La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hmm mä kävin esikoisen kanssa hammaslääkärissä ja kaupassa kun tää oli viikon vanha :) eikä mulle tullut mitään suurta ahdistusta vaikka oli sit huutanu koko kaks ja puoltuntia :hilarious: ei munkaan suuremmin oo ennen tätä viikkoa tehny mieli minnekään mut kun oon niin paljon yksin nytkin mies ja esikoinen lähti! Ja tulevat vasta illalla :shifty: niin kyll tää alkaa ahdistaa!
 
Mää olen tottunut oleen pitkiä päiviä yksin ja sitä se on vauvankin kanssa kun miehen työpäivät on aina 9-12h pitkiä. Mulla ei ole kans mitään haluja viihteelle lähtöön joten ei haittaa jos mies käy silloin harvoin kun käy. Hyvä vain kun saa viettää aikaa kavereiden kanssa ja tuulettua. Miehelle tämä muutos on meillä ainakin ollut isompi mitä minulle. Hienosti on ottanut muutoksen kuitenkin vastaan :)

Minä olen jo käynyt monta kertaa kuntosalilla ja jättänyt vauvan miehelle hoitoon. Se on mun henkireikä ja itseasiassa myös haluan antaa miehelle vastuuta vauvanhoidosta että saa siihen varmuutta ja myös tietää että luotan hänen vauvanhoito kykyyn :)
Kotona ollessa mää aika herkästi olen neuvomassa niin saa hetken tehdä vauvan kanssa niinkuin itse parhaakseen näkee :)

Meillä tuli eka hymy joskus kolmen viikon jälkeen ja sen jälkeen niitä on aika tiuhaan tullut. Välillä on niin leveitä hymyjä ettei niitä voi nauramatta katsella :)

Täällä tuli taas viiden tunnin unipätkä vaikka vauva nukkui todella paljon eilen päiväaikaan!
 
Juu kyllä kaikki tekeminen ja harrastukset pitää mielen kasassa. Me ollaan aika paljon (melkein päivittäin) käyty jossain tai joku meillä.

Olisi ihana päästä kyllä vähän hikoilemaan urheilun merkeissä, edes pitkää vaunulenkkiä. Mulla vaan on vasta huhtikuun alussa jälkitarkastuskin noiden tikkien kanssa. Ja jos ees kovasti on pystyssä/istuu päivällä niin illalla sen kyllä tuntee :/. Noh, enköhän mäkin pääse keväämmällä heilumaan mielinmäärin!

Ensi syksynä/ tai talvena ajattelin jatkaa opintoja "puolietänä" (n. 10pv lähiopetusta/kk). Näin voisi saada sitä eteenpäin ja olla vauvan kanssa. Hoitajakin löytyy suvusta.
 
Mulle on kyllä tosi tärkeää päästä harrastamaan ja on ihana saada ajatukset nollattua ihan tyystin kuntosalilla.
Aloitin heti täysillä kunnes lueskelin että synnytyksen jälkeen ponnistelut voi aiheuttaa kohdunlaskeuman joten ei voikaan ollenkaan täysillä tehdä. Ja sekö ketuttaa. Mutta terveys ennen kaikkea!
Vatsoja en ole uskaltanut tehdä vaikkakin musta tuntuu että vatsa on aikalailla palautunut jo ja ei ole enää rakoa vatsalihasten välissä.
Mulla on jälkitarkastus ens kuun alkupuolella niin täytyy siihen asti ottaa salilla rauhallisesti :)
 
Mä kävin salilla ennen raskautta 4-5x vkossa, raskaudenkin aikana 3-4x vkossa.. Tietysti raskauden aikana muunnellusti tiettyjä liikkeitä... Plus lenkkeilyt.. Nyt en ole pitänyt mitään kiirettä salille koska tiedän että kroppa palautuu omalla tahdillaan.. Lenkillä ollaan käyty, lantionpohjalihaksia olen harjoittanut sekä tehnyt hengitysharjoituksia sisäisiä vatsoja vahvistamaan.. Jälkitarkastuksen jälkeen voisi aloittaa käymään taas tai sit tekisi kotosalla kehonpainolla harjoituksia.. :)
 
