuodella) ja minulla epäillään hyperemeesiä. Oksentelu alkoi viikolla 7-8, joka oli vielä "siedettävää". Viimeiset 3 viikkoa tämä on ollut todella rajua ja useat yöt jouduttu makaamaan päivystyksessä tiputuksessa. Lääkäri määräsi pahoinvointilääkkeet, primperan nimiset. Jotenkin ovat auttaneet oksenteluun, mutta olen henkisestikin jo ihan loppu. Painon lasku kävi -6,8kg, saatu 2kg onneksi takaisin nesteytyksellä. Mitään ns normaalia ei voi tehdä, mies käy kaupassa, siivoaa ja laittaa ruoan. Jospa tämä loppuisi pian ja pääsisin nauttimaan raskaudesta! Toivottavasti teillä olisi parempi onni pahoinvoinnin kanssa ja saatte pidettyä sen kurissa! Ensi keskiviikkona tulee 13 viikkoa ja maanantaina on ultra aika. Jospa tämä vielä iloksi muuttuu :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top