Lapsen kasvun tukeminen biologiseen sukupuoleensa

[Selah]

(Ja huom uskon että ns oikeat transihmiset ovat eri asia kuin tämän päivän kasvava joukko nuoria/nuoria aikuisia jotka eivät tiedä mitä oikein ovat, ja tähän jälkimmäiseen joukkoon viittaan tuolla toteamuksellani)

Juurikin näin. Itse tunnen kaksi homomiestä, ihan eri konteksteista, mutta molemmat vastustavat vahvasti sukupuolineutraalia kasvatusta ja lasten/nuorten nykytyylistä seksuaalikasvatusta ylipäänsä.

 

[Pilkki24]

Ainiin sellanen lisäys vielä että oon kyllä tietoisesti yhden asian ainakin muuttanut omassa suhtautumisessa pojan leikkeihin! Ennen oon automaattisesti ajatellut pyssy-/sotaleikeistä että elähän nyt kovin ja tehnyt mieli kieltää moiset. Sittemmin ymmärtänyt senkin, että poikakin tarvii hyväksyntää omiin miehisiin mielenkiinnon kohteisiin jotta saa terveen itseluottamuksen eikä häpeä maskuuliinisuuttaan. Oman maansa/joukkonsa/perheensä puolustaminen on varmasti pojilla ihan verissä ja tuota ei pidä mennä kauhistelemaan, sillä joku päivä juuri he voivat olla pelastamassa meidän henkiämme ja puolustamassa maatamme. Tästä lähtien minulle herää kiitollisuus&kunnioitus kun näen pojan leikkivän taisteluleikkejä, go poikani, anna mennä!

Joku antiikin stoalaisista filosofeista taisi sanoa jotain siitä, että miehelle on tragedia vanheta tuntematta kehonsa todellista potentiaalia. Ei ehkä näillä sanoilla, mutta muistan sen idean.

Mutta tässä tullaan ehkä siihen, että mies on kehittynyt olemaan se fyysisesti vahva ja se näkyy jo pienten poikien tavassa purkaa sitä sisäistä aggressiota liikkumisen ja nujuamisen (ja niiden sotaleikkien) kautta tyttöjä enemmän. Tämä liittynee ihan siihen, että mies on historiassa ollut aina se perheen ja yhteiskunnan suojelija samalla kun nainen on ollut arvokas lisääntymistehtävässään.

Olisi muuten taas sivuraiteille mennen mielenkiintoista tietää onko eroa siinä, että minkälaisiin miehiin millaiset naiset tuntevat vetoa. Esimerkiksi vaikuttaako naisen oma poikkeaminen valtavirrasta esimerkiksi aggression suhteen hänen parinvalintaansa millä tavalla.

 

[Selah]

Koen vähän ongelmallisena tuon aspektin ettei saa vaikuttaa liikaa feministiltä. Itse olen törmännyt tähän, kun olen ilmoittanut syrjinnästä ja sitä on sitten yritetty vähätellä ja olen lopulta ottanut esiin useita tapauksia vuosien varrelta saman henkilön toimesta (joista en juurikin leiman pelossa ole ilmoittanut) niin siinä kohtaa se on työnnetty miun vastuulle etten ole silloin ilmoittanut niistä pienemmistäkään ongelmista. Eli pitäisi ilmoittaa, mutta sitten saa juurikin sen ruikuttajaämmän leiman, jos rupeaa jokaisesta asennevammasta ilmoittamaan. Mutta hiljaa hyvä tulee. Jonkun on aina oltava etulinjassa ottamassa se paska vastaan.

Halusin vielä tähän todeta, että todellakin pitää ilmoittaa, jotta miehet ymmärtää myös missä menee raja hyvän huumorin kanssa.

