La marraskuu 2016

Eea, musta oysin sängyt oli kyllä tilavat. Oltiin toki perhehuoneessa mutta on kai siel samat sängyt. Ehkä se tuntuu vaan kapeelta :grin

Onnea todella paljon ja hui... kuulostaa jo nyt aika hurjalta setiltä tuo sun synnytys mutta mielellään siis otetaan kertomuksin luettavaksi (ajallaan).
 
Mulla oli öisin molemmat laidat ylhäällä (tai puolessa välissä) sairaalasängyssä, ja nukuin itse sitä laitaa vasten, niin mielestäni vauvalle jäi hyvin tilaa eikä hän ollut lähelläkään omaa laitaansa (sinne tein peitolle vielä extralaitaa):)...

Muoks. Kotona tuntuu hurjammalta yösyötöt (kun itse vähän nukahdan niihin), kun ei oo laitaa ja mies ei kyllä herää mihinkään (nukkuu välillä osittain mun päällä), ni pitää änkeä ihan miehen puolelle, ettei vauva oo liian lähellä mun reunaa...
 
Willa täällä on myös tuskanen odottelu... Neuvolassa sanottiin jo 1,5kk (tai enemmän, en enää muista) sitten että vauva on jo hirmu alhaalla ja lähtökuopissa, täällä kuitenkii vielä rv 39+6 odotellaan :meh: Ei miulla muuten kiire oo mut kun oma olo on niin tuskanen kun joka paikkaa kolottaa eikä mitää pysty tekemään aamusta iltaan kestävien kestosupistusten ja selkäkivun vuoksi. Ehkä tänään... tai huomenna :happy:

Tuo sairalasängyssä vauvan kanss nukkuminen ei miulla onnistunu esikoisen kanssa, pelkäsin liikaa että käännyn päälle. Ois siinä varmaan mahtunu nukkumaan kyljellään, mut kun kyljellään oli viimeisen kuukaudet nukkunu ni selälleen oli päästävä kun se viimein onnistu :grin Tällä kertaa saatan nukkuu vauva vieressä, tai sit en. Saa nähdä, jos vaikka on taas pakottava tarve kääntyä selälleen nukkumaan viimein :)
 
Mä eilisiltana näissä hormoonihuuruissani ihan siis itkin sitä et tää lapsi ei vaa synny ikinä. Mies koitti lohduttaa et kyl se syntyy sit ku se tahtoo joho mä ulisin "mutku ei se taho!" Pelkkä ajatuskin kahdesta lisäviikosta ja käynnistyksestä ahistaa vaa nii kovin :( onneks mies piti sylissä ja silitti ni elämä näytti taas valosammalta.
Ehkä osa tuosta itkusta oli iha vaa sitäki et ku tuo on nyt päivät töissä ja illat sit touhuilee omiaa(räplää puhelinta ja kattoo telkkaa) ni mä koen et oon jääny liian vähälle huomiolle..

Rv 39+6
 
Eealle paljon onnea pienokaisen syntymän johdosta, ihania uutisia!
Tää kävi polilla taas kontrollissa, ja voin kertoa että yhtenä meistä, joilla 39+6 ja sitä luokkaa - kohdunkaulaa vielä 3 cm jäljellä. Ulkosuu 2cm auki. Sitä sitten pyöriteltiin napakan tuntuisesti, jos auttais. Mutta luultavasti menee 40+ päiville täälläkin. Laitan tarkempia tietoja tuonne Neuvolajutut -ketjuun ...
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Maatuska83, olethan yhteydessä neuvolaan ja he sieltä varmasti laittavat hepatoosikokeisiin, koska näillä viikoilla sen mahdollinen ilmeneminen on tärkeä tieto. Se on siis hyvä poissulkea. Nimim. juuri jälleen hepatoosiverikokeita jonottelen paastolla ja perjantaina Taysiin äitiyspolille, jossa mahdollisesti jo käynnistetään tarpeen mukaan lievän hepatoosin vuoksi

Rv 38+0
 
Nyt päätin luovuttaa ja alistua kohtalooni :(

Nukuin yön sohvalla kuin pikkupossu. Pari kertaa vaihtanut kylkeä, mutta muuten todella hyvät ja levolliset yöunet. Ei edes ainuttakaan vessakeikkaa. Ei supistuksen supistusta vaikka joka ilta elän toivossa, että yöllä heräis joihinkin tuntemuksiin. Eiliset kärvistelyt eivät siis johtaneet toivottuun lopputulokseen.

