laskettu aika marraskuu 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Empsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minusta tuntuu että kehon ajantaju on heittäny ihan häränpyllyä kun pahimmat oireet tulee keskellä yötä ja herään niihin alavatsan kipuihin ja huimauksiin yms. Sitte oon nyt parina yönä nähny ihan järkyttäviä painajaisia missä vaikka tipun ja seki kuulemma kuuluu asiaan. Päivällä saatan olla tosi vähä oireinen, mitä nyt väsyttää nuo yölliset meiningit ja huippailee aamupäivän. Jännittää vaan että millon alan kävellä unissani kun mulla on sitäkin taipumusta enkä saakkaan enää nukuttua ees sitä puoltayötä.
 
Mä oon enemmän huolissani nyt siittä osaanko hoitaa lasta kun kahta ekaa odottaessani. Joka onkin omasta mielestäni kummallista. :)
 
Mulla ei ole juuri minkäänlaista kokemusta pikkulapsista, joten myöskin luonnollisesti huolehdin, kuinkahan se oman pienen hoitaminen luonnistuu. Käykö siinä niin, että kaikki muut tietää koko ajan paremmin, mitä pitäisi tehdä, ja arvostelee kaikkia mun tekemisiä? Ja jostain mystisestä syystä tää mun huoleni on kulminoitunut siihen, että kun kerran on tulossa marrasvauva ja kylmä kausi edessä, niin mistä ihmeestä tiedän, kuinka paljon pikkuiselle pitää pukea vaatetta päälle, ettei se jäädy tai paahdu.
 
Liliina, niskasta saa kokeiltua kätsysti vauvan lämpötilan; nihkeä niska -> vauvalla on kuuma, vilpoinen niska -> vauvalla on kylmä :)
 
Ja joskus oli joku muistisääntö, että vauvalla pitää aina olla yks kerros enemmän vaatteita kuin missä aikuinen samassa lämpötilassa pärjää. Meidän lapset on perineet mun kuumakalleominaisuudet ja oli kyllä tolla meiningillä aina hikisiä, mut äkkiä siihen oppii :)
 
Mua pelottaa kans miten vauva-aikana jaksan, koska en voi sietää vauvoja :D en tykkää niistä yhtää. Haluan olla raskaana mutta mun puolesta voisin synnyttää heti 1 vuotiaan :D oon jo miestä pelotellu että se saa jäädä kotia ekaksi vuodeksi hoitamaan ku mä en piittais. Mutta ehkä se mieli muuttuu oman kohdalla, muiden vauvat herättää vaan epämiellyttävän tunteen mus, en tykkää niistä ollenkaa. Oman siskon hoidin aikanaan vauvasta asti että kokemusta kyllä on.
 
Niemja, mä voin luvata, että kun sulla se oma vauva on, niin ihan varmasti sitä rakastat :) Muut vauvat on varmaan edelleen yhtä ällöttäviä, mut se oma "onkin ihan eri juttu ja sitä paitsi paljon sulosempi kuin muiden vauvat yhteensä" ;)
 
Liliina: Itsellä samanlaisia ajatuksia, kun sulla, että miten sitä osaa toimia pienen vauvan kanssa ja miten muut ihmiset arvostelee.. En oo ikinä tykännyt sellaisista ihmisistä, jotka osaa aina muka toisia paremmin tietyt asiat ja puuttuu joka asiaan. Toki mä kyllä tuun varmasti tarvitsemaan monessakin asiassa apua, mutta osaan kyllä apua pyytää ja toinen on se, että miten ja millä tavalla kukakin neuvoo. :)
 
Mäkään en nimittäin ennen esikoista voinut ymmärtää, että mitä sulosta vauvoissa muka on. Esikoisen syntymän jälkeen HETI se oli maailman suloisinta mitä tiedän. Mun silmissä muiden vauvat ei silti muuttuneet yhtään sen sulosemmiksi, synnärillä jo katselin muita vauvoja ja mietin, että "onneksi mä sentään sain sulosen vauvan enkä tommosta" :D :D Nyt kun vauva-ajat on ohi, muidenkin vauvat kyllä saa aikaan "uijjui miten ihana" -fiiliksen, mut lähinnä sen takia, että omat muistot tulee mieleen <3
 
