La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ilona, Mua kanssa aina jaksaa naurattaa kuinka kauhistuneita osa on kun kerron, että en allergian vuoksi käytä maitotuotteista kuin juustoa ja rahkaa rajoitetusti. Kuitenkin saan noista useimmiten tarvittavan kalkin jne ja jos en saakaan niin otan sit purkista loput. Ja sit moni on ihan ihmeissään että "mitä sä oikein juot kun et edes soija- tai kauramaitoa". Öö.. Vettä? :D
 
Niin ja "miten sä oikein pärjäät noin vähällä". No aika hyvin ilmeisesti kun on kuitenkin 34v mittarissa ja lapsena maitotuotteet ei sopinut ollenkaan..
 
Mä en juo maitoa kuin kotona ja silloinkin harvoin. Vaikka nykyään onkin tosi hyvin tarjolla laktoositontakin maitoa. Neukun kanssa maitotuotteista on juteltu vain ensimmäisessä neuvolassa ja silloin sanoin etten käytä mitään koska noh ruokavalio piti miettiä niin ettei se oo aivan kamalaa kun tulee ylös. Oon pistellyt siis kalkkini purkista. Ennen sitä päiviteltiin myös täällä mutta nyt laktoosivaivat on jo niin yleisiä etten ole pitkään aikaan kuullut asiasta.
 
Mä kuulen jatkuvasti myös näitä kommentteja että miksi en käytä laktoosittomia tuotteita kun niitä on nykyään niin hyvin. No ehkä sen takia kun laktoosi ei ole mun ongelma vaan maidon proteiinit. Ja siis ns tavikselta ymmärrän, että nuo kaksi asiaa menee sekaisin (kuten keliakia ja vilja-allergia), mutta terveydenhuoltoalan ihmisiltä ja ruokia ammatikseen tekeviltä odottaisin vähän parempaa tietämystä. Tai ainakin sitä, että tajuaisivat olla kommentoimatta jos eivät tiedä mistä puhutaan ;)
 
Tuosta kuntoilun aloittamisesta heti synnytyksen jälkeen, niin maltista haluan muistutella jo nyt. Eli ensin ensin toivutaan kunnolla raskaudesta ja sitten vasta aloitetaan se kuntoilu eikös joo ;) ihan liian usein vain näkee juuri synnyttäneitä jumpilla ja silloin usein saa vain vahinkoa kropallensa aikaiseksi. Ensin siis vain kävelylenkkiä ja lantionpohjalihakset kuntoon, sitten muut syvät lihakset ja sitten vasta se ns. "kunnon" treeni (heittomerkit siksi että alkuun nuo ensin luetellut on sitä kunnon treeniä kyllä myös). Olen niin monta tyrää ja synnytyselinten laskeumavaivaa nähnyt joissa tämä on ollut yhtenä selittävänä tekijänä että "pohjatöitä" raskauden jälkeen ei ole hoidettu maltilla, että haluaisin kaikkia kannustaa huolehtimaan raskauden jälkeen syvät lihakset rauhassa kuntoon.
 
Thildan kanssa olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä. Ja sen verran vielä haluan lisätä, että niin kauan kun imettää ei myöskään pidä laihduttaa laihduttamalla. Terveellinen ruokavalio toki on hyvästä, mutta se olisi hyvä raskausaikanakin.
 
Todellakin synnytyksen jälkeen kuntoilussa rauhallinen aloitus. Itse alotin kävelyllä, mutta sain jo silläkin aikaiseksi marssimurtuman jalkaan. Varmaan sen takia kun lenkkarit oli tueltaan huonot ja painoa oli tullu rutkasti raskauden aikana. Sitten tulikin totaali stoppi kun jalka oli niin kipee. Mutta onni onnettomuudessa....pääsin fyssarille joka kuntoutti jalkaa ja anto hyvät ohjeet kuinka "kuntouttaa" vatsalihasten erkaumaa ja lantionpohjan lihaksia. Toi erkauma tulee usein raskausaikana ja tulee treenata kuntoon ennen kuin menee salille rehkimään tai tekee suoria vatsalihaksia mikä vaan pahentaa asiaa.
 
Mulla tuli esikon raskausaikana +26kg, ei mua kukaa synnärillä punninnut, mut n viikko synnytyksest oli -11kg.. Jotka kyllä surun keskellä palautu melkein kaikki takaisin.. N. 3kk:n pääst synnytyksest aloitin kunnon treenit ja tiukemman dieetin ja sain tiputettua n.13kg 12vkon aikana.. Ja siitä lähdettiin tähän raskauteen..

