Olin eilen toisessa sokerirasituksessa ja jessus että tulikin huono olo. Ei se ensimmäinen kerta ollut näin paha. Pari tuntia puuskuttelin ja nieleskelin itkua/oksennusta odotustilassa. Olin ottanut käsikonsolin mukaan, sillä sain ensimmäisellä kerralla ajan kulumaan, mutta nyt ei kyennyt. Toivon mukaan nämä rasitukset oli sitten tässä.
Kaiken huipuksi labran täti ei saanut kyynärtaipeiseta verta ja sitä jouduttiin kaivelemaan tuosta kämmenen päältäkin useampaan otteeseen. Tuntui, että täti oli enemmän hädissään tilanteesta, kun pyyteli anteeksi ihan jatkuvasti ja selitti, että minulla on tosi tiukka nahka (?) käsissä ja on hankala saada neulaa läpi + ja suonet karkaa. Itse keskityin siihen huonon olon sietämiseen. Nyt näytän tiputuksesta tulleelta narkkarilta = molemmat kyynertaipeet ja kämmenselkä mustana. Tänään pitäisi soitella neuvolaan tuloksista.
Lisäksi saatiin eilen kuningasidea äidin kanssa ja lähdettiin ikeaan hankkimaan tavaraa mm. isyyspakkaukseen. En ole kuukausiin kävellyt noin paljon ja illalla se kostautui. Koko keskikroppa ihan lukossa ja kipeä. Nukkumisesta ei tullut oikein mitään. Sanoinkin miehelle aamulla autossa, että jos tänään ei olisi perjantai, niin ajaisin työpaikan sijaan suoraan työterveyteen. Yritän saada paikat levolla kuntoon viikonlopun aikana, mutta jos ei auta, niin sitten maanantaiksi yritän saada lääkärin. Ei ole enää kivaa tämä.