No tost ketutuksesta... oon niin ahteriin ammuttu karhu, kaikki ottaa päähän (etenkin siis muut ihmiset) ja samoin oli viime vuonna, kesti tää ärsytys aivan koko raskauden ja onnistuin kyllä ainakin kaikki miehen kaverit karkoittamaan meidän elämäst :D tosin ihan hyvä vaan, kun suurinosa on niitä elämän korkeakoulun käyneitä, joita en halua pyörimään pienen lapsen lähettyville. Esikon syntymän jälkeen sit nopeesti palauduin seesteiseksi, vaikkakin sit väsymys sai ajoittain hermot kireelle...
Mä nukun edelleen mahallani, ja varmaan nukun aika pitkään. Tietty, jos maha tällä kertaa tulee aiemmin tielle, niin sit täytyy taas tyynyist rakennella sopiva pesä, mis pystyy olemaan ees osittain mahallaan - en siis osaa nukahtaa muuten kuin mahalleni.
Tänään ollut aivan käsittämätön kuvotus, pahin aamu tähän mennessä ja viikot poksuu, 7+0. Oon varautunut et pari-kolme viikkoo vielä tätä oloa :D