Synnytyksen jälkeen aloitin kyl surun keskel lantionpohjalihasten treenin, kävelylenkit sekä hengitysharjotukset, jälkitarkastus oli 8vkon pääst ja sen jälkeen aloitin salitreenit lähinnä liikeratojen läpikäymisellä ja kropan totuttamisella liikkumiseen kun melkein koko raskausajan oli liikkumatta erilaisten vaivojen takia..

Nyt on kiloja tässä raskaudessa tullut rv 30+2 mennessä n. 8kg.. Olen sillä ajatuksella että tulee mitä tulee, osa lähtee luonnollisest ja osa sit aikanaan.. Olen pystynyt onneksi liikkumaan koko raskaus ajan melko aktiivisesti (3-4 kertaa viikossa salilla+ koiran kans lenkkeilyt päälle).. ei jaksa stressata..

Maitoa en juurikaan juo, kahviin lähinnä lisään.. Maitorahka on pääsääntönen maitotuote, sit joskus ajoittain kun syön leipää niin juustoa siihen päälle.. Pyrin syömään säännöllisest n. 3-4 tunnin välein; 5 ateriaa päivässä, paljon kasviksia, juon reilusti vettä.. Herkuttelua viikonloppuisin mut satunnainen pulla tai keksi viikolla ei mulle stressiä aiheuta..

Tuohon rauhalliseen kuntoilun aloitukseen synnytyksen jälkeen kehoitan myös kaikkia.. Keho tarvii aikaa palautuakseen..
 
Mä en esikoisen synnytyksen jälkeen mitenkään erityisesti koittanut painoa pudittaa, mutta neidin täyttäessä 9 kk painoin saman verran kuin ennen raskautta. Ja painoa kertyi raskauden aikana n 20 kg...
 
On kyllä ollut kipein päivä tähän mennessä :( Selkään sattuu aikalailla! Välillä kipu heijastaa pakaraan ja välillä kun nojaa painoa vasemmalle jalalle niin tuntuu että koipi pettää alta.. Saas nähdä ehtiikö huominen vapaapäivä helpottamaan oloa. Täytyis ainakin tää viikko saada sitkuteltua läpi kun on nuo kaksi pyhäpäivää töitä ja haluais saada pyhälisät :) Toivottavasti huomenna olisi jo helpompi päivä!
 
Itekin sitä alkanu miettiin, kun yöt on yhtä tuskaa ja saa nukuttua luokattoman huonosti, että olisko vaan aika "luovuttaa" ja sanoa itselleen, että nyt jään kotiin... Tarviin unta enemmän kuin mitä nyt saan.
Toisaalta tekis mieli käydä koulussa sinne joululomaan saakka (11.12.).
En tiedä. Mutta alan olla tosi väsyny.
 
Terveisiä sokerirasituksesta! Hyi kun oli makeeta juotavaa näin aamun alkajaisiksi! Nyt vaan sit odotellaan...

Musta on jotenki lohdullista et muillakin alkaa oleen kaikenlaista vaivaa ja muutkin pohtii et oisko aika lyödä kinttaat tiskiin töiden osalta. Mä oon itse taistellut koko raskauden tän valtavan väsymyksen kanssa mut nyt on alkanut lisäksi tulla myös muuta vaivaa. Töissä teen töitä pääasiassa istualleen säästääkseni jalkoja. Tästä on tullut kamalat selkäsäryt ja lisäksi pistää koko ajan vasemman rintalastan alle. Jos taas yritän tehdä työni seisaaltaan alkaa jalat turpoamaan heti ja lonkkia pakottamaan ja iskiasta särkee. Joskus jopa niin pahasti et oikee jalka meinaa lähtee alta. Ja kotona en sit iltaisin jaksa tehdä kivuiltani muuta ku maata sohvalla ja yrittää toipua työpäivästä et voi aamulla alkaa saman setin alusta! Onneksi mulla on neuvola nyt samalla reissulla niin ajattelin sanoa nyt et mä en enää jaksa!
 
Aar ihan kuin ois maanantai aamu! Heti ensimmäisenä huomasin että kissat tappelee terassilla ja hyökkäsin niiden väliin... no se terassipa olikin liukas :shifty: vedin kauheet pannut siihen nilkka jäi mun alle ja polvi auki! No nyt ei ainakaan satu selkään :arghh: äh ja nyt pitäis nilkuttaa töihin tekee saikkupaperit yms valmiiks!
 
Mulla ois neuvola ens viikon tiistaina kahden kuukauden tauon jälkeen, mielenkiinnolla odotan mittoja. Koti vaa´alla painoa on tullu lisää jo 9kg. Esikkoa odottaessa tuli kaikkiaan 12kg, mut siihen ei taideta tällä kertaa jäädä. Neuvola terkkakin on uusi (tai vanha koska oli minulla esikkoa odottaessa alkuaikoina jonkin aikaa) ja vähän ristiriitaset kokemukset tästä naisesta.

