Laihduttamalla kohti plussaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pau91
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minun täytyy tosiaan yrittää edes kävelyä harrastaa. Sitä olen pari kertaa viikossa nyt tehnyt, että palaan välillä kotiin töistä sellaista reittiä että kävelen lopussa jotain 1-2 km.

Voikohan elimistössä asusteleva hiiva lisätä makeanhimoa jotenkin? Hiivahan rakastaa sokeria ja varmaan pistäisi meidät syömään pelkkää sokeria jos suinkin voisi. Mietin siksi kun muutama viikko sitten minulta katosi yhtäkkiä ja aivan itsestään makeanhimo (nyt valitettavasti tullut takaisin), ja ainoa mitä keksin tehneeni eri tavalla on hiivalääkekuuri jonka söin juuri niihin aikoihin.
 
Tarkistin kartasta ja kävi ilmi että se minun välillä tekemä kävelylenkki on paljon lyhyempi kuin olin arvioinut, suorastaan yhtä tyhjän kanssa! Kuinkahan pitkä lenkki oikeasti nostaisi kuntoa? Pitää joka tapauksessa alkaa pikkuhiljaa pidentämään.
 
Hirvi, voisi kyllä kuvitella että jos on hiivaa niin olisi makeanhimoakin. Mulla tuntuu eniten vaikuttavan makeanhimoon väsymys ja ahdistus. Ja myös muistan lukeneeni että sokeri ylläpitää hiivaa jos sellaista on, kun se hiiva saa ravintoa siitä..
Mulla rapistui kunto joskus pari vuotta sitten ihan totaalisesti. En jaksanut töihinkään pyöräillä, matkaa 1km.. Alotin kävelyn niin, että kävin päivässä 800m lenkin :grin ja sekin oli saavutus! Pikku hiljaa siitä pidensin ja samalla kasvatin nopeutta, ihan oman jaksamisen mukaan. Ei ole mikään huippukunto nytkään, mutta jaksan kävellä paljonkin jos en täysillä paahda. Ja jaksan pyöräillä hyvin töihinkin taas :happy: minun ymmärtääkseni kunto kohenee silloin, kun hengästyy ja hikoilee. Mutta kannattaa kuunnella itseään, melko hidasta puuhaa se joka tapauksessa on. Ja minä oon sitä mieltä, että vaikka puolikin kilometriä päivässä on parempi kuin nolla :)
 
Pelkästään kävelemällä en kyllä hengästy enkä hikoile yhtään. Pitäisi juosta tai löytää jyrkkä ylämäki mitä kävellä. Tuo minun lempireittini on tietysti alamäkeä, siinä yksi syy miksi siitä niin tykkäänkin :-D
 
Mun kuntoilut ottaa nyt "pakko"tsempit,plussasin ti iltana...toistaseks tsemppi ollu mieluinen,mut peukkuja kaivataan:p
 
Kyfi7887020 sanoi:
Mun kuntoilut ottaa nyt "pakko"tsempit,plussasin ti iltana...toistaseks tsemppi ollu mieluinen,mut peukkuja kaivataan:p
Click to expand...

Onnea!! :-)


Minulla ei ole nyt herkkulakko pitänyt yhtään, tänäänkin suklaata myöhäisaamiaiseksi :-D Mutta kävelylenkkejä olen harrastanut.
 
Mieki voisin liittyä seuraan tänne. Sain aiemmin puotettua painoa ~25kg, ja oon niin pettyny itteeni kun melkein 20 on tullu takasin. Toissa syksynä kerrytin 3kk aikana 10kg kun oli melko nihkeä vaihe itellä elämässä, siitä sitte hiljalleen lissää vaikka kuinka aika ajoin koittanu saaha itteä niskasta kiinni. Tuohon 2016 kesäseen painoon ku pääsisin takasin ni en ennää ikinä tuottais itelle tämmöstä pettymystä.

