Lapsen kasvun tukeminen biologiseen sukupuoleensa

[Selah]

(Ja huom uskon että ns oikeat transihmiset ovat eri asia kuin tämän päivän kasvava joukko nuoria/nuoria aikuisia jotka eivät tiedä mitä oikein ovat, ja tähän jälkimmäiseen joukkoon viittaan tuolla toteamuksellani)

Juurikin näin. Itse tunnen kaksi homomiestä, ihan eri konteksteista, mutta molemmat vastustavat vahvasti sukupuolineutraalia kasvatusta ja lasten/nuorten nykytyylistä seksuaalikasvatusta ylipäänsä.

 

[Pilkki24]

Ainiin sellanen lisäys vielä että oon kyllä tietoisesti yhden asian ainakin muuttanut omassa suhtautumisessa pojan leikkeihin! Ennen oon automaattisesti ajatellut pyssy-/sotaleikeistä että elähän nyt kovin ja tehnyt mieli kieltää moiset. Sittemmin ymmärtänyt senkin, että poikakin tarvii hyväksyntää omiin miehisiin mielenkiinnon kohteisiin jotta saa terveen itseluottamuksen eikä häpeä maskuuliinisuuttaan. Oman maansa/joukkonsa/perheensä puolustaminen on varmasti pojilla ihan verissä ja tuota ei pidä mennä kauhistelemaan, sillä joku päivä juuri he voivat olla pelastamassa meidän henkiämme ja puolustamassa maatamme. Tästä lähtien minulle herää kiitollisuus&kunnioitus kun näen pojan leikkivän taisteluleikkejä, go poikani, anna mennä!

Joku antiikin stoalaisista filosofeista taisi sanoa jotain siitä, että miehelle on tragedia vanheta tuntematta kehonsa todellista potentiaalia. Ei ehkä näillä sanoilla, mutta muistan sen idean.

Mutta tässä tullaan ehkä siihen, että mies on kehittynyt olemaan se fyysisesti vahva ja se näkyy jo pienten poikien tavassa purkaa sitä sisäistä aggressiota liikkumisen ja nujuamisen (ja niiden sotaleikkien) kautta tyttöjä enemmän. Tämä liittynee ihan siihen, että mies on historiassa ollut aina se perheen ja yhteiskunnan suojelija samalla kun nainen on ollut arvokas lisääntymistehtävässään.

Olisi muuten taas sivuraiteille mennen mielenkiintoista tietää onko eroa siinä, että minkälaisiin miehiin millaiset naiset tuntevat vetoa. Esimerkiksi vaikuttaako naisen oma poikkeaminen valtavirrasta esimerkiksi aggression suhteen hänen parinvalintaansa millä tavalla.

 

[Selah]

Koen vähän ongelmallisena tuon aspektin ettei saa vaikuttaa liikaa feministiltä. Itse olen törmännyt tähän, kun olen ilmoittanut syrjinnästä ja sitä on sitten yritetty vähätellä ja olen lopulta ottanut esiin useita tapauksia vuosien varrelta saman henkilön toimesta (joista en juurikin leiman pelossa ole ilmoittanut) niin siinä kohtaa se on työnnetty miun vastuulle etten ole silloin ilmoittanut niistä pienemmistäkään ongelmista. Eli pitäisi ilmoittaa, mutta sitten saa juurikin sen ruikuttajaämmän leiman, jos rupeaa jokaisesta asennevammasta ilmoittamaan. Mutta hiljaa hyvä tulee. Jonkun on aina oltava etulinjassa ottamassa se paska vastaan.

Halusin vielä tähän todeta, että todellakin pitää ilmoittaa, jotta miehet ymmärtää myös missä menee raja hyvän huumorin kanssa.

Ja nauratti tuo meikattu blondi, koska sellainen mä kai oon ollut, kuulostaa vaan radikaalilta Yleensä oon hyvin yhteistyökykyinen ja osaan pelata niin ettei miehille tule alemmuuskompleksia. Vain yhden kerran oon joutunut sanomaan että "Nyt tehdään näin ihan vaan sen takia kun mä määrään niin" kun ärsytti että oman ikäinen mies ruikutti ja kyseenalaisti tapaa toimia

