La marraskuu 2016
- Ketjun aloittaja Pilvisydän
- Aloituspäivämäärä
auringonkukka82
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hyvää äitienpäivän iltaa 
Päivää vietetty lasten ja isovanhempien seurassa ja lunta tupruttanut koko päivän taas taivaan täydeltä
Päivää vietetty lasten ja isovanhempien seurassa ja lunta tupruttanut koko päivän taas taivaan täydeltä
Pesäpallo-ottelussa käyty pienen miehen kanssa.Aivan innoissaan kaikesta hälinästä! :) Muut katsojat mutustivat makkaraa ja poika söi tyytyväisenä hedelmäsosetta... :D
Mulla tuli eilen ihan puskista tämmöinen että mieheni kuvitteli ettei puolison kuulu muistaa naistaan äitienpäivänä mitenkään ja kommentoi tyyliin "ethän sä mun äiti ole" joten ei ollut ostanut edes kukkia..
Olin kyllä pettynyt sillä mun lapsuudessa isäni osti äidilleni ainakin kukat. Lapset toi valkovuokot ja itse tehdyn kortin esimerkiksi.
Onko muilla mielipiteitä tästä..? :D
Kävi se sitten myöhemmin ostamassa kukat ja aamupalaa kaupasta, mutta ei se enää sitten tuntunut samalta kun olin sanonut asiasta..Meni jotenkin fiilis tuosta ensimmäisestä äitienpäivästä.
Mun oma äiti oli ostanut mulle pikku lahjan ja kukat mulle niin se piristi :)
Olin kyllä pettynyt sillä mun lapsuudessa isäni osti äidilleni ainakin kukat. Lapset toi valkovuokot ja itse tehdyn kortin esimerkiksi.
Onko muilla mielipiteitä tästä..? :D
Kävi se sitten myöhemmin ostamassa kukat ja aamupalaa kaupasta, mutta ei se enää sitten tuntunut samalta kun olin sanonut asiasta..Meni jotenkin fiilis tuosta ensimmäisestä äitienpäivästä.
Mun oma äiti oli ostanut mulle pikku lahjan ja kukat mulle niin se piristi :)
Kaitsu tuo on varmaan sellanen "sopimus asia" josta pitäisi keskustella kotona. Meiän perheessä lapset muistaa vanhempia äitienpäivänä ja isänpäivänä, ei puolisot toisiaan, juurikin syystä että "vaimo ei ole äitini". Toki onnitella saa. Ite en muuta oottanu kun sanat "hyvää äitienpäivää" ja sen sain, en muuta :) Sit kun lapset on isompia ni toki mies voi auttaa jossai korttiaskartelussa (tän haluisin nähä ) tai kukkien keräämisessä/ ostamisessa minulle.
) tai kukkien keräämisessä/ ostamisessa minulle.
No mun mielestä miehen kuuluu muistaa mua äitienpäivänä. Ei tarvi mitään kummoista lahjaa, esim kukat riittää hyvin. Mutta mun mielestä just puolison tulee hoitaa myös lasten muistaminen siis että puoliso huolehtii siitä, että lapset tietävät mikä on äitien/isäinpäivä, ja että heillä on se korttien hankkiminen/piirtäminen, lahjan antaminen ja kakku järjestelyvastuu ainakin niin kauan, kunnes lapset itse osaavat ja ymmärtävät paremmin. Eihän lapset opi, jos ei joku näytä esimerkkiä. Päiväkodissa ja koulussa toki askarrellaan, mutta eivät pk:n työntekijät ole sunnuntaiaamuna kenenkään kotona muistuttamassa lahjojen ojentamisesta.
Itse sain pienen viljelylaatikon täynnä yrttejä mieheltä, ja lapset olivat askarrelleet pienet lahjat kerhoissa. Mies oli myös patistanut lapsia piirtämään mulle kortit aamulla, kun vielä nukuin :)
Vauvalta sain aamulla puklut päälle, sitten hän kakkasi ja meni mun yöpaidallekin
mutta sain myös monta hymyä :)
Itse sain pienen viljelylaatikon täynnä yrttejä mieheltä, ja lapset olivat askarrelleet pienet lahjat kerhoissa. Mies oli myös patistanut lapsia piirtämään mulle kortit aamulla, kun vielä nukuin :)
Vauvalta sain aamulla puklut päälle, sitten hän kakkasi ja meni mun yöpaidallekin
mutta sain myös monta hymyä :)Mä kyllä loukkaantuisin jos mies ei mitenkään huomioisi mua äitienpäivänä. Tulisi olo ettei hän arvostaisi mua äitinä. Koen myös että hänen tulee opettaa lapsille että äitienpäivänä muistetaan äitiä erityisen paljon. Kuten sitten taas mun pitää toimia samoin miestä kohtaan isänpäivänä ja haluankin niin tehdä koska hän on hyvä isä. Ja mulle olisi siis riittänyt vain onnittelu ja kortti minkä mies teki esikoisen kanssa. Sain lisäksi yhden kirjan mikä ollut pitkään hankintalistalla ja aamupalan valmiina :) mutta tääkin on vähän tälläinen asia että niin monta tapaa kuin perhettäkin.
