Lapsen kasvun tukeminen biologiseen sukupuoleensa

[Pilkki24]

Nuo vaatteet nyt on minusta ehkä se tylsin aihe tässä keskustelussa, mutta kyllä minä ohjaan monellakin tavalla lapseni vaatevalintoja. Ei meillä mennä juhlamekossa päiväkotiin tai verkkareissa juhliin, vaikka lapsi kuinka haluaisi. Se ei vaan ole sosiaalisesti sopivaa, vaikka siitä ei ns vahinkoa olisi kellekään.

Minusta on vähän huono argumentti, ettei ohjaisi lapsen vaatevalintoja, koska lapsen pitäisi saada täysin itse päättää mitä päälleen pukee. On meilläkin lapsella mahdollisuus valita niistä tilanteeseen sopivista vaatteista, mutta ei hänellä ole mitään lopullista päätösvaltaa. Se on meillä vanhemmilla ja ne päätökset tehdään lapsen parasta ajatellen – ei siksi koska voimme.

Koemme myös, että lapselle on parempi pääsääntöisesti ilmentää omaa sukupuoltaan, eikä kulkea pojan näköisenä, koska hän ei ole sitä. Jos hän myöhemmin haluaa rikkoa sosiaalisia normeja jollain tavalla niin puhumme mitä siitä voi seurata ja onko hän valmis ottamaan ne seuraukset vastaan. Vielä hän on liian pieni ymmärtääkseen niitä, joten teemme isoimmat linjaukset hänen puolestaan.

@Yrttiteetä tekisi mieli minustakin on surullista, jos ihmisten ei anneta rakastaa ketä haluaa ja olla sellainen kuin haluaa. Sitä en hae takaa sillä, että opettaa sosiaalisia normeja. Niitä on myös helpompi oppia rikkomaan varovaisesti ja kohteliaasti, jos ymmärtää niiden olemassaolon ja osaa huomioida myös ympäristön, jossa elää ja suhteuttaa omaa toimintaansa siihen. Väkisin saa harvoin muutosta aikaiseksi, ennemmin pelkkiä vastareaktioita ja enemmän pahaa aikaiseksi.

Toisaalta yhdelle ystävälleni kävi toisinpäin ja hän sai aikuisena ikäviä kommentteja vaihdettuaan samansukupuolisesta kumppanista erisukupuoliseen. Hän oli kuulemma "feikkilesbo" ja mitä kaikkea muuta hauskaa mitä sai kuulla sateenkaaripiireistä. Eli sitä suvaitsevaisuutta ei sitten löytynyt kaikilta sen perään huutaviltakaan. Luulen, että ihmiset lähtökohtaisesti haluavat kokea olevansa osa samaa porukkaa ja jonkun poiketessa sen kyseisen porukan linjasta, käyttäytyvät ihmiset vähän typerästi. Se oma kupla kuvitellusta yhtenäisyydestä rikotaan.

 

[AnnMarii]

En nyt tiedä meneekö tässä vähän puurot ja vellit sekaisin, koska kyllä mekin ohjaamme lastemme vaatevalintoja joka päivä. Olen itse sopivan pukeutumisetiketin kannattaja eli en arvosta jos joku ilmestyy esim. lapsen ristiäisiin farkuissa ja lenkkareissa. Näin on käynyt. En kylläkään kommentoinut asiaa. En myöskään anna lapsemme päättää kuinka he saavat pukeutua esim. näin talvella ulos. En myöskään antaisi liian nuoren lapsen värjätä hiuksiaan ihan hänen oman terveytensä takia. Mutta annan lapsen tehdä halutessaan pieniä päätöksiä. Jos tiedän hänen lempivärinsä ja inhokkivärinsä niin minkä ihmeen takia pakottaisin lapsen pukeutumaan aivan päinvastoin jos tämä sattuisi olemaan vastoin vallalla olevaa sukupuolinormia. Jos vaate olisi siis muuten täysin tilanteeseen ja tarkoitukseen sopiva. Jostain syystä tämä lapsen ulkonäkö vaan tuntuu vedettävän tähän sukupuolikeskusteluun vaikka se ei minun mielestä ole edes sitä sukupuolen syvintä ydintä. Näkyyhän se jo näissä gender reveal härpäkkeissäkin jotka ovat joko sinisiä tai pinkkejä.

 

[Pilkki24]

@AnnMarii se ulkoinen on ehkä sinällään merkityksettömin, mutta näkyvin.

Ja juuri tuota tarkoitin, että otan lapseni mieltymykset huomioon, mutta pyrin kuitenkin ohjaamaan kohti sitä millä tavalla kulttuurisesti on tämän hetkisessä ympäristössämme soveliasta pukeutua tyttönä. Minulle se on ihan täysin rinnasteinen siihen, että puen lapseni muutoinkin tilanteeseen sopivalla tavalla.

Nuo värit ovat sinällään jännä juttu. Keskustelu tuntuu menevän koko ajan niihin, mutta onko se jako lopultakaan niin kovin tiukka? Olen yrittänyt pitää mielessä sellaisen yhden vaatekappaleen säännön, ettei haittaa, jos vaikka takki on poikamainen, jos kengät ja housut eivät ole. Mies ei ole edes tainnut huomata, vaikka on vaatteista tarkempi.