Kyllä se aikuisten malli vaan vaikuttaa ihan kauheasti lapsiin ja siihen että mitä he ajattelee että heistä voi tulla. Mun kaksi sisaruksen poikaa opiskelee samaa ammattia kun minä ja kolmas myös lähes samaa, muut meidän suvussa ei ole tällä alalla ollenkaan, joten koen että he seurasivat tätinsä jalanjälkiä. Kyselevät multa myös uraan liittyviä juttuja Eli lasten kasvatukseen liittyen esimerkit on tärkeitä. Tytöille erilaisia hyviä naisroolimalleja, äiti tietenkin etunenässä. Ja nään tärkeänä miten puhuu itsestään ja muista lapsen ympärillä. Se luo sitä maailmankuvaa ja ymmärrystä miten suhtautua erilaisiin ihmisiin ja asioihin.

 

[Pilkki24]

@Selah noissa on aina niin paljon eri tekijöitä mitkä vaikuttavat. Eri aloilla ja eri työyhteisöissä on ollut erityyppisiä ongelmia. Niin tässä kuin muissakin jutuissa. Vähiten ongelmia on kuitenkin ollut omasta sukupuolesta raksoilla ja yhdessä tuotantolaitoksessa missä työskenteli aika 50-50 miehiä ja naisia. Ehkä raksoilla vaihtuu porukka ja kaikilla on niin selkeästi omat hommat ettei siellä ole sen takia ollut sellaisia ongelmia. Tai sitten ei vaan osunut kohdalle. Ja sekatyöpaikoissa varmasti vaikuttaa ihan se ettei se sukupuoli ole niin erottavana tekijä muista eikä ammatti pääse muodostumaan samalla tavalla sen oman miehisen tai naisellisen itsetunnon mittariksi. Olen kuullut paljon myös miesten kokemuksia naisvaltaisilta aloilta mm miten muka "eivät voi ymmärtää ihmisiä" ym vastaavaa. Varmasti jotain samaa siinä ilmiössä.

Esimerkki on minustakin tärkeä. Oli niitä hyviä roolimalleja sitten kotona tai muualla lähipiirissä.
Tuli muuten tuosta esimerkistä mieleen, että se samaistuminen samaan sukupuoleen voi selkeästi alkaa hyvin nuorena. Meillä on nyt tyttö alkanut hirveästi matkimaan minua mm vaatteiden suhteen. Saattaa siis ihan kirjaimellisesti sanoa, että haluaa samanlaisen paidan tms. Hänelle on myös todella usein tärkeää kuulla, että äitikin on vaikka kaatunut pyörällä joskus tai äitikin on itkenyt. Ei kuitenkaan matki isäänsä tai etsi tähän samaistumispintaa vaan hakee isältään enemmänkin huomiota.

 

[St. Helene]

Pakko vain ihan sivuhuomautuksena tarttua tohon ensimmäisen sivun tyttöjen pissaamisasiaan.. minulla on veljiä (useita) ja olen ainoa tyttö. Kun he saivat pissata seisten, niin vanhempani ratkaisivat haluni toimia samoin niin, että ulkona ollessa sain myös tehdä niin. Esimerkiksi mökillä. Kyllä siinä sitten aika nopeasti kävi itselle ilmi, että ollaan erilaisia ja katosi myös se tarve saada pissata seisten. Vanhempani olivat viisaita tässä.

 

[Syysäityliiini]

Meilläkin on siis saanut leikkiä millä haluaa (löytyy nukkeja, autoja, eläinfiguureita, junaratoja, legoja, dinoja, palloja, mailapelejä ymsyms) ja pukeutua mihin haluaa (useimmin on päällä jotain rimpsuista, mutta tykkää myös Spidermanista ja dinoista niin löytyy vaatteita myös poikien osastolta). Mies vähän on välillä salaa pyöritellyt silmiään meidän ostoksille, mutta on jo ymmärtänyt, että turha taistella vastaan ja kehuu vaan tytön uusia hienoja vaatteita. Päiväkodissa on näkynyt muitakin tyttöjä Spiderman-vaatteissa niin ei liene mitenkään erikoista. Ja onhan miulla itselläkin sellaisia.

Sukupuolielimistä ollaan kyllä puhuttu niiden oikeilla nimillä ja nyt ne ovat kovin kiinnostavia. Juuri sanoin, että x on poika niin siihen tyttö totesi, että sillä on pippeli. Eipä se ero näy tuon ikäiselle vielä oikein muissa asioissa. Se ollaan opetettu, että niitä värkkejä ei ronklata muiden seurassa ja ulkona pidetään vaatteet päällä (tämä juoksentelisi pylly paljaana varmaan ympäri vuorokauden, jos saisi).