Nyt on elämä mallillaan muuten, tapasin mulle maailman parhaan miehen tammikuussa -17 ja se oli menoa se. Mies on onneks aika hyvin aina matkassa näissä ja tsemppaa kyllä osaltansa. Oon aina innolla alottamassa, mutta viikko kaks ja mie oon jo aivan kypsä. Nyt hakenu vähä rennompaa otetta syömisiin, ja pääasiassa terveellisiä valintoja tehjään kaupassa. Harvoin löytyy mättöjä tai eineksiä jääkaapista. Reissataan melkein joka viikonloppu, ja se asettaa haasteita syömiselle. Muutenki päivät on melko hektisiä, syömisiä on töiden jälkeen vaikea suunnitella tai tietää. Sokerihimot iskee ajoittain, ja silloin sitä miettii vain että mitä itä tyhjää tekkee itelle tästä vaikeaa, senku hakkee sen suklaalevyn kaupasta. Päiväkodissa työskentelen ja töissä ruokailu on helppo rytmittää. Yleensä vaan kyllästyn kaikkiin ruokiin ja on vaikea keksiä uusia ruokia. Mulle on tärkeää, että ruoka on hyvvää ja että saan syyä mitä tekkee mieli, viikon syömisiä on siis hankala suunnitella pitäis löytää tasapaino.

Hormonaalisen ehkäisyn oon jättäny pois varmaanki n. puoli vuotta sitten, ja nyt on helluki innostunu perheenlisäyksestä. Ehkä se on havahtunu siihen että ikkää tullee koko ajan lissää.. Toisaalta toivoisin pikasta plussaa, toisaalta haluaisin olla vaikka kymmenen kiloa kevyempi ennen raskautumista. Nyt on aika taas alottaa aktiivisemmin terveellisen elämän ja paremman itsetunnon metsästys, ja tästä ketjusta varmasti on apua! Tulipa avauduttua, muttako saa asiat sanottua "julki", niin paineet ryhtyä toimiin on vähän kovemmat :)
 
Minun on myös vaikea keksiä mitä ruokaa laittaa ja yleensä laitan sitten viikkokausia samaa kun en vain keksi. Pitäisi varmaan tehdä sellainen ruokalista mistä aina katsoisi mitä tänään syödään. Pakastimeen yritän tehdä valmiita annoksia että saan edes töihin otettua oikeaa ruokaa mukaan.

Minulla on mennyt aivan hunningolle kaikki. Herkkuja vetelen kaksin käsin ja kävelyllä käyn ehkä vartin verran joka toinen päivä. Juuri nyt en edes yritä ryhtiliikettä. Odotan että selviän yhdestä stressinpaikasta ja katson sitten uudestaan.
 
Päivitystä tännekin.
Muutama kilo lähti ja pysynyt pois vuodenvaihteesta lähtien. Plussasin viime sunnuntaina (äitienpäivä), nyt varmaan 4+5 menossa.
Tässä vaiheessa siis tärkeämpää syödä terveellisesti ja säännöllisesti, sekä koittaa lisätä arkiliikuntaa.
Tsemppiä kaikille painon kanssa kamppailuun ja plussia :talk017
 
Mulla on huomattavasti ylipainoa,painaa se mieltä,mut ihme kyllä ei panikoiduta. Herkut jäi vappuna,siis käytännös kaikki,kävelylenkit on tullu ja uinti pitäis saada takas tulevalla viikolla. Oon pahoinvoinnin ohessa tarkka syömisistäni ja nyt tuntuu hyvältä,homman haastaa,et plussadin..tuplat tulossa tammikuussa:shy:
 
OnEmOrE19 ai sulla on tuplat tulossa :eek: onnittelut! Oliko ar-ultrassa vai onko sulla ollut joku muu ultra jo?
 
Jatkis, voihan harmi että on pudottuja kiloja tullut takaisin! Ja miten ne tuleekin niin helposti :eek: viimeksi kun laihdutin, niin vakaasti päätin etten ikinä enää liho.. no, ei auttanut se päätös! Tsemppiä sulle pudotukseen :)

Hirvi, stressissä on mahdoton laihduttaa, oon todennut sen omalla kohdalla! Jos saisi pidettyä edes painon samana, niin myöhemmin olisi siitä mukava jatkaa urakkaa. Tsemppiä kovasti, toivottavasti stressi pian helpottaa!