Nyt asennoidun sitten vaan siihen, että perjantaina mennään käynnistykseen, halusin tai en! Tilanne siis se, että perjantaina suoraan synnytysvastaanoton kautta saliin ja joko oksitosiinilla tai kalvojen puhkaisulla lähdetään käynnistelemään! Onko kellään kokemusta?? Itsellä kuitenkin paikat niin kypsät, että näillä keinoilla edetään.

Onko tosi lapsellista kun olis vaan halunnut, että kaikki menee luonnollisesti? Tärkeintä tietenkin vauvan vointi ja onhan se pikkuinen joka tapauksessa viikonloppuna sylissä! Jotenkin vaan jännittää vielä enemmän se keinotekoinen käynnistys... supparit käyvät sitten päälle veturin voimin :O

Charm 40+6
 
Täällä myös kirjoittelu jäänyt vähälle mutta ahkerasti olen tekstejä lukenut!Paljon onnea jo kaikille ketkä ovat vauvansa saaneet :Heartred

Olo on tosiaan jo tukala,eikä neiti oikein vaikuta innokkaalta tulemaan ulos...Supistellut on jonkin verran ja menkkamaista juilimista ollut useana päivänä.Neuvola oli viime viikolla ja oli sitä mieltä että kyllä tämä tulee ulos ennen laskettua aikaa (26.11) mutta saapa nähdä.Aikaisemmat 3 lasta ovat olleet kyllä suhteellisen täsmällisiä ja tulleet laskettuna aikana tai juuri sen tienoilla.
Viime yönä supisteli jokusen kerran oikein napakasti,mutta siihen ne sitten jäivät :shifty:

Raskaus on muutenkin ollut aika "haastava" jos näin voi sanoa.Varmaan osansa tuonut se että tämä tosiaan 4.raskaus niin ei vartalo jaksa samalla tavalla.Refluksi minulla todettiin ennen tätä raskautta ja pahimillaan hapot on yöllä nousseet johonkin nenäonteloon asti :grin
Rautatankkauksessa jouduin käymään muutaman kerran äitiyspolilla kun hemoglobiini tipahti niin alas sekä migreeni vaivannut useita kertoja viikossa.Pahoinvointi jatkui pitkälle ja painoa onkin kertynyt koko aikana vain n.5kg.

Kohta on pienimmän neidin 3-vuotis neuvola ja ajattelin että mennään sinne kävellen ja neiti saa istua pulkan kyydissä.Jos jotain supistuksia edes saisi aikaan kun matka on aika pitkälti ylämäkeä ja neidin sinne pulkassa kiskoo.
Olipas tässä valitusta yhdelle kertaa :smiley-ashamed005

Möhis-90 38+4
 
Minulla ei ollut ensimmäisenä yönä neidin kanssa edes sitä vauvakärriä, joten täytyi vain "nukkua" neiti vieressä. Pidin sairaalasängyn laidat ylhäällä, laitoin tyynyt siihen laidan ja neidin väliin ja neiti oli vielä kapaloituna omaan peittoonsa, koin hänen olevan siten paremmin "turvassa". Itse olin selkä toista laitaa vasten. Välistä olin syötön jälkeen turhan löyhästi käärinyt sen peiton niin neiti saattoi löytyä nukkumasta ihan iholla kiinni... Kotona neiti nukkuu vieressä ja ollaan saman peiton alla. Aika liikkumatta sitä osaa nukkua, usein itsekin nukahdan kun neiti on rinnalla, herään sitten kun lopettaa syömisen :) ihan hyvin on mennyt tähän asti meillä, kyllä sen vaan aistii, että pieni on vieressä. :)
 