Mutta siis hain enemmän vain lapsen omaan sukupuoleen kasvamista, ei seksuaalisuuteen liittyvää, vaikka toki monesti puhutaan toisestakin, jos puhutaan toisesta.
Tietyllä tavalla pelkään sitä sukupuolen liian häivyttämisen aiheuttamaa haittaa ihan samalla tavalla kuin liian kapean naiskuvan rakentamistakin. Meidän perheessä jälkimmäinen tuskin on ongelma. Siksi ehkä mietin juuri siltä kannalta, että miten tukea juuri siihen omaan sukupuoleen kasvamista.

Hyviä huomioita ovat nuo arjessa esille tulevat erot naisissa ja miehissä kuten kuukautiset ja pissaamistavat. Olen joskus itse sanonut lapselle, että äiti itkee isiä herkemmin, koska äiti on nainen ja meillä on erilaiset hormonit. Eihän hän sitä vielä ehkä tajua, mutta haluan luoda tuollaisista fysiologisista eroista kertomalla pohjaa sille, että hän tuntisi sitten olonsa mukavaksi omassa sukupuolessaan kaikkine sen tuomine erityispiirteineen. On toki alkanut huomaamaan miesten parrat, naisten isot rinnat (sanoo kyllä isänsä rintalihaksiakin tisseiksi ) yms.

Johtuuko se että nainen itkee miestä helpommin hormoneista vai onko se kultturiin tuotosta? Ja mitä tekee väite/uskomus poikalapsille?

 

[Suski75]

Johtuuko se että nainen itkee miestä helpommin hormoneista vai onko se kultturiin tuotosta? Ja mitä tekee väite/uskomus poikalapsille?

Minusta se johtuu hormoneista. Lapsilla ei ole aikuisten hormoneja, joten lapset itkevät yhtä paljon sukupuolesta riippumatta. Minä en itkenyt juuri koskaan ennen kuin tulin ensimmäisen kerran raskaaksi, eli silloin hormonitoimintani muuttui pysyvästi.

 

[Pilkki24]

@Syysäityliiini ainakin prolaktiinin tiedetään lisäävän itkuherkkyyttä, mikä on testosteronin itkuherkkyyttä vähentävän vaikutuksen lisäksi ainakin hormonaalisen mekanismin takana.

Kolmetoistavuotiaaksi miehet ja naiset itkevät yhtä paljon, minkä jälkeen ero on moninkertainen niin itkukerroissa kuin kertojen kestossakin. Tämäkin vihjaa biologiseen mekanismiin, kun murrosiässä hormonitoiminta muuttuu vahvasti ja luulisi esim 10-vuotiaiden poikien itkevän huomattavasti tyttöjä vähemmän, mikäli olisi kyse puhtaasti kulttuurillisesta asiasta.

Evolutiivisesti itkuherkkyys liittynee miesten ja naisten eri rooleihin: naiset hoivasivat --> tarvitsivat empatiataitoja ja miehet metsästivät --> siinä itkuherkkyydestä ei ollut mitään hyötyä.

 

[Emp]

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse olen kasvanut kieroon niin seksuaalisesti kuin sukupuolisesti, ja ollut ihan hukassa ja toiminut tuhoisasti ja saanut traumoja. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt sukupuolta vaihtamaan. Meillä suhtauduttiin hysteerisesti seksuaalisuuteen, pidettiin poikia parempina, ei kehuttu kauniiksi tai söpöksi. Jo eskarissa alkoi seksuaalinen ahdistelu johon ei puututtu. Omat rajat jäi muodostumatta. Jotenkin omalla kohdalla meni kaikki pieleen kasvuympäristössä. Meni aiheen ohi kun ei ole antaa neuvoja, mutta tätä pitää miettiä ja opiskella nyt kun oman lapsen saan, että mitenkä häntä tukea hyväksymään itsensä.

 

[Pilkki24]

@Emp mie taidan olla itsekin mestari rönsyilemään aiheesta eli ei haittaa ollenkaan. Minusta sukupuoli ja seksuaalisuus ovat mielenkiintoisia aiheita ja niistä sietäisi käydä yhteiskunnassa enemmänkin keskustelua, etenkin erilaisista näkökulmista. Tuollainen vähättelevä lapsuudenkokemus ei varmasti ole luonut millään tasolla vahvaa pohjaa identiteetin ja itsetunnon muodostumiselle.