Jewell
Puuhakas puhuja
En odota et mies ostaa lahjoja enää sit kun lapsi kasvaa ja tekee itse kortit/lahjat mut onhan se kiva jos muistaa vaikka kukkapuskalla, kahvinkeitolla tai edes toivottamalla hyvää äitienpäivää :) En odottanut nytkään mitään lahjaa, tai no ehkä salaa hieman toivoin että jollain tavalla muistaisi mutta yllätyksenä tuli että oli käynyt kaulakorun ostamassa :)
Mieheni sai joskus muinoin lapsensa äidiltä valituksen kun hän ei ollut ostanut äitienpäivälahjaa lapsen puolesta kun hän oli parivuotias. Me olimme silloin jo yhdessä ja mies ei kokenut asiakseen muistaa exäänsä kun se lahja ei ois ollu lapselta kun ei siitä ymmärtänyt mitään. Seuraavina vuosina lapsi askartelikin päiväkodissa. Mielestäni mieheni ei ois tarvinnutkaan ostaa lahjaa kun se tosiaan olisi ollut enemmänkin häneltä, eri asia sit jos lapsi ois ollu sen verran vanhempi että olisi ymmärtäny lahjan päälle ja itse valinnut jotain.
Mieheni sai joskus muinoin lapsensa äidiltä valituksen kun hän ei ollut ostanut äitienpäivälahjaa lapsen puolesta kun hän oli parivuotias. Me olimme silloin jo yhdessä ja mies ei kokenut asiakseen muistaa exäänsä kun se lahja ei ois ollu lapselta kun ei siitä ymmärtänyt mitään. Seuraavina vuosina lapsi askartelikin päiväkodissa. Mielestäni mieheni ei ois tarvinnutkaan ostaa lahjaa kun se tosiaan olisi ollut enemmänkin häneltä, eri asia sit jos lapsi ois ollu sen verran vanhempi että olisi ymmärtäny lahjan päälle ja itse valinnut jotain.
Mun mielestä silloin kun lapset on niin pieniä etteivät yksinään kykene askartelemaan tai hankkimaan lahjoja niin miehen/isän tehtävä on auttaa siinä asiassa. Tänä vuonna kun meidän 5v ja 3v jo itse askartelivat kortit ja leipoivat kerhossa keksejä mulle jne niin ei miehen tarvitse auttaa siinä hommassa. Mutta kyllä musta mies voisi vaimoaan arvostaa lastensa äitinä ja toivottaa hyvää äitienpäivää (jota meillä mies ei tehnyt, mutta ei saanut niitä sanoja sanottua edes mummolleen kun sille viimein soitti eli mikälie tunnelukko sillä tässäkin asiassa). Mutta en ruvennut nillittämään miehelle tänä vuonna yhtään mistään kun kuitenkin hääpäivän muisti lahjan kera, mutta turha haaveilla miehen toivomastaan lahjasta seuraavana isänpäivänä (viime syksynä isommat lapset eivät olleet hoidossa tai kerhossa niin autoin tässä lahjahommassa) vaan saa sekin poikien askartelemat kortit jne.
Meillä on myös ollut tapana jollain lailla muistaa. En ole mieheni äiti, mutta olen hänen lastensa äiti. Itse olen halunnut isänpäivänä muistaa ja ikäänkuin kiittää häntä siitä, mitä hän on lasten hyväksi tehnyt. Ilman häntä näitä lapsia ei olisi.
Loukkaannuin kyllä ihan tosissani, kun tänä vuonna ei muistanut mitenkään. Itse sain lasten kanssa nousta aamulla ja kahvini keittää.
Kyllä tuli epäarvostettu olo.
Loukkaannuin kyllä ihan tosissani, kun tänä vuonna ei muistanut mitenkään. Itse sain lasten kanssa nousta aamulla ja kahvini keittää.
Kyllä tuli epäarvostettu olo.
