laskettu aika marraskuu 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Empsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onnea kaikille plussanneille odotukseen. :) <3

Suuret pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille. ❤️ Paljon voimia teille.

Mahtuuko tänne vielä mukaan? :)

Ollaan oltu lomalla ulkomailla reilun kuukauden ja tein ensimmäisen positiivisen testin vasta eilen. Digi näytti 3+viikkoa ja ihan oikein, koska tällä hetkellä menossa jo rv 6+4.

Toista lasta ollaan yritetty marraskuusta -14 ja kun lähdettiin lomalle niin päätettiin olla stressaamatta asiasta ja nauttia lomasta. Edelliset kuukautiset olivat 11.2 ja kun palattiin lomalta perjantaina niin laskin että menkat olisivat myöhässä yli 2viikkoa. Se antoi jo vähän toivoa ja eilinen plussatesti todisti raskauden, josta ollaan todella onnellisia. <3 Toivottavasti kaikki menee hyvin. Tämä on meille toinen lapsi, esikoinen täytti juuri 2-vuotta. :)
 
Dumlekarkki, nuo "haluanko oikeesti tätä" -ajatukset on tuttuja täälläkin. Kolmas tulossa ja noiden 3v ja 1v4kk kanssa vääntäessä välillä tulee olo, että mitä ihmettä me oikein ajateltiin, kun kolmatta toivottiin ja raskaaksi hankkiuduttiin :D Kyllä se olo sitten taas seuraavassa hetkessä on erilainen, mut jokuset itkut oon minäkin jo tirauttanut, että miten ikinä jaksan sitte sen ison mahan ja noiden kanssa ja miten selviän sitte kolmen alle 4-vuotiaan kanssa... Mies sitte lohduttaa, että kyllä me selvitään ja muistuttaa, että marraskuussa nämä kaks on jo paljon isompia. Samoja aatteita mulla oli sillon tota kakkosta odottaessakin ja hyvinhän kaikki on mennyt :)
 
Unicorn täällä myös hirvee keskenmenon pelko. Ekasta ei ollut pelkoa oikein ollenkaan. Mietityttää voiko tää oma pelko ja stressi keskenmenosta vaikuttaa siihen et saakin keskenmenon.
 
Kyllä täälläkin noita ajatuksia aina välillä tulee, tuli niin ekassa raskaudessa kuin nytkin. Välillä esikoisen pahimpien kiukkujen keskellä tulee jopa lieviä katumuksen tunteita, mutta toisessa hetkessä taas olen vain niin onnellinen siitä että meillä on tuollainen ihana pieni ja toinen tulossa. Välillä meinaa tulla huono omatunto kaikista ajatuksista, mutta onneksi mies ymmärtää ja on tukena niissäkin. Hormoonien piikkiin menee :D

Keskenmeno pelottaa myös, ja senkin takia on ollut vähän hankala iloita. Edellisessä raskaudessa pelkäsin lähes loppuun asti jokaiselle vessareissulle lähtiessäni että housuissa on joku verikaaos ja menee kesken tai jotain muuta hirveetä, vähän samoja tuntemuksia myös nyt. Toivottavasti helpottais sekin :/
 
Mulla on ollut tuo tuulimuna -pelko, kun ei ole juurikaan raskausoireita.. mitä nyt himoinnut appelsiinimehua ja ollu kuin persiiseen ammuttu karhu. Aamu alkoi taas valtavalla kiukkukohtauksella :( ja joskus viikolla tuntui sitä viiltävää kipua hetken. Vielä pitäisi hetki odottaa ekaa neuvolaa. Ultraako se ihan alkuunsa vai käydäänkö ensin kaikkia muita asioita läpi?
 