Ja rönsyilystä puheen ollen...
Yksi asia mikä itseä kiinnostaa (kun kerran otettiin hormonitoiminta esiin) on seksuaalisen suuntautumisen joustavuus, sillä olen itse huomannut hormonitoimintani vaikuttavan myös siihen kuinka vahvasti koen kummankin sukupuolen viehättävänä. Tietynlaisessa hormonaalisessa tilassa suosin miehiä ja tietyssä naisia. Ja esimerkiksi synnytyksen jälkeen mieheni näytti mielestäni kauhean isopäiseltä mötikältä. Sekin kyllä tasaantui, mutta hän oli siinä hormonaalisessa tilassa omiin silmiini aivan liian maskuliinisen näköinen, vaikka normaalisti pidän häntä erittäin kuumana.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Johtuuko se että nainen itkee miestä helpommin hormoneista vai onko se kultturiin tuotosta? Ja mitä tekee väite/uskomus poikalapsille?

Tämä on mun mielestä tärkeä pointti. Jos väitettä toistetaan siinä ikävaiheessa jossa hormonaaliset erot eivät vielä selitä eroa, se vahvistaa mielestäni uskomukseen kasvamista ja tuottaa kulttuurista vinoumaa joka voi olla haitallinen miesten tunneilmaisun kehittymiselle myöhemmin. (Lapsi voi ajatella, että koska olen/ollakseni hyvä poika, en saisi itkeä.) Nyt tosi kärjistäen (koska omat perhetraumat asiaan liittyen), mutta eikö sitten ole riskinä että ehkä vähän keskimääräistä herkemmistä pojista kasvaa miehiä jotka eivät osaa käsitellä surua tai negatiivia tunteita muuten kuin tarttumalla pulloon tai päihteisiin. En sano että näin kävisi kaikille, tai että itkeminen olisi ainoa rakentava tapa ilmaista/käsitellä negatiivisia tunteita. Mutta vaikka aikuisten välillä olisi hormonaalisia eroja, niistä lapsille kertoessa kannattaa mielestäni olla varovainen, jotta ei vahingossa vaikuteta itsearvostukseen tai (ehkä haitallisen) käyttäytymisen kehitykseen.

 

[Vargynja]

Minä uskon sekä kasvatuksen ja kulttuurin että hormonien vaikuttavan. Kyllähän miehet ja naiset on fysiikalta ja hormoneilta erilaiset. Ei sitä käy kieltäminen. Mutta "pojat ei itke" kasvatus saa pojat ja miehet blokkaamaan tunteensa ja vaikeuttaa tunteiden käsittelyn oppimista. Niinpä pidän sitä kasvatusta pelkästään haitallisena. Vaikka pojat itkisi hormoneista johtuen vähemmän, niin vähemmän ja ei yhtään on kaksi eri asiaa. Sukupuolten eroja ei tarvitse erikseen korostaa ja työntää lasta sukupuolistereotyyppiseen muottiin.

Toinen haitallinen juttu on se, kuinka valitettavan paljon tyttöjä ja naisia tai feminiinisiä piirteitä pidetään huonompina ja vähemmän arvokkaina kuin poikia ja maskuliinisuutta. Itkemistä pidetään huonona, fyysistä vahvuutta taas paremmuuden mittana, vaikka samaan aikaan hento tyttö voi olla esim. näppärämpi sormistaan ja naisvaltaisilla aloilla on huonommat palkat. Eikä se johdu siitä, että naiset hakeutuu huonopalkkaisille aloille vaan siitä, ettei naisia ja siten naisvaltaisia aloja arvosteta. Lastemme hoitamisen pitäisi olla yksi tärkeimpiä asioita, mutta silti siitä saa huonoa palkkaa.

 

[Pilkki24]

Minä uskon sekä kasvatuksen ja kulttuurin että hormonien vaikuttavan. Kyllähän miehet ja naiset on fysiikalta ja hormoneilta erilaiset. Ei sitä käy kieltäminen. Mutta "pojat ei itke" kasvatus saa pojat ja miehet blokkaamaan tunteensa ja vaikeuttaa tunteiden käsittelyn oppimista. Niinpä pidän sitä kasvatusta pelkästään haitallisena. Vaikka pojat itkisi hormoneista johtuen vähemmän, niin vähemmän ja ei yhtään on kaksi eri asiaa. Sukupuolten eroja ei tarvitse erikseen korostaa ja työntää lasta sukupuolistereotyyppiseen muottiin.