Ja nauratti tuo meikattu blondi, koska sellainen mä kai oon ollut, kuulostaa vaan radikaalilta Yleensä oon hyvin yhteistyökykyinen ja osaan pelata niin ettei miehille tule alemmuuskompleksia. Vain yhden kerran oon joutunut sanomaan että "Nyt tehdään näin ihan vaan sen takia kun mä määrään niin" kun ärsytti että oman ikäinen mies ruikutti ja kyseenalaisti tapaa toimia

Kyllä se aikuisten malli vaan vaikuttaa ihan kauheasti lapsiin ja siihen että mitä he ajattelee että heistä voi tulla. Mun kaksi sisaruksen poikaa opiskelee samaa ammattia kun minä ja kolmas myös lähes samaa, muut meidän suvussa ei ole tällä alalla ollenkaan, joten koen että he seurasivat tätinsä jalanjälkiä. Kyselevät multa myös uraan liittyviä juttuja Eli lasten kasvatukseen liittyen esimerkit on tärkeitä. Tytöille erilaisia hyviä naisroolimalleja, äiti tietenkin etunenässä. Ja nään tärkeänä miten puhuu itsestään ja muista lapsen ympärillä. Se luo sitä maailmankuvaa ja ymmärrystä miten suhtautua erilaisiin ihmisiin ja asioihin.

 

[Pilkki24]

@Selah noissa on aina niin paljon eri tekijöitä mitkä vaikuttavat. Eri aloilla ja eri työyhteisöissä on ollut erityyppisiä ongelmia. Niin tässä kuin muissakin jutuissa. Vähiten ongelmia on kuitenkin ollut omasta sukupuolesta raksoilla ja yhdessä tuotantolaitoksessa missä työskenteli aika 50-50 miehiä ja naisia. Ehkä raksoilla vaihtuu porukka ja kaikilla on niin selkeästi omat hommat ettei siellä ole sen takia ollut sellaisia ongelmia. Tai sitten ei vaan osunut kohdalle. Ja sekatyöpaikoissa varmasti vaikuttaa ihan se ettei se sukupuoli ole niin erottavana tekijä muista eikä ammatti pääse muodostumaan samalla tavalla sen oman miehisen tai naisellisen itsetunnon mittariksi. Olen kuullut paljon myös miesten kokemuksia naisvaltaisilta aloilta mm miten muka "eivät voi ymmärtää ihmisiä" ym vastaavaa. Varmasti jotain samaa siinä ilmiössä.

Esimerkki on minustakin tärkeä. Oli niitä hyviä roolimalleja sitten kotona tai muualla lähipiirissä.
Tuli muuten tuosta esimerkistä mieleen, että se samaistuminen samaan sukupuoleen voi selkeästi alkaa hyvin nuorena. Meillä on nyt tyttö alkanut hirveästi matkimaan minua mm vaatteiden suhteen. Saattaa siis ihan kirjaimellisesti sanoa, että haluaa samanlaisen paidan tms. Hänelle on myös todella usein tärkeää kuulla, että äitikin on vaikka kaatunut pyörällä joskus tai äitikin on itkenyt. Ei kuitenkaan matki isäänsä tai etsi tähän samaistumispintaa vaan hakee isältään enemmänkin huomiota.

 

[St. Helene]

Pakko vain ihan sivuhuomautuksena tarttua tohon ensimmäisen sivun tyttöjen pissaamisasiaan.. minulla on veljiä (useita) ja olen ainoa tyttö. Kun he saivat pissata seisten, niin vanhempani ratkaisivat haluni toimia samoin niin, että ulkona ollessa sain myös tehdä niin. Esimerkiksi mökillä. Kyllä siinä sitten aika nopeasti kävi itselle ilmi, että ollaan erilaisia ja katosi myös se tarve saada pissata seisten. Vanhempani olivat viisaita tässä.

 

[Syysäityliiini]

Meilläkin on siis saanut leikkiä millä haluaa (löytyy nukkeja, autoja, eläinfiguureita, junaratoja, legoja, dinoja, palloja, mailapelejä ymsyms) ja pukeutua mihin haluaa (useimmin on päällä jotain rimpsuista, mutta tykkää myös Spidermanista ja dinoista niin löytyy vaatteita myös poikien osastolta). Mies vähän on välillä salaa pyöritellyt silmiään meidän ostoksille, mutta on jo ymmärtänyt, että turha taistella vastaan ja kehuu vaan tytön uusia hienoja vaatteita. Päiväkodissa on näkynyt muitakin tyttöjä Spiderman-vaatteissa niin ei liene mitenkään erikoista. Ja onhan miulla itselläkin sellaisia.