Unicorn, mäkään en ekassa raskaudessa osannut pelätä yhtään mitään, kaks viivaa kun tikkuun tuli, olin heti asenteella "jes, meille tulee vauva". Ei pienintäkään epäilystä mistään. Ja kaikki menikin hyvin. Sitte vajaan vuoden päästä esikon syntymästä tulin uudelleen raskaaksi, en ehtinyt kahdesta viivasta iloita kuin muutaman päivän, kun vuoto alkoikin. Seuraavasta kierrosta nappas taas, en silti osannut mitään pelätä, "eihän nyt toista kertaa voi niin käydä". Reilut pari viikkoa olin onnellisesti raskaana ja sitte se vuoto alkoi ja kesken meni. Odotettiin yks kierto ja siitä seuraavasta taas tärppäs. Sillä kertaa en sitte enää osannut iloita yhtään, paniikkia ja ahdistusta vaan. Ja kun taas oli vielä vuotoakin, olin ihan varma, että kesken menee taas. No, ei mennyt, mutta koko raskauden ajan oli ongelmia, joiden takia sai koko ajan olla pelkäämässä ensin keskenmenoa ja myöhemmin ennenaikasta synnytystä. Hyvin meni kuitenkin. Nyt oon päättänyt, että koitan vaan pitää mielen positiivisena ja olen mielellä "olen onnellisesti raskaana kunnes toisin todistetaan". En kuitenkaan itse mahda sille mitään, jos masussa ei kaikki menekään niinkuin pitäisi, kakkosen raskaasta odotuksesta vaan opin sen, että sellasta en halua enää kokea. Kuitenkin yhtä korkealta sitä putoaa, jos se km tulee, oli sitä sitten pelännyt tai ei, niin mieluiten nyt vaan nautin ajatuksesta, että olen raskaana :)
 
Mä oon kanssa pelänny keskenmenoa. Koitan silti ajatella positiivisesti. Tässä ollaan ja marraskuussa saan syliini pienen nyytin.

Välillä jopa mietin osaanko enään pientä vauvaa hoitaa. Tosin onneksi aina järki tulee peliin ja saan epäilykset pois. :)
 
Anzteliina: tollaisia ajatuksia mullekin tulee, että jos ajattelen keskenmenoa, niin sitten se tulee. Ei näille ajstuksille oikein mitään voi. Nytki tekis mieli hakea testi, mutta mitä järkeä on testata joka päivä.

Oliko silleen, että olkasärky vois viitata tuulimunaan? Mulla ei oo mitään tollaista. Mahaa nippailee välillä ja nälkä tulee voimakkaana, jos ei syö. Jotenkin jos sitä edes yrjöis, niin ois vahvemmin raskaana olo. :/
 
Itsellä on oireina ollut todella kovaa väsymystä, mutta minulla on kyllä sairaus joka itsessään aiheuttaa omalla kohdalla väsymistä aika-ajoin! Lisäksi alkuviikosta oli kovasti etomista ja en saanut syötyä kunnon ruokaa ollenkaan. Nyt vähän helpottanut, mutta välillä etominen muistuttelee itsestään.
 
Unicorn81, mulla ei ole harmainta aavistusta, miltä tuulimunaraskaus vois tuntua. Ite oon vaan päässäni ajatellut, että siellä ei mitään kasva ja siksi ei ole mitään oireita..

En viitsi googletellalaan, sillä pari kiertoa taaksepäin mulla oli kaikki maailman raskausoireet, kun toivoin niin kovasti olevani raskaana :D
 
Olkapääkipu viittaa kohdunulkoiseen. Tuulimuna ei tietääkseni eroa oireiltaan mitenkään normaalista raskaudesta.
 
Mulla parilla tutulla siis ollut tuulimuna ja toinen niistä oksensikin kaaressa koko ajan ja oli kaikki muutkin oireet. Varhaisultrassa sitten totesivat tuulimunan. Toinen tuttu sai tietää vasta nt-ultrassa :O
 
Azalea: kiitos tiedosta. Noin se tais ollakin.

En mäkään oo halunnu googlettaa aiheesta, jotta ei tule enempää turhia pelkoja.

Yritetään nauttia raskaudesta ja mennä päivä kerrallaan. Täytyy yrittää keksiä muuta tekemistä ja ajattelemista. Mun maha on pyöristyny jo ihan aavistuksen (toinen raskaus, niin lihakset kai antaa periksi), niin mä pidän sitä todisteena, että oon raskaana. Eikä ole ollut vuotoja tai suurempia kipuja. Ehkä ku tätä raskautta on toivonu niin paljon, niin sitä ei jotenki usko todeksi vieläkään.
 