Toinen haitallinen juttu on se, kuinka valitettavan paljon tyttöjä ja naisia tai feminiinisiä piirteitä pidetään huonompina ja vähemmän arvokkaina kuin poikia ja maskuliinisuutta. Itkemistä pidetään huonona, fyysistä vahvuutta taas paremmuuden mittana, vaikka samaan aikaan hento tyttö voi olla esim. näppärämpi sormistaan ja naisvaltaisilla aloilla on huonommat palkat. Eikä se johdu siitä, että naiset hakeutuu huonopalkkaisille aloille vaan siitä, ettei naisia ja siten naisvaltaisia aloja arvosteta. Lastemme hoitamisen pitäisi olla yksi tärkeimpiä asioita, mutta silti siitä saa huonoa palkkaa.

Palkka-asiaan on pakko tarttua, sillä tänäkin päivänä suurin osa naisista hakeutuu esimerkiksi hoitoalalle, joka on julkisin varoin tuotettu palvelu. Vientialoilla on luonnollisesti ollut parempi palkkakehitys. Toki on joitakin poikkeuksia, mutta ei ole minunkaan miesvaltaiselle alalleni tunkua naisista, vaikka minusta työssäni tietyistä naisellisista kyvyistä on jopa suurta hyötyä.

Ja toinen pointti on järjestäytyminen ja erot liittojen toiminnassa. Jos vertaan oman miesvaltaisen liittoni toimintaa esimerkiksi Tehyyn niin kyllä meillä vaan ollaan lähtökohtaisesti paljon röyhkeämpiä neuvotteluissa.

Ja yksi pointti vielä eli alat, joilla on henkilökohtainen lisä niin miehet rohkeammin neuvottelevat itselleen palkankorotuksia.

Toki on olemassa esimerkiksi aloja, joilla on oikeasti tasa-arvo-ongelmia palkka-asioissa, mutta isossa kuvassa on enemmän muita selittäviä tekijöitä.
Ja nythän me saadaan palkka-avoimuus!

Jos haluaa yleisesti naisten asioita arvostettavan niin niitä pitää vain kantaa ylpeästi. Perustaa yrityksiä, joissa niitä arvoja toteutetaan ja hakeutua vaikuttamaan asioihin. Tehdä omaa työtään ylpeästi naisena. Toki olen saanut itsekin kulkea kivikkoisemman tien, kun olen ollut rohkeasti naisellinen, mutta voin ainakin olla esimerkki muille, ettei minun tarvitse mahtua maskuliiniseen muottiin kyetäkseni samaan asiaan (jossa ei siis tarvita esimerkiksi kummoista voimaa tms). Ja ainakin minusta työelämässä on menty tasa-arvoasioissa paljon eteenpäin siitä, kun nuorena likkana työelämässä aloitin.

 

[Vargynja]

Minä en lähtisi syyttämään naisia siitä, että hakeutuvat huonopalkkaisille aloille. Jokaisen kun pitäisi olla mahdollista hakeutua alalle, joka kiinnostaa ja saada siitä säällistä palkkaa. Hoitoalalla tehdään raskasta ja arvokasta työtä. Jotenkin jännästi sitä rahaa löytyy valtion rahakirstusta esim. jättimäisiin yritystukiin, mutta ei nostamaan näiden alojen palkkoja. Eiköhän kyse ole siitä, mitä arvostetaan. Eikä myöskään ole yksin naisten asia lisätä arvostusta naisia kohtaan. Siihen tarvittaisiin kulttuurillista muutosta, joka on ihan kaikkien asia. Nämä menee kyllä nyt ohi aiheen. Tai toisaalta ehkä ei mene: minä kasvattaisin niin tytöt kuin pojatkin arvostamaan kaikenlaisia ihmisiä ja monenlaisia ominaisuuksia. Ei siis pitämään maskuliinisia ominaisuuksia feminiinisiä parempina. Jos nyt halutaan ajatella kasvatusta nimenomaan tiettyyn sukupuoleen, niin tytöille että he ovat yhtä arvokkaita kuin pojatkin ja vaikka he eivät juoksisi yhtä kovaa, heilläkin on vahvuutensa. Ja pojat arvostamaan tyttöjä ja naisia eikä pitämään esim. itkemistä huonona asiana tai virkkaamista tyhmänä akkojen hommana.