Enemmän itse asiassa itseä tämän aiheen tiimoilta kiinnostaa, oletteko puolisoidenne kanssa samaa mieltä asioista? Meillä mies pukisi tytön varmaan pelkkään valeanpunaiseen ja rimpsuihin, mutta minä olen kuitenkin meillä se, joka vaatteet ostaa niin löytyy ihan kaikkia sateenkaaren värejä ja etenkin sateenkaaria, kun tyttö niistä tykkää. Ja miehellä on paljon sellaisia, että toteaa, että voisi kasvatuksellisesti toimia toisin, jos lapsi olisi poika mutta tytön kohdalla hän haluaa toimia eri tavalla. Hän ehkä ajattelee, että miesten maailmassa tietynlainen resilienssi on tarpeellisempaa kuin naisten maailmassa ja olisi poikalapsen kohdalla valmiimpi ottamaan elämässä enemmän esimerkiksi taloudellisia riskejä. Eikä kyse ole siitä, etteikö hän arvostaisi naisia, vaan hän vain lähtökohtaisesti odottaa eri asioita eri sukupuolilta ja kokee miehenä roolinsa suojelijana tärkeäksi. Hän kyllä arvostaa sitä, että minussa on kuulemma enemmän munaa kuin suurimmassa osassa miehiä, mutta hän ei lähtökohtaisesti odota sitä minulta.

 

[Kyfi7]

Mä olen paljon tarkempi pukeutumisessa kuin mies, se laittais perus rymyvaatteet lapselle juhliinkin, ite ottaisin edes vähän siistimmän vaatekappaleen (tosin hän ei itekään pukeudu kuin mustiin, huppariin ja bändipaitoihin). Hän ottaa aina tyyliin päällimmäiset vaatteet vaan lapsen kaapista, kun mä kattelen värejä ja kuvioita, materiaaleja ja yhteen sopivuutta. Mutta sukupuolen suhteen en näe paljoakaan rajoittavaa vaatteissa, ohessa kuva meidän 3v POJAN viime kesän lookista, varsinkin tuo kesähattu oli hänen lemppari ikinä tokmannilta, vaikka vähän yritin esim glitter lippistä tarjota mut mikään muu ei kelvannut eikä tosiaan ois ollu sydäntä sanoa et ei oteta sitä ku se pn tyttöjen hattu.

 

[Selah]

Alkoikohan tuo vaatekeskustelu ja värikeskustelu nyt tuosta minun kerhokommentista. Toisella pojalla oli siis vaaleansiniset vaatteet, ja toisella pojalla oli sellainen marjapuuron värinen paita, mikä on nyt pojilla muotia muutenkin. Eli nyt ei puhuta pelkistä väreistä, vaan kokonaisuudesta. Vaatteet ja hiukset oli sen verran siististi ja 'mätsätty' että en usko lasten "suunnitelleen" itse tätä kokonaisuutta.

Ymmärrän että syitä voi olla monia. Enkä ajattele että jonkun värinen paita tai hiustyyli, tai edes mekko pojalla satunnaisesti itsessään aiheuttaa harmia. Nään isoimpana ongelmana juurikin sen miten muut ympärillä reagoi siihen lapseen ja sen reaktion aiheuttaman hämmennyksen. Mutta en ajattele että ratkaisu tähän on muuttaa koko nykyinen maailman ajattelutapa, jotta lasten ei tarvisi opetella tiettyjä normeja ja saisi valita asioita vapaammin ja siten häivytettäisiin rajoja.

Ajattelen että yhteiskunnan kannalta on hyvä, että on sääntöjä ja normeja, kuten @Pilkki24 hyvin kuvasi. Ei voida vaan mennä mielipiteen mukaan, koska mielipiteitä on niin monia

 

[AnnMarii]

Mä oon meistä kyllä se pukeutumisen suhteen tarkempi. Mies voisi pukea nämä ihan miten sattuu. Ja varsinkin ihan pienenä mun maku on määrittänyt paljon sitä miltä lapset näyttävät. Kuopukselle edelleen valitaan vaatteet täysin, mutta esikoiselle on jo pitkään ollut tärkeää valita vaatteet itse joten varsinkin arkena valitkoon. Ja nehän on sitten pääosin erittäin pinkkejä ja kimaltavia.

Muuten me ollaan varmaankin aika samoilla linjoilla kasvatuksesta. Ainakin sen perusteella mitä ollaan asioista keskusteltu.

Mutta onhan se totta että miesten ja naisten todellisuudet voivat olla hyvinkin erilaiset ja onkin jännä ollut pohtia asiaa kun saimme juuri kuulla odottavamme poikaa. Aiemmat lapset ovat siis tyttöjä. Huomaan että vaikka toivon että saamme kaikista kasvatettua fiksuja aikuisia niin ainakin omassa mielessä ajatus fiksun miehen kasvattamisesta on hieman erilainen kuin fiksun naisen. Jos kukaan saa ajatuksesta kiinni. Ja kuitenkin toivon heille kaikille samoja mahdollisuuksia elämään.

 

[Pilkki24]

Mutta onhan se totta että miesten ja naisten todellisuudet voivat olla hyvinkin erilaiset ja onkin jännä ollut pohtia asiaa kun saimme juuri kuulla odottavamme poikaa. Aiemmat lapset ovat siis tyttöjä. Huomaan että vaikka toivon että saamme kaikista kasvatettua fiksuja aikuisia niin ainakin omassa mielessä ajatus fiksun miehen kasvattamisesta on hieman erilainen kuin fiksun naisen. Jos kukaan saa ajatuksesta kiinni. Ja kuitenkin toivon heille kaikille samoja mahdollisuuksia elämään.

Saan hyvinkin, vaikka on vaikea sanoittaa sitä! Ja siksi varmaan tämäkin keskustelu niin herkästi menee sinne vaatteisiin.