En jaksanut vaihtaa nimimerkkiä, mutta täällä on siis Esma.. Poistin edellisen tunnuksen kun se tuntui helpommalta siinä tilanteessa kun olin silloin enkä halunnut asiasta puhua kun itketti koko ajan.
Tuntui niin pahalta kun lähdin ilmoitamatta täältä ja nyt ajattelin tulla kertomaan mitä meille kävi. Mulla oli siis nt-ultra varattuna 6.5 ja juuri samana päivänä klo 04 aamuyöstä alkoi runsas verenvuoto ja kauheat kivut.
Mulla oli nt-ultra onneksi heti klo 8.00 ja siihen asti odotin kotona todella kivuliaana. Särkylääkkeet ei paljon auttanut.. No mentiin ultraan vaikka tiedettiin ettei sieltä ole hyviä uutisia tulossa.. Ultrassa selvisi että toinen kaksosista oli menehtynyt rv 10 ja vain viikkoa ennen ultraa, eli rv 12 oli menehtynyt myös toinen.
Suru oli suuri enkä tiennyt mitä ajatella. Tuntui vaan niin pahalta ja väärältä ja ja vaikka mitä. Olin todella sekaisin, mies ja perhe olivat tukena, mutta silti tuntui että olin niin yksin..
Niin tyhjä olo ja kaikki tuntui turhalta. Oli kaavinta ja siihen päälle kohduntulehdus. Mikään ei mennyt hyvin. Nyt on onneksi toivuttu ja haluamme odottaa vähän ennen kuin aletaan taas yrittämään. Haluaisin jo heti, mutta pelko on vielä niin suuri..
Täällä oli monella mennyt nt-ultra hyvin ja valtavasti onnea kaikille siitä!
Ihanaa odotusaikaa kaikille!
Olette olleet mielessä vaikka en täällä pystynyt silloin käymään. Toivottavasti teillä sujuu kaikki hyvin loppuun asti ja marraskuussa kaikilla on pikkuiset sylissä.