 

[Pilkki24]

@Vargynja siihen palkkaan vaikuttaa muukin kuin arvostus. Esim samalla hoitoalalla lääkärit tienaavat huomattavasti hoitajia paremmin, koska heillä on suurempi vastuu ja työ vaatii enemmän osaamista.

Sairaanhoitajan palkka ei ole huono, vaikka ei superhyväkään. Eli ihan säällisestä palkasta puhuisin, etenkin kun nämä palkat maksetaan verovaroin eli meidän kaikkien rahapusseista. Voit myös miettiä paljonko olisit itse valmis maksamaan sairaanhoitajan pakeilla köymisestä? Miesvaltaisista aloista vähän vastaavia taitavat olla poliisit ja palomiehet. Nekin kun ovat verovaroin tuotettu palvelu.

Jos minä saisin päättää mitä tekisin vain intressieni perusteella, niin tekisin jotain yksinkertaista työtä joko luonnossa tai eläimiin liittyen. Siitä ei vaan makseta, vaikka se yksin metsän keskellä mönkkärillä ajelu taitaa olla jokaisen miehen unelma. Kyse on vain siitä, ettei ole järkeä maksaa maltaita sille tyypille, joka vie vaikka retkeilypaikalle halkoja, kun sen voi hoitaa käytännössä kuka vain.

Palkoissa on minusta arvostusta enemmän kyse vastuista, osaamisen vaativuudesta ja markkinoista. Jos haluat hyvää palkkaa niin kyllä sinun on mietittävä mille alalle hakeudut. Millä logiikalla pitäisi saada hyvää palkkaa jostain asiasta, jos se nyt vaan sattuu itseä kiinnostamaan?

Enkä minä ymmärrä miksi miesten pitäisi nyt alkaa jotenkin väkipakolla nostamaan heidän arvostustaan vaikka meikkejä kohtaan, jos he eivät ole niistä kiinnostuneita. En minäkään nosta omalla arvolistallani korkealle vaikka keilaamista, koska se nyt ei vaan kiinnosta. Voin silti kohdella keilaamista kunnioittavasti, vaikka en tukisi paikallista keilausseuraa sentilläkään.

 

[Vargynja]

Jos nyt edes saisi alalta kuin alalta edes kohtuullista palkkaa. Ja kyllä sairaanhoitajilla tai vaikka lastenhoitajilla on hyvinkin vaativa ja vastuullinen työ.

Nimenomaan miehet voisi kohdella herkkyyttä/virkkaamista/meikkaamista kunnioittavasti. Ei kenenkään tarvitse alkaa meikata jos se ei kiinnosta. Vaan kohdella meikkaavia saman arvoisina. Kaikesta ei tarvitse olla kiinnostunut, mutta mitään tekemistä tai ihmisryhmää ei tarvitse pitää vähemmän hyvänä.

 

[Emp]

Minun miehen jakeluun ei mene että nainen voi huolehtia ulkonäöstään muista syistä kuin miesten takia. Ihan karsee luulo, mistä lie tullut? Oon saanut hänelle opettaa, että siisti pukeutuminen on muiden huomioimista ja uimashortseissa ei voi mennä kirkkoon. Itkemällä sain sen vaihtamaan farkkuihin.

Lisäys; siis mies ei ymmärrä että meikkaamiselle voi olla syynä esim. että se on kivaa.

 

[Pilkki24]

Jos nyt edes saisi alalta kuin alalta edes kohtuullista palkkaa. Ja kyllä sairaanhoitajilla tai vaikka lastenhoitajilla on hyvinkin vaativa ja vastuullinen työ.

Nimenomaan miehet voisi kohdella herkkyyttä/virkkaamista/meikkaamista kunnioittavasti. Ei kenenkään tarvitse alkaa meikata jos se ei kiinnosta. Vaan kohdella meikkaavia saman arvoisina. Kaikesta ei tarvitse olla kiinnostunut, mutta mitään tekemistä tai ihmisryhmää ei tarvitse pitää vähemmän hyvänä.

Kunnioittaa pitää totta kai ylipäätään, mutta ei se palkkaus ole mikään kunnioituksen mittari. Siinä on enemmän markkinateknisiä tekijöitä kuin vain työn arvostuksesta kyse.