Sukupuolielimistä ollaan kyllä puhuttu niiden oikeilla nimillä ja nyt ne ovat kovin kiinnostavia. Juuri sanoin, että x on poika niin siihen tyttö totesi, että sillä on pippeli. Eipä se ero näy tuon ikäiselle vielä oikein muissa asioissa. Se ollaan opetettu, että niitä värkkejä ei ronklata muiden seurassa ja ulkona pidetään vaatteet päällä (tämä juoksentelisi pylly paljaana varmaan ympäri vuorokauden, jos saisi).

Mutta siis hain enemmän vain lapsen omaan sukupuoleen kasvamista, ei seksuaalisuuteen liittyvää, vaikka toki monesti puhutaan toisestakin, jos puhutaan toisesta.
Tietyllä tavalla pelkään sitä sukupuolen liian häivyttämisen aiheuttamaa haittaa ihan samalla tavalla kuin liian kapean naiskuvan rakentamistakin. Meidän perheessä jälkimmäinen tuskin on ongelma. Siksi ehkä mietin juuri siltä kannalta, että miten tukea juuri siihen omaan sukupuoleen kasvamista.

Hyviä huomioita ovat nuo arjessa esille tulevat erot naisissa ja miehissä kuten kuukautiset ja pissaamistavat. Olen joskus itse sanonut lapselle, että äiti itkee isiä herkemmin, koska äiti on nainen ja meillä on erilaiset hormonit. Eihän hän sitä vielä ehkä tajua, mutta haluan luoda tuollaisista fysiologisista eroista kertomalla pohjaa sille, että hän tuntisi sitten olonsa mukavaksi omassa sukupuolessaan kaikkine sen tuomine erityispiirteineen. On toki alkanut huomaamaan miesten parrat, naisten isot rinnat (sanoo kyllä isänsä rintalihaksiakin tisseiksi ) yms.

Johtuuko se että nainen itkee miestä helpommin hormoneista vai onko se kultturiin tuotosta? Ja mitä tekee väite/uskomus poikalapsille?

 

[Suski75]

Johtuuko se että nainen itkee miestä helpommin hormoneista vai onko se kultturiin tuotosta? Ja mitä tekee väite/uskomus poikalapsille?

Minusta se johtuu hormoneista. Lapsilla ei ole aikuisten hormoneja, joten lapset itkevät yhtä paljon sukupuolesta riippumatta. Minä en itkenyt juuri koskaan ennen kuin tulin ensimmäisen kerran raskaaksi, eli silloin hormonitoimintani muuttui pysyvästi.

 

[Pilkki24]

@Syysäityliiini ainakin prolaktiinin tiedetään lisäävän itkuherkkyyttä, mikä on testosteronin itkuherkkyyttä vähentävän vaikutuksen lisäksi ainakin hormonaalisen mekanismin takana.

Kolmetoistavuotiaaksi miehet ja naiset itkevät yhtä paljon, minkä jälkeen ero on moninkertainen niin itkukerroissa kuin kertojen kestossakin. Tämäkin vihjaa biologiseen mekanismiin, kun murrosiässä hormonitoiminta muuttuu vahvasti ja luulisi esim 10-vuotiaiden poikien itkevän huomattavasti tyttöjä vähemmän, mikäli olisi kyse puhtaasti kulttuurillisesta asiasta.

Evolutiivisesti itkuherkkyys liittynee miesten ja naisten eri rooleihin: naiset hoivasivat --> tarvitsivat empatiataitoja ja miehet metsästivät --> siinä itkuherkkyydestä ei ollut mitään hyötyä.

 

[Emp]

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse olen kasvanut kieroon niin seksuaalisesti kuin sukupuolisesti, ja ollut ihan hukassa ja toiminut tuhoisasti ja saanut traumoja. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt sukupuolta vaihtamaan. Meillä suhtauduttiin hysteerisesti seksuaalisuuteen, pidettiin poikia parempina, ei kehuttu kauniiksi tai söpöksi. Jo eskarissa alkoi seksuaalinen ahdistelu johon ei puututtu. Omat rajat jäi muodostumatta. Jotenkin omalla kohdalla meni kaikki pieleen kasvuympäristössä. Meni aiheen ohi kun ei ole antaa neuvoja, mutta tätä pitää miettiä ja opiskella nyt kun oman lapsen saan, että mitenkä häntä tukea hyväksymään itsensä.