Nukkunu en oo kunnolla kohta kahteen viikkoon ja viimeyö menikin sitten hoitaessa kipeää lasta, jolla kärsä aivan tukossa otrivineista huolimatta. Toi yhdistettynä näihin kipuihin ni alan olla kohta valmista kauraa saikulle lopullisesti. Navasta puoliväliinreisiä jomottaa ja kolottaa aivan kohtuuttomasti niin, että heräilen yöllä aina jos yritän kääntää kylkeä. Käveleminen yhtä lyllerrystä kipujen vuoks. Pitäis muka vielä ens kuu kestää, sit ois siinä. Töissä on vaan äippälomasijaisen koulutus kesken ni ei sen puolesta raaskis ihan vielä luovuttaa vaikka olo on millanen.
 
Mä nukuin viimeyönä kokonaisen yön! En muista koska viimeksi moinen olisi tapahtunut, vähintään herään vaihtamaan asentoa tai poltteluihin tai sitten juniorilla on vaan niin kovat jumpat. Oli ihan hölmistynyt olo aamulla että mitäpä puhelin keskellä yötä huutaa.
Mä teen nyt (28+3) kolmatta viikkoa kuustuntista päivää. Mulla on fyysinen seisomatyö, mitään ei oikeestaan pysty tekemään istualteen. Kaksiviikkoa olisi jäljellä ja sitten jään saikulle. Mutta empä tiedä pystynkö, nyt oon viikonpäivät opettanut itselleni sijaista ja istunut lähinnä valvomassa hänen työskentelyä. Välillä olen puuhastellut kaikkea pientä mutta äkkiäpä alkaa olo tuntua tukalalta ja taas on istuttava. Ehkä kuukausi sitten mulle tuli aina selkä ja vasen koko pakara älyttömän kipeäksi, päivä meni hammasta purren ja illalla ei jaksanut tehdä mitään.
Kotiin jääminen alkaisi olla ajankohtaista, mutta en vielä malttaisi! On niin haikea ajatella ettei jokapäivä nääkkään kaikkia ihania työkamuja. :)
 
Kirjottelenpas tänne pitkästä aikaa taas. Lukemassa köyn päivittäin, mutta kännykällä kirjottelu on välillä mukamas niin tuskaa :D

Onpas muutamilla ollut jo hurjia juttuja, onneksi pienokaiset on pysyneet vielä masussa. :)

Todellakin lohduttavaa kuulla että muillakin kremppailee kroppa. Täällä nyt 29+5 ja iskias on ruvenut nostelemaan taas päätään aika ajoin. Innolla odotan mikä olo on huomisen työpäivän jälkeen.

Mä olin tossa lääkärissä alkuviikosta kun supistelee harkkasuppareita lähes jatkuvalla syötöllä, mutta kaikki oli onneksi kunnossa. Mulla on vaan herkästi supisteleva kohtu. Lääkäri olisi kirjoittanut mulle vkon sairaslomaa jotta voisi ottaa iisiati, mutta en halunut. Hän sanoi että ei ole siis mitään estettä työnteolle, mutta jos en jaksa niin saan jäädä kotiin. Halusin päästä töihin ja lupasin sitten palata asiaan jos selkä rupeaa enwmmän vihoittelemaan. Töitä on enää 4vkoa jäljellä joten jos vielä edes pari vkoa jaksaisi :)

Me ollaan tehty oikeastaan ihan kaikki hanginnat jo lukuunottamatta tutteja, vaippoja ym. pienempiä juttuja. Isommista hankinnoista puuttuu vielä sitteri ja kylpyamme ja manduca.

Haluan sitten äitiyslomalla oikeasti koittaa vähän ottaa iisisti ja lepäillä ja nauttia vapaa-ajasta, ettei tarvitse sitten juosta hiki otsassa hankkimassa tarvikkeita. :) pesen sitten vauvan vaatteita joulumusiikin tahtiin. :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja tsemppiä kremppailuihin. :)
 
Ainiin. Kännittääkö muitakin jo itse synnytys? Olen ruvennut miettimään sitä aika paljon ja nään siitä unia. Ei pelota sillälailla että pitäisi pelkopolille päästä, mutta kyllähän se jännittää kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää ja mitä odottaa. Ehkä jännitän sitä että jos se kestää tuskallisesti tyyliin yli 20h ja repeää ym.

Täytyy toivoa vaan että kaikki menee hyvin ja ennen kaikkea pienokaisen kohdalla kaikki menee hyvin. <3 :)
 
Jos vois niin varmaan kännittäskin :'D mut juu ei jännitä ainakaan viellä mut oonkin sata varma et menee yli nii se jännitys tulee vast joulukuussa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top