Kerronpa oman tarinani synnytyksestä. Hiukan voi tulla sekavasti, kun olen vieläkin ihan pökkerössä kaikesta. Meille syntyyi poika viime torstaina 4.2. Menin silloin hyvinvointikontrolliin ja jouduinkin jäämään käynnistykseen, koska lapsivesi oli mennyt kokonaan, eikä ole tietoakaan miten pitkään kohtu on ollut ilman vettä.
Synnytys kesti n.6 tuntia ja käynnistettiin oksitosiinilla, lähtösilanteessa olin auki 3cm ja kaulaa ei ollut jäljellä. Ensimmäisiin tunteihin tuli ihan hyvin supistuksia, mutta ne ei olleet kovin tuntuvia. Pikkuhiljaa supistukset alkoivat tuntumaan kovemmin ja tahti lisääntyi. Vauvan syke hiukan laski supistaessa ja yhen äki supistukset tiheni melkoisesti, avautuminen oli hidasta. Välilllä vauvan syke pysyi ihan hyvänä supistaessa. Sain epiduraalin. Juuri kun epiduraali alkoi vaikuttaa, olinkin kokonaan auki ja minun olisi pitänyt saada ponnistettua. Supistukset tulivat taukoamatta ja vauvan syke lähti kovaan laskuun. Imukuppi olisi voinut olla ratkaisu saada lapsi ulos alateitse, mutta huoli vauvan hyvinvoinnista oli jo kova ja lääkäri päätyi hätäsektioon.
Sektio meni hyvin. Vauva oli isän luona n.15 min siitä kun minut kiidätettiin synnytyssalista leikkaussaliin. Itse olin heräämössä 2,5h ja sitten minut vietiin lapsivuodeosastolle, jonne myös saapui isä ja lapsi. Lapsi oli ollut isällä vierihoidossa 2 tuntia.
Vauva ei ollut kärsinyt veden puutteesta, eikä sykkeen alenemisesta, eikä mistään. Täysien pisteiden vauva ja maailman paras palkinto kaikesta.
Sairaalassa vietimme 5 vuorokautta. Vauvan ainoat oireet oli sokerien lasku ensimmäisenä yönä, jolloin hän viettikin melkein vuorokuaden lastenteholla (isä sai olla siellä syöttämässä ja sylittelemässä, itse en vielä pässyt jaloilleni). Sokerit saatiin siellä nousuun pelkällä lisäravinnolla, ei tarvinnut laittaa tippaan ollenkaan. Lisäksi vatsavaivat vaivasivat pari päivää, luultavasti minun lääkitysten takia.
Itselläni lisävaivoiksi tulehtui kohtu, johon sain antibioottia suonen ja suun kautta, lisäksi tietysti oli kipulääkitys leikkaushaavan takia ja pistettävä verenohennin. Kuitenkin launataina lääkkeiden voimin olin jo jalkeilla ja pääsin hoitamaan vauvaa itsekin. Sunnuntaina minulla todettiin vielä kasvon hermojen halvaus. Toinen silmäluomi ja sen puoleinen huuli roikkuu hieman. Ei sinällään liittynyt synnytykseen, mutta se sen ilmeisesti monesti laukaisee. Nyt sitten syön lisäksi siihen kortisonia ja yritän muistaa kostuttaa silmiä.
Pieniä harmia kuitenkinkin tuon pikkuisen rinnalla. Eka yö kotona ja tuossa tuhisee vieressä tyytyväisenä ja oma olokin olosuhteisiin nähden hyvä. Niin hyvä , etten meinaa muistaa etten saisi juuri nostella/kannella mitään. Kuukausi pitäisi malttaa ottaa rauhallisemmin.
Mies on ollut aivan kullan arvoinen apu ja tuki. On ollut niin paljon mukana kaikessa kuin on pystynyt ja oli kaikki yöt mukana sairaalassakin ja hoiti vauvaa. Taisin itse vaihtaa ekan vaipan sunnuntaina ja olenkohan pari kolme vaihtanut sen jälkeen. Minä keskityn ennen kaikkea syöttöjuttuihin ja vauvan lähellä pitoon.
Olen kyllä onnellinen.