Äitienpäivänä tulee kaikkien osoittaa erityistä arvostusta äitejä kohtaan. Siis miehen tehtävä on huolehtia, että äiti ja hänen lastensa äiti kokee olevansa arvostettu. Vauvavuonna paras tapa voisi olla tarjota äidille mahdollisuus levätä. :) ja ihan vain parisuhteen vuoksi kannattaa tuoda kukkia usein.
Mie sain lahjan,kun itse vaadin.Aamukahvit keitti ja auttoi päivän touhuissa,mitä ei yleensä tee.Myöhemmin kuulin,et miehen isosisko oli asiasta paasannut etukäteen eli mitään ei ois tehnyt muuten.Isompien lasten isä ei koskaan muistanut,koska en ole hänen äitinsä.Itse kyllä vaati isänpäivälahjaa.Äitini on alusta asti ostanut miulle lasten nimissä lahjan,koska tietää,et muuten jäisin ilman.Eniten olisin eilen kaivannut ihan vaan läsnäoloa ja läheisyyttä.Mutta ilman jäin.Puhelin on meillä se rakkain.
Ite oon kanssa sitä mieltä että miehen lapseni isän 'tulisi' muistaa äitienpäivänä. Olemmehan suuren työn tehneet että nämä ihanaiset on täällä maailmassa. Toki asia pätee myös sitten isänpäivänä. Jokaisella se on varmasti ns. sopimuskysymys kuinka muistetaan mutta ainakin se huomioiminen sanoin ja vaikka pienin teoin olisi paikallaan jokaiselle :-)
Itse ostin omat kukat tänä vuonna, tiesin etten muuten niitä saa mutta mies yllätti ja sanoi maksavansa miulle kampaajakäynnin. Meillä muistin jo edellisenä isänpäivänä miestäni vaikka vauva ei ollut vielä syntynyt. Kuitenkin raskaus oli jo niin pitkällä että isä ja äiti me olimme jo silloin
Itse ostin omat kukat tänä vuonna, tiesin etten muuten niitä saa mutta mies yllätti ja sanoi maksavansa miulle kampaajakäynnin. Meillä muistin jo edellisenä isänpäivänä miestäni vaikka vauva ei ollut vielä syntynyt. Kuitenkin raskaus oli jo niin pitkällä että isä ja äiti me olimme jo silloin
Ite sain äitienpäivänä muksuilta suloiset askartelut ja mieheltä aamulla halauksen ja äitienpäivätoivotuksen, lahjaa en kuulemma saanut kun en ole hänen äitinsä (jee...) mutta olenkin kieltänyt jo suhteen alussa kukkien tuomisen, koska vihaan saada kukkia mieheltä (itelleni ne ovat sellainen surullinen muistutus suhteen katoavaisuudesta ja pois kuihtumisesta enkä pääse siitä mielikuvasta). Sitten hän häippäs pellolle loppupäiväksi hommiin. Olin juuri lähes viikon oksentanut aamusta iltaan ja maannut 24/7 sängyssä huonovointisena ja hoitanut muksut (myös yösyötöt) siinä samalla miten pystyin ku isäntä ollut kylvöhommissa. Äitini oli viikolla auttamassa pari päivää kun en ite jaksanut paljon mitään, tiskasi ja vähän siivosi kun ei sitä kukaan muukaan tee jos olen pois pelistä. Siinäpä sitten käytin äitienpäiväni toipuessa oksennusrumbasta ja tein peräti porukalle ruuan (vaikka ite en kyennyt syömään) ja hoidin muksut. Ois se ny ollu mahtavaa ku olisi edes sillä lailla muistettu että oisin saanut vaikka vähän hoitovapaata aamupäivän voidakseni huilata. Mutta turha odottaa tuollaista luksusta.
Illalla isäntä sitten kysyi enkö ole käynyt vauvan kanssa yhtään lenkillä. Teki mieli huitaista herraa jollakin, mutta kihisin vain hiljaa kiukusta. Joopa, olen vain laiskotellut päivät pitkät laittamatta tikkuakaan ristiin. Tänään lähetin hänelle sitten viestin, että jos ei ole sattunut huomaamaan niin olen maannut joko pää pöntössä tai sängyssä monta päivää ja hoitanut täällä kaiken yksin, jopa äitienpäivänä tein ruuan ja hoidin muksut toipuessani siitä infernosta. Että koittaa ite samaa seuraavan kerran oksennustaudissa. Takaisin tuli vaan jotain selityksiä että vauvalle oli höpissyt. Laitoin takas sitten tulikivenkatkuista viestiä siitä etten saa osakseni lämpöä tai empatiaa, en vaikka kuinka itkisin. Jessus nuo ukot tekisi mieli joskus ampua kuuhun! :banghead: Unohtuupa pahoinvointikin hetkeksi ku ketuttaa niin ettei veri kierrä.