Tuo toisten mielenkiinnonkohteiden kunnioittaminen... Minusta tuossa on enemmän kyse ihmisistä kuin sukupuolista. Ihminen, joka vähättelee vaikka toisen harrastuksia (oli kyse nyrkkeilystä, virkkaamisesta tai vaikka juoksemisesta), on minusta tökerö. Ja näitä tuntuu löytyvän ihan sukupuolesta riippumatta. Siinä missä minä olen saanut todistella pärjääväni alallani erittäin naisellisena, on mieheni saanut todistella, ettei ole tyhmä lihapää tai rikollinen, vaikka on iso ja kalju mies, joka harrastaa kamppailua. Tuollainen toisten painaminen ylipäätään tuntuu kulminoituvan pahoihin itsetunto-ongelmiin.

Enkä tiedä onko minulla ollut vain hyvä tuuri lähipiirini miesten suhteen, keräänkö ympärilleni samanlaisia uteliaita ihmisiä, vai olenko vain kiinnostuneempi keskivertomiesten mielestä mielenkiintoisemmista asioista kuin keskivertonainen, mutta mie olen kyllä saanut juttuseuraa ja utelua omista mielenkiinnonkohteistani ja harrastuksistani. Siis sellaista, joka aktiivisesti kyselee tai vie juttua eteenpäin muulla tavalla. Ei ole pitkä aika, kun löysin itseni selittämästä naisen hormonitoimintaa yhdelle miespuoliselle kaverilleni. Ja minusta juuri vaikka perinteisiä naisten käsityötaitoja tunnutaan nimenomaan arvostavan miesten keskuudessa.

Vähän nyt hajanaista ajatusten rönsyilyä, mutta minä en tiedä missä ajatellaan, että herkkyys tai virkkaaminen olisi huono juttu. Ja voi olla, että minulla on vaan tosiaan ollut onni myötä tapaamieni miesten suhteen. Omalla alallani ja omassa lähipiirissä on aika paljon sellaisia oman tiensä kulkijoita niin kaikki puuhaavat tyytyväisinä omiaan.
Voihan tilanne olla ihan erilainen jossain toisessa ympäristössä.

 

[Pilkki24]

Minun miehen jakeluun ei mene että nainen voi huolehtia ulkonäöstään muista syistä kuin miesten takia. Ihan karsee luulo, mistä lie tullut? Oon saanut hänelle opettaa, että siisti pukeutuminen on muiden huomioimista ja uimashortseissa ei voi mennä kirkkoon. Itkemällä sain sen vaihtamaan farkkuihin.

Lisäys; siis mies ei ymmärrä että meikkaamiselle voi olla syynä esim. että se on kivaa.

Anteeksi nauru, mutta tuossa kulminoituu mieheni ajatusmaailma siitä, että miehen elämässä kaikki kulminoituu toosan saamiseen. Miehet vaan monesti kääntävät sen toisinpäin, eivätkä ymmärrä, että jos naisen elämä kulminoituisi kikkelin saamiseen, niin yksikään meistä jaksaisi nähdä vaivaa meikkaamiseen, koska se olisi täysin turha vaiva.

 

[Pupsis]

Tuohon palkka-ala-arvostus asiaan pakko kommentoida monet unohtaa että kunnallisessa työssä/hyvinvointialueella missä isolla osalla on matala palkka joka maksetaan verovaroin. Aikoinaan tyehtosopimusneuvotteluissa hyväksyttiin luopumaan reiluista palkankorotuksisa ja sen sijaan saatiin nämä lomapäivähyödyt. Viikon lomalla päiviä kuluu viisi eikä kuusi ja työkokemuksen myötä lomapäiviä kertyy enemmän, 15 vuoden jälkeen lomapäiviä kertyy 38 = 7viikkoa 3 päivää. Onhan siinäkin rahallista arvoa. Lisäksi ison osan ajasta nämä työt ovat olleet turvallisempia, nyt on ollut poikkeuksellisia irtisanomisia. Itse olen sote alalla saanut vakituisen viran 3kk valmistumisen jälkeen joka ehkä harvinaisempaa yksityisellä sektorilla. Itse valitsin koko alan sen vuoksi että on taattu työt.

En tällä yritä puolustella matalia palkkoja mutta tuoda esille että palkan lisäksi liittyy muitakin seikkoja.