La marraskuu 2016
- Ketjun aloittaja Pilvisydän
- Aloituspäivämäärä
Joo aika vähällä tässä joutuu pärjäämään kun kotihoidontuelle jää, en saa hoitolisää. Kuntalisä on meidän kunnassa pieni joten ei paljoa lohduta se lisä, ja automaattisestihan se lisä maksetaan missä sattuu olemaan. Kyllähän tuo isäntä rahaa tienaa mut mie en tykkää yhtään pyytää siltä. Mut tällä mennään kun en vielä missään nimessä lähiaikoina haluu hoitoon tyttöä laittaa. Huonomminkin vois olla ni ollaan vaan kiitollisia siitä miten hyvä systeemi suomessa on että ees jotai rahaa saadaan ja on mahdollisuus jäädä hoitovapaalle :)
Näinpä, kiitollinen saa olla! Mun mielestä kuitenkin vähän kummallista, että työttömät saavat paremman rahan kuin vanhemmat, jotka ovat hoitovapaalla hoitaen lapsiaan kotona. Itse olen onneksi säästänyt rahaa hoitovapaa-ajallekin, ja sitten kun säästöt hupenevat niin mieheltä saan rahaa jos tarvitsen. :)
Sama juttu.
Jewell
Puuhakas puhuja
Okei :) En tiennyt. Meinaako kukaan tehdä niin että ilmottautuu työttömäks työnhakijaks jotta sais vähän enemmän rahaa mut ei vielä varsinaisesti hae töihin? Itse olen miettinyt sellastakin vaihtoehtoa mutta hoitoalalla töitä on niin en varmaan pitkää joutuis työttömänä olemaan. Pitänee jotain keksiä kun en halua tyttöä vielä hoitoon kuitenkaan laittaa.
Itse en pysty,kun on jo vakipaikka ja miun ammatissa työllistyminen näinkin hyvällä palkalla vaikeeta.Ystävä kyllä ilmoittautuu työttömäksi heti,kun äitiysloma loppuu.Teki niin jo edellisen lapsen kohdalla.
Jewell, mä meinasin tehä just nii et ilmottaudun työnhakijaks mut tuskin haen mitää ainakaa aktiiviseks. Sielä pystyy työkkärin sivulla ite määrittää et millasta työtä ettii jne.. mul ois mahis tehä päivätyötä ku mies tekee lähinnä iltaa ja viikonloppua.. mut en mä kovin innoissani töitä hae..
Ite ilmoittaudun työttömäksi. Ehdin olla n. 3 kk työttömänä ennen seuraavaa mammalomaa. :D
Täälläpäin pitää kait hakea sitä kuntalisää kaupungin varhaiskasvatukselta. Ainakin kaupungin nettisivuilla on se hakemus ja osoite, johon se pitää palauttaa.
Olin keskimmäiseni kanssa äitiysloman jälkeen 9 kk hoitovapaalla ja sitten ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Silloin oli helmikuu ja samaan aikaan hain kesätyötä. Sain kesäksi työtä. Yhtäkään työhönosoitusta ei tullut siinä helmikuu-kesä välillä.
Mutta jos jää työttömäksi niin täytyy olla valmis menemään töihin tai koulutukseen, jos käsky käy. Siksi en nytkään vielä heti aio työttömäksi ilmoittautua, vasta sitten kun olisin valmis laittamaan tytöt hoitoon.
Olin keskimmäiseni kanssa äitiysloman jälkeen 9 kk hoitovapaalla ja sitten ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Silloin oli helmikuu ja samaan aikaan hain kesätyötä. Sain kesäksi työtä. Yhtäkään työhönosoitusta ei tullut siinä helmikuu-kesä välillä.