Mä aikoinaan kun sain esikoisen niin päätin etten muitten mielipiteistä välitä. Sillä oli aina joku joka tekisi asian erilailla. Mikä taas mulle ei sopisi ollenkaan. Mä olin niin nuorikin kun sain esikoisen että muilla oli paljon mielipiteitä ja sanomisia. Onneksi opin sulkeen korvani niiltä ja olemaan omalla lapselleni se paras äiti. Ja jos itseäni saan kehasta niin hienot lapset olen saanut kasvatettua :D Vaikka niin nuori ja kokematon pikku kakara olin kun sain ekani ;)
 
Meillä minä olen se ketä odottaa varmaan eniten tuota vauva-aikaa, miehen puolesta lapsi voisi olla syntyessään jo vaikka 3v. niin pääsisi tuohuamaan erilailla kuin vauvan kanssa!
Tiedän että varsinkin oma äitini tulee paljon neuvomaan erilaisissa asioissa mutta kuitenkin me kasvatamme miehen kanssa omat lapsemme ja varmasti tiedämme mikä on heille hyväksi. Tottakai aina saa kertoa ja neuvoa omia kokemuksia, varsinkin näin esikoista oottaessa se oisi ihan kivakin mutta ei saa määrätä ja päsmäröidä liikaa kuitenkaan.
 
Mä oon laittanut ihan piupaut niille kaikenmaailman neuvoille ja opastuksille. Maalaisjärjellä on menty ja hyvin on sujunut ;) Lapset on nukkuneet 10-12h putkeen öisin 2-3kk ikäsistä, ovat reippaita ja kilttejä (ainakin julkisilla paikoilla, kotona se kiltteys välillä jää pahasti villiyden alle :D ), eli oon minäkin aika ylpeä itestäni :)
 
Azalea, Spunk, ootte kyllä ihania.

Meillä onneksi mies on niin jalat maassa ja lapsiystävällinen, että jos mä saan jonkun "ää, en mä mitään osaa" -kohtauksen, niin tuki ja turva löytyy läheltä. Kauhistelin etukäteen vaippojen vaihtamista, ja mies lupasi, että hän voi kyllä hoitaa sen, jos mun vatsa ei kestä :grin
 
Ihme, että mä oon hereillä vielä, tai no ainakin toinen silmä raollaan, oli pakko tulla lukemaan äkkiä vielä. Eilen tuli yövieraita ja tänään kierreltiin muksujen kanssa virpomassa sukulaisia ja ei ole kerinnyt tänne just yhtään. Huomenna neuvolaa ja koulutusta, tistaina duunia ja iltapalaveria, uuh tulee varmaan vieroitusoireita :hilarious: oli muuten ihan kiva juosta sukulaisia, kun joka paikassa tyrkytettiin kahvia ja leivonnaisia heti ovelta, tälläisessä tasaisessa kuvotuksen olotilassa, rukoilin äänettömästi armoa kahvipöydän reunalla varmaan ihan vitivalkoisena. Hyvä etten siirtymä tilanteissa pysäyttänyt autoa tienvarteen pientä tyhjennystä varten:hungover: selvisin kuitenkin hengissä kotiin.

tervetuloa uusille!! En nyt äkkiselaamiselta muistanut pistää nimimerkkejä mieleen :shy:

täällä myös ittekkin kakarana, eli todella nuorena ja kokemattomana esikon saanut, ja pakko myös kehaista meitä, et ompa harvinaisen fiksu ja kohtelias 15vee ja toki seuraavakin, mut omasta mielestäni ei me ukon kans ihan metsään varmaan olla kasvatettu, kun saadaan ihan kivasti kehujakin fiksuista poitsuista :p no mut se omista kehuista, eiköhän se suurinpiirtein kaikilla suju se lastenkasvatus, ei siihen ole kai oikeeta tai väärää tapaa, vaikka toisilla kovin vahvat ajatukset tuntuukin olevan, et miten pitää tehdä :)
 
