Joo Ruusa, on jotenkin niin inhottava fiilis tosta koko kertomisesta...toisaalta kyllä luotan siihen, että mun äiti jok tap haluaa kuitenkin olla tukena tässä ja varmaan suhtautuu lopulta ihan hyvin, mut on tietämättä edes meidän kolmoshaaveesta osannut puhua aiheesta hyvin kärkevästi. Tosin jotenkin mulla on olo, että on ehkä kuitenkin nyt jo vähän arvannut, että kolmannesta haaveillaan, kun on alkanut vaihtaa niitä "kyllä tämäkin kolmen lapsen kanssa ois mahdotonta" -juttuja "aattele kun näitä ois viis" -juttuihin :D En tiedä johtuuko siitä vai onko vaan sattumaa... Mut kyllä hermostuttaa. Samaten mun isovanhemmilta kuuluu varmasti niitä "miksi ihmeessä vielä" -kommentteja...toiset sanoi jo esikon jälkeen, että "yksi riittää hyvin".