Mutta jos jää työttömäksi niin täytyy olla valmis menemään töihin tai koulutukseen, jos käsky käy. Siksi en nytkään vielä heti aio työttömäksi ilmoittautua, vasta sitten kun olisin valmis laittamaan tytöt hoitoon.
auringonkukka82
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä tämä mattimyöhäinen ei ole edelleenkään hakenut kotihoidontukea, vaikka äitiysloma loppuu jo ensi viikolla 
Onneksi viimeinen erä itsellä onkin vähän isompi kuin alunperin piti olla, kun äitiysloma alkoikin aikasemmin pikkuisen synnyttyä etuajassa. Jospa ne raha-asiat ois selvillä sitten syyskuun lopussa (kelan tuntien niin epäilen kyllä tätä). Säästöjä onneksi on jonkin verran kertynynnä pahojen päivien varalle, joita kyllä kotihoidontuen aikana riittää 
Työttömäksi työnhakijaksi en aio ilmoittautua, koska en ole valmis laittamaan meidän pientä hoitoon ja hoitsun hommia kyllä tällä pitäjällä yleensä on hetimmiten tarjolla. Rauhassa tässä katsastella mitä tulevaisuudessa tekee, ajatuksissa jo pitkään ollut että vanhuspuolelta siirtyisin lasten&nuorten pariin
Onneksi viimeinen erä itsellä onkin vähän isompi kuin alunperin piti olla, kun äitiysloma alkoikin aikasemmin pikkuisen synnyttyä etuajassa. Jospa ne raha-asiat ois selvillä sitten syyskuun lopussa (kelan tuntien niin epäilen kyllä tätä). Säästöjä onneksi on jonkin verran kertynynnä pahojen päivien varalle, joita kyllä kotihoidontuen aikana riittää Työttömäksi työnhakijaksi en aio ilmoittautua, koska en ole valmis laittamaan meidän pientä hoitoon ja hoitsun hommia kyllä tällä pitäjällä yleensä on hetimmiten tarjolla. Rauhassa tässä katsastella mitä tulevaisuudessa tekee, ajatuksissa jo pitkään ollut että vanhuspuolelta siirtyisin lasten&nuorten pariin
Ollut tosi rankka tämä viikko. Maanantaina päivällä meidän neiti oli vintillä kanssani. Katsoin että menee sinne missä portaat eivät ole. Siinä välissä lähetin vanhemmilleni kuvan pojastani joka aloitti nyt koulun. Kuului tömähdys ja kova huuto. Neiti tasanteella naamallaan ja kävin hänet sieltä nostamassa ja rauhoittelin. Pääsi siinä itku itsellänikin ja järkyttävä syyllisyydentunto. Soitin miehen paikalle kun hän sattui olla töissä lähistöllä. Sain siinä sitten kuulla kuinka hän vahtii tyttöä aina vintillä ja blaablaa. Minä itken silmiä päästäni sitä saarnaa kuunnellessani. Kävin tytön kanssa terveyskeskuksessa ja selvisimme kivuilla ja mustelmilla.
Samana päivänä lähdimme sitten porukalla lasten yu-kisoihin jossa 6-vuotiaan pikkuherran oli tarkoitus kilpailla. Jäi ne kisat lyhyeen, kun herra kiipeili sellaisessa liikuteltavassa irtokatsomossa ja mätkähti sieltä alas ja käsi poikki. Itse sydän syrjällään yritin näyttää rauhalliselta ja samalla rauhoitella huutavaa pikkumiestä. Mies ei näyttänyt pitävän mitään kiirettä kun etsi kylmäsprayn ja ilmoitti että ei osallistutakaan kisaan. Vapaalla oleva lääkärikin tuli vilkaisemaan ja totesi että ensiapuun vaan. Lähettiin sit kohti kaupunkia ja matkalla purettiin osa porukasta isäni kyyttiin joka vei heidät kotiin ja itse jatkoin pojan kanssa sairaalaan. Siellä kuvattiin, leikattiin ja oltiin yö osastolla. Kotoutuessamme olin kyllä henkisesti ihan hajalla ja äitini tuli avuksi loppuillaksi ja itse sammuin sänkyyn uupuneena. Miehen saarnat turvallisuudesta, siitä kuinka tämäkin olisi voitu saada ehkäistyä ja kuinka hän olisi tehnyt niin tai näin sai itseni tuntemaan riittämättömäksi ja paskaksi vanhemmaksi. Väkisinkin pyrki itku pintaan. Onneksi sentään pojan oma isä ei pitänyt mitään saarnaa kun tuli sairaalassa käymään, se olisi ollutkin jo liikaa.