Mä en jaksa pelätä mitään. Otan sen vastaan mitä annetaan. Nyt olen päättänyt ottaa ihan rennosti ja nautti tästä raskaudesta. Ensimmäisessä raskaudessa oli vaikeuksia neuvolan tädin kanssa ja nyt päätin että mistään en välitä. Nautin vaan.

Koko ajan pahentuvat raskaus oireet. Taas kotona haisee yhtä pahelle kun koko viime raskaudessa haisi. Johtuu astiapesukoneen pesuaineesta. Mulla ei oo enään aamupahoinvointia vaan nyt se alkaa päivällä ja jatkuu koko illan. Ihan kamalaa kun ei meinaa unta saada sen takia kun voi pahoin. Tää alkaa olla raskasta kun ens viikolla mies illallassa ja mä oon yksin kotona. Saas nähdä miten jaksan. Onneksi on vaan kolme päivää töissä.

Mä en ollut lapsi ihminen ollenkaan ennen kuin sain esikoiseni. Nyt oon niin äidillinen että haluan nopealla ajalla toisenkin. En oo oikeestaan ikinä pitänyt pientä vauvaa/hoitanut. Mies oli ihana kun sanoi mulle kun sain tyttöni ekaa kertaa syliin. Niin musta oikein näki kuinka musta tuli äiti. En lepertele siltikään vielä muitten vauvoille. Ei oo mun juttu.

Nyt on kamala olo kun ei ruoka ollenkaan maistu. Yritän syödä jotain edes, mutta illat olleet sellaisia että ei saa oikein mitään alas. Himo mulla on suolakekseihin. Aamulla paha olo pysyy kurissa puolikkaalla banaanilla ja mansikka mehukeitolla. Ainut mansikka mehukaitto mikä menee alas on tällä hetkellä tarhurin. Sopivan raikas ja tuoreen makuinen.

Pahoittelut niille jotka ovat kohdanneet menetykseen. Pikaisia plussa tuulia niille.
 
Piti vielä siihen laskettuun aikaan vastata. Mulla viime raskaudessa heitti ihan päivällä kahdella, mutta eivät sirtäneet laskettua aikaa. Nyt odotan että on ihan samanlainen tilanne.

Jännityksellä odotan ekaa neuvolaa ja sitten saa ajan varattua sinne np-ultraan. Jännityksellä odotan sitä ultraa. Kerkiäiskö käymään ennen kun on äitien päivä. Kun voisi kertoa sitten äitienpäivänä kaikille. Vaikka mieli tekisi jo nyt vanhemmille kertoa. Melkein oon melkein lipsauttanut, mutta tarkkaan joutuu miettimään välillä mitä sanon.
 
Mua ei jännitä vauvan kanssa pärjääminen lähes yhtään. Uskon, että kun muutkin siihen pystyy, niin kyllä mäkin. Miehen pärjäämisestä en oo ihan varma.. Sillä ei oo oikestaan mitään kokemusta vauvoista tai lapsista, mutta eiköhän sekin sitä hoitamaan opi. Enemmän mua huolettaa se, että se ei ehkä yhtään osaa ajatella, millaista pienen vauvan kanssa voi olla. Ja kuinka haastavaa kaikki unettomat yöt yms. voi loppujen lopuksi olla.
 
Mua käy sääliksi mun työkaverit...oon kuin perseeseen ammuttu karhu, kun en ole saanu nukutuksi. Tekis mieli vetää itkupotkuraivarit :/ Onneksi mies ja lapset ei ole tänään kotona ja pääsen hierojalle. Ihanat nämä hormonit.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top