Leipasinpa tuossa yöllä porkkanakakun sitten kun ei kerta unikaan tullu! Nyt pari päivää menny ihan muutaman tunnin unilla vaan..aamulla olin niin väsynyt että meinasin jo soittaa sairaalaan et käynnistäkää synnytys :hilarious: mutta pari tuntia tosiaan sain nukuttua ja nyt olo taas ihan hyvä. Ite en käynnistystä haluais vaan ihan luonnollisesti sais alkaa, pian mieluusti :hungover:

Jospa se uni tulis tänään ja huomenna taas parempi olo :cat:
 
Tämä mamma on aivan loppu ja hajalla. Viime yön unisaldo oli n. 4,5 h. Onneksi sain nukuttua tytön kanssa päikkäreillä 1,5 h putkeen! Oon itkenyt eilisillan lisäksi koko tämän päivän paitsi päikkäreiden aikaan ja aamulla taistelin itkua vastaan sen aikaa kun esikoinen teki lähtöä kouluun. En halunnut, että hän on koulussa huolissaan minusta. Mies toi töistä tullessaan mulle suklaata ja otti kainaloon. <3 Ei vaan tee mieli syödä mitään. :(

Mun pää ei kestä enää tätä unettomuutta ja raskaanaoloa. Tämä on ollut muutenkin kaikista vaivaisin raskaus ja pisimmällekö tässä saa nyt odotella!? Tyttö syntyi näillä viikoilla (40+6) ja tähän aikaan sinä päivänä lähdettiin sairaalaan. Poika syntyi 41+1, tämä menee varmasti senkin yli. Ellei jopa käynnistykseen ensi viikolle. Charm, minäkään en missään nimessä haluaisi käynnistystä. Luonnollista käynnistymistä toivoisin, pelkään sitä kipua mikä tulisi käynnistämisestä.

Tänään irtosi lisää limatulppaa... En jaksanut siitäkään olla innoissani, kun ei sekään mitään välttämättä kerro.

40+6
 
Belle, voin samaistua tuohon että ei jaksa enää innostua noista "raskautta ennakoivista oireista". Itelläkin nimittäin aamusta tuli hieman vaaleanpunertavaa vuotoa, huokaisin vain itekseni että eipä tuollakaan taida olla mitään tekemistä minkään kanssa kun ei nuo edellisetkään vuodot ole mitään merkanneet.

Ja olen kans ihan kypsä jo, koska tämä on ollut henkisesti raskain ja kaikkein itkuisin raskaus tähän mennessä. Eikä tilannetta auta yhtään, että yöt valvoo ja käsien särky on raastavaa ja uusimpana tosiaan tuo ihon hillitön kutina ja polttelu. Ei tässä mitään hätää sitten olisi jos saisi nukuttua ja olo olisi muutenkin hyvä ja kivuton. Liiankin hyvin fyysisesti tämä raskaus menikin tokaan kolmannekseen saakka...
Oisi kiva päästä jo tästä raskaudesta kun tietää että tunnelin päässä häämöttää helpotus näihin vaivoihin, tietty kipujen kautta mutta silti.

Tsemppiä ny tähän loppukiriin meille kaikille! Onneksi kaikilla onkin nyytit sylissä viimeistään joulukuun alkupuolella, vaikka pitkältä nämä päivät tuntuukin. :)
Itelläni siintää haaveissa se, että vauvanhoidon ohella saan istua tekemässä käsitöitä jos vain väsynyt pää sen kestää. :D

Maatuska83 rv 38+1
 
Muokattu viimeksi:
Mä aloin neulomaan isohkoa pitsihuivia, jossa semmonen ohje, että nyt raskaana en saa vaan mallikertaa opeteltua, vaan kokoajan pitää laskea ja tarkistaa. Hyvin pitää ajatukset pois raskaudesta ja olemattomista oireista.

Tosin tänään on ollut jotenkin todella kivulias ja tuskainen päivä. Eka tämmöinen ihan kamala päivä.
 
Jee, mä pääsen huomenna äitipolille. Neuvolasta olikin tehnyt lähetteen mun oudon olon takia ja polilta soitti päivällä että tulepa käymään. Jospa pääsisi käyrille ja joku tekisi kokoarviota. Minkäänlaista sisätutkimustakaan ei ole tehty niin olisi kiva tietää missä mennään. Kyllä muakin ärsyttää tää jatkuva odottelu mutta mies taitaa olla kärsimättömämpi. "Koita nyt työntää se ulos!"