Oon persoonaltani sellainen, että mulle on tärkeetä päästä toisinaan hengähtämään täysin itsekseni esim. kävelyllä koiran kanssa. Saan siitä ihan hurjasti lisäenergiaa ja koen olevani parempi äiti (tai puoliso / ystävä / asiakaspalvelija / whatever sosiaalinen eläin), kun saan tuota omaa latautumisaikaa. Helpon raskauden ja suht helposti sujuneen synnytyksen ansiosta pääsinkin nopeasti palailemaan lenkkipolulle ja koska palautuminen on sujunut hyvin (mm. vatsalihasten välinen rako kahdessa viikossa jo lähes palautunut), pikkuhiljaa olen alkanut tehdä kotona kevyttä kehonpainojumppaa.

Mutta kyllä vannon myös kovasti koko perheen yhteisten vaunulenkkien nimeen! Tytön ollessa 1 vk alettiin ulkona oloon totuttelemaan lisäämällä ulkonaoloaikaa aina n. vartti kerrallaan, kun neuvolasta annettiin vihreää valoa sille (syntymäpainokin ylitetty silloin). Niin monta kärpästä yhdellä iskulla. Ihan ylivoimainen nukuttamiskeino! Tänään valvoskeltiin jonkun pierun takia tuntitolkulla ja olin jo vähän epätoivoinen (kun valvoskeltuaan liikaa tuo ei jaksa imeä kunnolla tissiä vaikka olisi kova nälkä). Mutta kuten aina, jo toppikseen sulloessa simahdettiin täysin, sillä tämä tuntee jo homman nimen (toppis -> päivän makeimmat torkut). :D Niin syvää unta nukkuu vaunuissa ettei tosikaan, hädintuskin inahdustakaan kuului. Tehtiin siinä sitten pisin lenkki tähän mennessä, 5 km, jotta saatiin tytölle kunnolla unta kaaliin.
 
En minäkään tällä hetkellä kroppani takia salilla käy eli ei ole painetta siitä etteikö kroppa palautuisi kun on palautunut jo aikaan nähden todella hyvin. Oman ajan ja hyvän fiiliksen takia sinne menen :)

Koitin sänkyyn laittaa vauvan tänään päiväunille niin kauhea touhotus vaan alkoi vaikka oli selkeästi väsynyt. Puin haalarin ja vein vain takapihalle vaunuihin nukkuun niin simmahti heti! Ulkoilmassa on sitä jotain Nukkumatin hiekkaa näille pikkuisille ;)
 
Mie oon kans sellainen et tarvin välillä hetken omaa aikaa. Jotenkin jaksan paremmin sit taas. Kerran kaks kuussa riittää. Silloinkin riittää tunti kaks.
 
Enni85 sanoi:
Mulle on kyllä tosi tärkeää päästä harrastamaan ja on ihana saada ajatukset nollattua ihan tyystin kuntosalilla.
Aloitin heti täysillä kunnes lueskelin että synnytyksen jälkeen ponnistelut voi aiheuttaa kohdunlaskeuman joten ei voikaan ollenkaan täysillä tehdä. Ja sekö ketuttaa. Mutta terveys ennen kaikkea!
Vatsoja en ole uskaltanut tehdä vaikkakin musta tuntuu että vatsa on aikalailla palautunut jo ja ei ole enää rakoa vatsalihasten välissä.
Mulla on jälkitarkastus ens kuun alkupuolella niin täytyy siihen asti ottaa salilla rauhallisesti :)
Click to expand...

Mulle fysioterapeutti neuvoi vatsalihasliikkeen, mikä "kuroo korsettia kasaan" synnytyksen jälkeen. Sanoi, että selinmakuullaan puhaltaa nenän kautta ilmaa rauhallisesti mutta voimakkaasti ulos. Sitten "avittaa" vatsalihaksilla puristaen "lopunkin ilman" ulos. Tähän käytetään vain vatsalihaksia, eli ei samanlaista rutistusta kuin istumaannousussa/perinteisessä vatsalihasliikkeessä. Sen sanoi vain erottavan vatsalihaksia aluksi toisistaan (vielä kun ne ei ole kunnolla palautunut).

