Ainiin sellanen lisäys vielä että oon kyllä tietoisesti yhden asian ainakin muuttanut omassa suhtautumisessa pojan leikkeihin! Ennen oon automaattisesti ajatellut pyssy-/sotaleikeistä että elähän nyt kovin ja tehnyt mieli kieltää moiset. Sittemmin ymmärtänyt senkin, että poikakin tarvii hyväksyntää omiin miehisiin mielenkiinnon kohteisiin jotta saa terveen itseluottamuksen eikä häpeä maskuuliinisuuttaan. Oman maansa/joukkonsa/perheensä puolustaminen on varmasti pojilla ihan verissä ja tuota ei pidä mennä kauhistelemaan, sillä joku päivä juuri he voivat olla pelastamassa meidän henkiämme ja puolustamassa maatamme. Tästä lähtien minulle herää kiitollisuus&kunnioitus kun näen pojan leikkivän taisteluleikkejä, go poikani, anna mennä!