Voihan sitä raskaudessa käydä mitä vaan, niinkuin voi elämässä ylipäätäänkin. Mutta niitä jos jää murehtimaan ja pelkäämään, ei voi koskaan nauttia mistään ja kaikki menee vaan ohi. Mulla kävi niin kakkosen raskaudessa, en hirveemmin edes muista siitä mitään muuta kuin ne pelot. Siks nyt tän raskauden koitan pysyä positiivisena ja nauttia kaikesta täysin rinnoin; meille kun kolmas lapsi on sitten se viimeinen :)
 
Heippa! Varovaisesti liityn myös mukaan.. Viikko sitten tein testin ja heikkoa plussaa näytti, muutamaa päivää myöhemmin tein kyllä pari lisää ja oli jo hiukan vahvempi. Olen kyllä niin oireeton että vähän kyllä mietityttää että olenko vai en. Muutamana päivänä ollut närästystä, mahassa nipistelee ja vihloo välillä, ja ehkä hieman normaalia väsyneempi ollut, muuten ei mitään kummallista. Kierron mukaan tänään olis rv 5+0 ja La 29.11. Ja tosiaan ensimmäinen kyseessä joten kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Onko muita kenellä hyvin vähä oireinen alkuraskaus? :rolleyes:
 
Muokattu viimeksi:
Violaa, itse oon omien laskujeni mukaan nyt tismalleen samoilla viikoilla kuin sinä eikä täälläkään nyt mitään järisyttäviä oireita ole vielä tullut. Iltasin väsyttää vähän enemmän ja silloin tällöin paleltaa, mutta ei muuten hirveesti mitään. Edellisessä raskaudessakin tosin oireita alkoi tulla enemmän 7.-8. raskausviikon tienoilla, joskaan silloinkaan ei mitään kovin huomattavaa. Tissit tuli jossain vaiheessa tosi kipeäksi, mutta ei sitäkään kauaa silloin kestänyt.
 
Juu ehkä tässä ei mitään hätää ole! Mietin kanssa että ehkä ne oireet on vasta tulossa :) kai tän vaan uskois paremmin jos ees vähän heikottais :D
 
Xoxo: Oon niin pahoillani sinun/ teidän puolesta! :( Jaksamisia ja haleja kovasti! ❤

Mulla nyt ei oo ehkä ihan tuommoisia ajatuksia, että haluanko oikeasti tätä vai en, vaan pikemmin, että tuleeko musta hyvä äiti ja osaanko mä hoitaa sitä pientä, jos meille sellainen suodaan. Toki oon hoitanut sisarusten lapsia silloin, kun ne on ollut ihan vauvoja ja oon ammatiltani lastenhoitaja, että kaiken järjen mukaan mä en ihan avuton ole, mutta silti mua pelottaa. Tämä kun on ensimmäinen lapsi ja näitä samoja kysymyksiä oon käynyt jo pari vuotta läpi itseni kanssa ja nyt vihdoin ja viimein päätettiin, että vauva saa tulla. Mulle on moni ystäväkin sanonut, että mä mietin ihan liian paljon asioita ja stressaan ihan turhista, että kyllä jo raskauden aikana sitä kuulema kasvaa äidiksi.

Ja Violaa tuohon sun kysymykseen voisin vastata, että itellä oli väsymystä ja itkuherkkyyttä ennen plussaa. Toki itsellä vaikutti työt noihin"oireisiin", enkä tosiaankaan ajatellut ennen plussaa, että nuo olis raskausoireita ollut, että en tiedä miten loppujen lopuksi oli. Selvät raskausoireet alkoi viime viikolla eli viikkoja oli kasassa 6+0. Eli siitä lähtien itselläni on ollut aamupahoinvointia joka aamu ja välillä on ollut melkein koko päivän tosi etova ja paha olo. Ruoka ei meinaa mennä alas, eikä tee melkein mitään mieli syödä. Ja odota vain kyllä sullekin niitä oireita tulee jossain vaiheessa. :)
 
Joo mä mietin kanssa esikoista odottaessa hirveesti noita, että "mitä jos en edes osaa pitää sitä sylissä oikein", "mitä jos en tiedä mikä vauvalla on kun se itkee", "mistä tietää onko sillä liian kylmä vai liian kuuma", "mitä jos en osaa imettää tai en tiedä koska pitäisi imettää"... Kaikkia sellasia juttuja siis, jotka välittömästi vauvan syntymän jälkeen tuntui ihan hupsuilta jutuilta :D En ollut ennen omaani pitänyt sylissä alle 2-vuotiasta tai edes lähietäisyydeltä nähnyt, mut sitä omaa vaan heti jotenkin osas käsitellä <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top