Toivottavasti tuosta sai mitään selvää, olikin hankalampi selittää kun hän tuli vain näyttämään
 
Haha mä kömmin sohvalle hyvin nukutun yön jälkeen :) ja mies on täällä ihan rauniona... ei voi kuulemma käsittää miten voi näin väsyttää :) mä totesin vaan että se on maailman vanhin kidutus menetelmä herättää ihminen monta kertaa kesken unien! Noh nyt jaksaa varmaan taas viikon nousta kaks kertaa yössä vauvan kanssa :) ja saan ehkä vähän lisää arvostusta
 
Heh. Meillä mies kysyi tuossa aamulla, että nukkuiko vauva jotenkin poikkeuksellisen hyvin kun hän oli hereillä monta kertaa ja pitkän aikaa ja nukuttiin vauvan kanssa joka kerta. Jos olisin ollut lähempänä niin olisin varmaan lyönyt. Mies siis alkoi nukkumaan kuorsaten (korvatulpat päässä) klo 23 ja mulla oli vauva rinnalla kuudetta tuntia lähes tauotta. Lukuisten tissittelyitten, hytkyttelyitten, taputteluitten, kävelyiden jne jälkeen sain vauvan nukkumaan muuallakin kuin rinnalla klo 1.30. Sen jälkeen kyllä nukkui 3h pätkän heräämättä, mutta 2h kohdalla mä menin isompaa rauhoittelemaan ja vauvan herättyä hain senkin isomman huoneeseen (rinnalle, kuinkas muuten). Kun isompi vihdoin nukahti uudelleen oltuaan lähes 2h hereillä, siirryin taas vauvaa hytkytellen meidän makuuhuoneeseen. Tuosta meni vielä tunnin verran ennen kuin vauva jatkoi unia. Kahdeksan aikaan olikin sit hereillä sekä isompi että vauva. Eli joo.. Nukkuihan tuo vauva pari ihan hyvän mittaista pätkää, mutta en voi kyllä sanoa, että yö olisi nukuttu hyvin ;)
 
Voi ei Aphrael! On miehillä välillä kyllä "hiukan" oma todellisuutensa vauva-arjesta!
 
Niin kyllä taitaa olla :rolleyes: ja tää jos vauva itkee hänen sylissä viis minuuttia ollaan ihan maailman lopun tunnelmissa että tää ei hiljene koskaan ja lykätään äidille että saaks sä sen hiljaseks :shifty: no joo saan kun jaksan hyssytellä 10min! On noi miehet välillä hassuja...
 
Pikkukaveri syntyi eilen 7.2 klo 16.15 3660g/50cm/pipo 33cm :love017:Heartred

Mentiin lauantai yönä taysiin, kun en enää yhtään yötä olisi jaksanu kärvistellä supistusten kanssa. Sain yöksi kipulääkettä ja kun olin jo 4cm auki, käynnistettiin synnytys kalvojen puhkaisulla sunnuntaina klo 11.30:) Avautuminen tapahtui tosi nopeasti ja pärjäsi pelkällä kohdunkaulanpuudutteella, kun kipuja ei oikeestaan ollut, heti vain iski järkyttävä ponnistustarve, minkä puudute sitten onneksi vei pois :)

Ponnistus vaihe alkoi tosi lupaavasti, kun jo ennen aktiivista ponnistusta olin onnistunut työntämään kaverin pään lähes näkyviin. Kävi kuitenkin niin, ettei kaveri sitten enää siitä liikkunutkaan ja tunnin jälkeen jouduttiin tekeen episitomia ja avustaan imukupilla. Häpyluunkohta oli liian ahdas ja kaverilla oli napanuora kiertynyt kaulan ympärille, mikä saattoi lisäksi vaikuttaa. Ja viikon supistelujen jälkeen kohtukaan ei oikein enää saanut tarpeeksi kovia supistuksia aikaiseksi, vaikka oksitosiiniakin käytettiin.

Harmillista, että loppu venyi, mutta silti jostain syystä jäi tosi positiivinen mieli synnytyksestä :happy: Miellän synnytyksen silti tosi helpoksi ja aika kivuttomaksikin kokemukseksi, vaikka lopussa nyt vähän jo sattuikin..:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top