Täälläkin neiti hörppii Nukin nokkamukista vettä välillä. Toki nyt kun on tullut kaksi hammasta alas niin on kiva pitää sitä nokkaa suussa ja järsiä kun siitä kuuluu niin kiva ääni.
Ostin tuon nokkamukin kerran kaupungissa hätäpäissäni pienestä lähikaupasta jossa ei ollut yhtäkään tuttipulloa tarjolla, että oli ees jotain mistä antaa maitoa neidille. Kun tuttipullo oli unohtunut markettiin penkille. Kylläpä tuo siitä sai jotain hörpittyä, että saatiin ajettua kotiin asti ilman suurempaa huutoa.
Olen täällä miettinyt, että luultavasti tämänkertainen raskauteni saattaa olla henkisesti helpompi. Neitiä odottaessa taisi tulla niin suurena järkytyksenä se, ettei mies ollut yhtään innostunut kasvavasta vatsastani, en voinut hänen kanssaan puhella vauvajutuista, enkä saanut kaipaamaani läheisyyttä ja hellyyttä niin paljoa enkä mitään kivoja sanoja. Tällä kertaa tiedän, että on ihan turha odottaa mitään. Olisihan se kiva jos hän nappaisi kainaloon telkkua katsoessamme, ottaisi joskus kädestä, halaisi ja katsoisi lämpimästi, kertoisi rakastavansa, näyttäisi läheisyydellä että haluaa minun olevan siinä. Mutta tuskin tekee, kun noita asioita ei ole tähänkään asti tapahtunut. Olen itsekin lopettanut kertomiset kuinka hän on rakas ja jättänyt halailut, hellittelyt sun muut vähemmälle kun siitä tulee vain itelleni paha mieli.
Naimisiinmenohaaveistakin luovuin ajat sitten (joskus haaveilin vielä pääseväni oikein kirkossa naimisiin), kun kuuntelin hänen tilitystään että onko ihmisten pakko mennä naimisiin...että yhessä voi olla ilmankin ja naimisiinmeno on joku käännekohta huonompaan. Hän taisi käyttää kaiken kosintakapasiteettinsa exäänsä aikanaan, joka ei innostunut asiasta. Noh, ei ex ymmärtänyt minkälainen suuri huomionosoitus ja rakkaudenpyyntö se oli hänelle tuollaiselta mieheltä, joka ei osoita helliä tunteita muutenkaan. En voisi ikinä uskoa pääseväni itse noin tärkeään tilanteeseen ja asemaan.
Kyllähän mies kertoo, että hän näyttää välittämisensä miehisellä tavalla teoilla. Noh, me naiset kun ei vaan aina ymmärretä mikä niistä tekemisistä nyt sitten on sitä välittämistä. Onneksi mies silti edes omalle lapselleen lepertelee, hoivaa ja katsoo rakastavasti.
Ankeaa kun sataa jo kolmatta päivää. Jos huomenna on nätti ilma niin lähetään neidin kanssa käymään vanhempieni mökillä, jouduttais muuten olla koko päivän taas kahestaan miehen peltohommien takia. Pitäisi enemmänkin lähteä ulos ja autolla jonnekin, ettei aivan mökkihöperöidy. Monesti tietty ei vaan houkuttele lähteä muksukatraan kanssa, kun se on sitä "minne me mennään?", "onko meidän pakko vaan ajella?", "mulla on tylsää", jne. Sitten pitäisi kaikki lahjoa hetken hiljaiseksi.