Täällä on paino hitusen noussut, miksei se enää laske :wtf: :banghead::banghead: herkutkin oon vähentänyt olemattomiin, mutta silti ei mitään tapahdu! Tuntuu vaan että on päästä varpaisiin kroppa ihan turvoksissa, kai se on tää kuuma keli :rolleyes: en oo kyllä jaksanut urheillakkaan nyt ja toinen koirakin on "sairaslomalla" niin aika minimissä on koirien kans ulkoilu, kun tämä terve tapaus on semmonen laiskamato että sitä saa muutenkin kiskoa perässä useinmiten..
 
Kiitos tsempeistä Elisenda! Minun kohalla kyse on kyllä aivan puhtaasti tunnesyöppöydestä. Se masisvaihe vajaa pari vuotta sitte, siihen kaikki kaatu. Ja miten vaikia nyt on saaha itteä niskasta kiinni.

Nyt tuli taas totaalinen hermoromahus, ei mahu vaatteet päälle eikä jaksa mittään. Pakko tehä itelle kahen kilon tavotteet! Joku pikkuporkkana vaikka tarpeellisista hankinnoista, esim uuet reenipökät ko eka kaks kiloa on saavutettu, seuraavasta kahesta uuet aurinkolasit jne. Pysyy mielenkiinto ehkä eritavalla ku jossaki kymmenen kilon aikomuksessa suoraan.. Oon nyt pyöräilly töihin 7km suuntaansa ja kauheita mäkiä mennen tullen ja palatessa, mutta mitäpä se auttaa ko töissä oottaa kauheat kakut ja suklaat ja muut herkut kun lapset jää kesälomille ja kiitoksia ja muistamisia tullee ovista ja ikkunoista:wideyed: pittää vaan ens viikolla unohtaa herkut ja syyä järkevästi.. ja huomisaamua jännään joko oltais plussan puolella, muutenki ku vaan painon suhteen:rolleyes::hungover:
 
Mä oon vähän lipsunut ruokailutottumuksista kun ollu kaikennäköistä, mut pakko nyt skarppaa. Miten sitä herkästi lipsuukin, ehkä jäi kierre päälle sen toukokuun alussa olleen viikon mittaisen etelänmatkan jälkeen.. En oo uskaltanut käydä painoa kattoo!
 
Minä en ole nyt edes yrittäny pysyä kurissa, mutta positiivista on se että viime päivinä olen innostunut salaateista siinä määrin, että jopa himoitsen salaattia. Painoa en ole viitsinyt edes punnita.
 
Minäkinpäs ilmottaudun tänne laihduttajien joukkoon.

Oon 26-vuotias kohta 3v. Pojan äiti. Esikoisen plussan aikana painoa oli 80kg, synnytykseen mennessä kiloja oli 90 ja nyt niitä on kertynyt 100kg.....Kovasti tekis mieli alkaa yrittämään pojalle kaveria, mutta tuntuu ettei näin lihavalla ole oikeuksia tulla raskaaksi...

Minkäänlaista kuria ei oo saanu pidettyä syömisten suhteen ja taustalta löytyy myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt olis ajatuksena saada edes 10kg pois ja sitten alottais yrittämisen. Uskoisin, että jättämällä herkut ja alkoholin vähemmälle niin tapahtuu jo ihmeitä. Hiilarin syöntiäkin olis vara karsia..
 
Minäkin taidan uskaltaa kirjoittaa tähän ketjuun. Mulla oli viime kesänä BMI 48 kun tuli tunne että olis pikkukakkonen tervetullut. Koin että olin niin huonossa kunnossa fyysisesti, etten uskaltanut lähteä edes yrittämään vaikka ensimmäinen raskaus sujuikin ongelmitta. Nyt on BMI 31 ja jatkuvasti työstän laihduttamista, samalla toivoen raskautumista. Vaikeaa yrittää syödä monipuolisesti ja terveellisesti, ja samalla torjua tunnesyöppöyttä kun stressaa kun ei tärppääkään tai on muita ongelmia. Välillä soimaan itseäni, että teenkö hallaa raskautumiselle liian vähäisellä kalorimäärällä. Ei ole helppoa ei.
 
Tosi hyvin olet pudottanut painoa Keltainenkuu!

Lapaselle tsemppiä!

Mitä mieltä te olette noista ene-dieeteistä, "pussikuureista"?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top