Olenkin ollut nyt aika itkuinen ja väsynyt. Jotenkin yksinäinen olo, kun tuntuu että lastenhoitoa saa olla suorittamassa ja jännittämässä että suoriudunko hyväksyttävästi. Miehelle laitoinkin viestiä että en tiedä kauanko täällä pitää olla töissä että saan olla ihminen, äiti, kumppani ja rakastettu.
Noh, kait tästäkin taas selviää kuten kaikesta muustakin paskasta elämässä kun pitää vain yrittää olla vahva vaikka ei olisikaan.
Samana päivänä lähdimme sitten porukalla lasten yu-kisoihin jossa 6-vuotiaan pikkuherran oli tarkoitus kilpailla. Jäi ne kisat lyhyeen, kun herra kiipeili sellaisessa liikuteltavassa irtokatsomossa ja mätkähti sieltä alas ja käsi poikki. Itse sydän syrjällään yritin näyttää rauhalliselta ja samalla rauhoitella huutavaa pikkumiestä. Mies ei näyttänyt pitävän mitään kiirettä kun etsi kylmäsprayn ja ilmoitti että ei osallistutakaan kisaan. Vapaalla oleva lääkärikin tuli vilkaisemaan ja totesi että ensiapuun vaan. Lähettiin sit kohti kaupunkia ja matkalla purettiin osa porukasta isäni kyyttiin joka vei heidät kotiin ja itse jatkoin pojan kanssa sairaalaan. Siellä kuvattiin, leikattiin ja oltiin yö osastolla. Kotoutuessamme olin kyllä henkisesti ihan hajalla ja äitini tuli avuksi loppuillaksi ja itse sammuin sänkyyn uupuneena. Miehen saarnat turvallisuudesta, siitä kuinka tämäkin olisi voitu saada ehkäistyä ja kuinka hän olisi tehnyt niin tai näin sai itseni tuntemaan riittämättömäksi ja paskaksi vanhemmaksi. Väkisinkin pyrki itku pintaan. Onneksi sentään pojan oma isä ei pitänyt mitään saarnaa kun tuli sairaalassa käymään, se olisi ollutkin jo liikaa.
Olenkin ollut nyt aika itkuinen ja väsynyt. Jotenkin yksinäinen olo, kun tuntuu että lastenhoitoa saa olla suorittamassa ja jännittämässä että suoriudunko hyväksyttävästi. Miehelle laitoinkin viestiä että en tiedä kauanko täällä pitää olla töissä että saan olla ihminen, äiti, kumppani ja rakastettu.
Noh, kait tästäkin taas selviää kuten kaikesta muustakin paskasta elämässä kun pitää vain yrittää olla vahva vaikka ei olisikaan.
Tsemppiä Maatuska!
Minä olen aivan pihalla näistä tuista, mihin on oikeus sitten kun vanhempainrahakausi päättyy. Haen nyt ainakin kodinhoidontukea ja haen myös joustavaa hoitorahaa, vaikken tiedä onko siihen oikeutta.. Palaan töihin puolikkaana. Onneksi saamme järjestettyä tytön hoidon niin, ettei hänen tarvitse vielä tämän vuoden puolella hoitoon mennä!!
Minä olen aivan pihalla näistä tuista, mihin on oikeus sitten kun vanhempainrahakausi päättyy. Haen nyt ainakin kodinhoidontukea ja haen myös joustavaa hoitorahaa, vaikken tiedä onko siihen oikeutta.. Palaan töihin puolikkaana. Onneksi saamme järjestettyä tytön hoidon niin, ettei hänen tarvitse vielä tämän vuoden puolella hoitoon mennä!!