Illalla isäntä sitten kysyi enkö ole käynyt vauvan kanssa yhtään lenkillä. Teki mieli huitaista herraa jollakin, mutta kihisin vain hiljaa kiukusta. Joopa, olen vain laiskotellut päivät pitkät laittamatta tikkuakaan ristiin. Tänään lähetin hänelle sitten viestin, että jos ei ole sattunut huomaamaan niin olen maannut joko pää pöntössä tai sängyssä monta päivää ja hoitanut täällä kaiken yksin, jopa äitienpäivänä tein ruuan ja hoidin muksut toipuessani siitä infernosta. Että koittaa ite samaa seuraavan kerran oksennustaudissa. Takaisin tuli vaan jotain selityksiä että vauvalle oli höpissyt. Laitoin takas sitten tulikivenkatkuista viestiä siitä etten saa osakseni lämpöä tai empatiaa, en vaikka kuinka itkisin. Jessus nuo ukot tekisi mieli joskus ampua kuuhun! :banghead: Unohtuupa pahoinvointikin hetkeksi ku ketuttaa niin ettei veri kierrä.
Juu ei tullut miehen osalta mitään äitienpäivätoivotuksia, ei kukkia ei mitään. Sain vaan lahjaks autonkäyttöoikeudet ajalle x, mies kiihdytti moottoripyörällä risteyksestä lähtiessään iteltään ajokortin pois, sattu sopivasti poliisipartio ajamaan vastaan... sen verran mukava ylitys että 57kmh yli sallitun nopeuden, mut oli "mukava poliisi" ja antoi vain sakot eikä pistänyt törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista vaan jonkun piittaamattomuuden... saatoin suuttua, oli vielä ilta ja just sain tytön nukutettua, piti lähtee siirtämään pyörä takas talvisäilöön 30km päähän kotoa.. kun mies sai ajaa sen päivän loppuun tietysti ja ei minulla mp korttia ole. Et saatiin yöunetkin sekasin sit sillä..
Ja lapsen kuulumisia: huomenna 6,5kk ikää, neuvolassa oli mitat 7640g ja 64,3cm. Pituus menee ihan alakäyrällä, mut ei huolestunut neuvolassa kun koko ajan kasvaa kumminkin. Ja tosiaan oon 154cm ite ja mies 173cm, et eipä olla järin pitkiä myökään..
Kaks hammasta on ja eilen ruvettiin ryömimään. Sitä ennen ollaan sujuvasti pyöritty ja pakitettu. Nyt mies oottaa innolla et tyttö lähtis kävelemään, et ei tarvii kuulemma enää kantaa..
Ja lapsen kuulumisia: huomenna 6,5kk ikää, neuvolassa oli mitat 7640g ja 64,3cm. Pituus menee ihan alakäyrällä, mut ei huolestunut neuvolassa kun koko ajan kasvaa kumminkin. Ja tosiaan oon 154cm ite ja mies 173cm, et eipä olla järin pitkiä myökään..
Kaks hammasta on ja eilen ruvettiin ryömimään. Sitä ennen ollaan sujuvasti pyöritty ja pakitettu. Nyt mies oottaa innolla et tyttö lähtis kävelemään, et ei tarvii kuulemma enää kantaa..
Minä sanoin miehelle, että tänä äitienpäivänä ei tarvitse minua muistaa, koska tytär ei vielä ymmärrä asiasta mitään. Kunhan kasvaa, niin opetamme tyttärellemme perinteet äitien- ja isänpäivästä. Ja siihen kuuluu kyllä sitten äidin/isän muistaminen/huomioiminen jotenkin. Minulle tärkein ja ihanin asia, minkä mies on voinut minulle antaa (tyttäremme lisäksi :) ) on se, että hän sanoo tyttärellemme että hänellä on maailman paras äiti tai sanoo minulle, että meidän tyttärellämme on maailman paras äiti!! [emoji178] Sitä ei korvaa mitkään lahjat tai kortit. Se on suurin huomionosoitus minulle äitinä! [emoji178]
Mutta jokainen perhe tekee tavallaan ja ymmärrän myös sen pointin, jos ei ole toiveista huolimatta huomioitu. Se on tosi kurjaa.
Mutta jokainen perhe tekee tavallaan ja ymmärrän myös sen pointin, jos ei ole toiveista huolimatta huomioitu.
Se on tosi kurjaa.