40+0
 
Onnea synnyttäneille! Ja tsemppiä viimemetreillä kärvisteleville! :Heartred:Heartpink:Heartblue

Tänään käytiin jälleen bilirubiinikontrollissa ja arvot ovat nyt laskeneet maanantaista lähtien niin, että verikokeita ei tarvitse enää ottaa! :happy::happy::happy: Niin helpottavaa, kun en ole tykännyt yhtään tosta vauvan kiusaamisesta, vaikka toki tärkeää, että seurataan.

Eilen meillä oli jo eka neuvola. Kaikki oli siellä hienosti ja paino noussut hyvään tahtiin rintamaidolla, joten ei senkään puolesta huolta.

Tänään kävin ekaa kertaa yksin kaupoilla, kun mies jäi vauvan kanssa kotiin. En nyt erityisesti nauttinut, kun ihan ruokaostoksia siellä olin hikihatussa tekemässä ja yritin olla ripeä, ettei vauvalle ehdi tulla nälkä poissaollessani. Mut ihan hyvä kai oli lyhyestikin kävästä jossain. Mies sanoikin, et voin joskus pumpata maitoa ja testataan kelpaako pullo niin voin sitten joskus lähteä vaikka kaupungille kahvittelemaan, kampaajalle, shoppailemaan tms. ettei pää hajoa. Aivan ihanaa, kun esikoisen aikoihin ex-miehen kanssa ei ollut toivoakaan moisesta. Toisaalta kestää varmaan pitkään ennenkuin haluan mihinkään lähteä. Nyt ainakaan ei ole mitään tarvetta. Ihanaa vaan kotoilla vauvan kanssa. :happy:
 
Jännittää!! Ens viikolla suunniteltu sektio. Pikkuinen ei mahdu tulemaan alakautta, tai jos olisi raivotarjonnassa, niin saisin kyllä yrittää alatiesynnytystä, mutta koska viihtyy edelleen perätilassa, niin lääkäri ei halua ottaa mitään riskiä. Siksi sektio. Tuntuu niin hassulta ja uskomattomalta!! Pian meidän pieni on täällä!! <3 Ja samalla ahistaa ajatusta sairaalassa olosta (en tykkää yhtään sairaalaelämästä) ja pitkästä toipumisesta ja leikkaushaavan aiheuttamista rajoitteista.. Mutta paras, ihanin ja odotettu on ihan kohta sylissä!!! <3
 
Jännittää!! Ens viikolla suunniteltu sektio. Pikkuinen ei mahdu tulemaan alakautta, tai jos olisi raivotarjonnassa, niin saisin kyllä yrittää alatiesynnytystä, mutta koska viihtyy edelleen perätilassa, niin lääkäri ei halua ottaa mitään riskiä. Siksi sektio. Tuntuu niin hassulta ja uskomattomalta!! Pian meidän pieni on täällä!! <3 Ja samalla ahistaa ajatusta sairaalassa olosta (en tykkää yhtään sairaalaelämästä) ja pitkästä toipumisesta ja leikkaushaavan aiheuttamista rajoitteista.. Mutta paras, ihanin ja odotettu on ihan kohta sylissä!!! <3

Hei, pakko sanoa, kun itekkin vihaan sairaaloita, niin nyt oli eka kerta ikänä, kun sairaalassa olo oli ihan jopa kivaakin. Päättelin sen johtuvan joko siitä, että en ollut varsinaisesti kipeänä potilaana siellä ja oman vauvan kanssa tuusaillessa aika kului kuin siivillä. Myös se, että joku muu tekee kaiken sun puolesta (joo, ite piti hakea ruoka ja palauttaa astiat..) loi vielä enemmän sellaista ilmapiiriä, joka mahdollisti keskittymisen kokonaan siihen uuteen pieneen. Ja viimeisenä seikkana varmaankin se, ettei tuollainen naistenosasto (jossa siis itse olin, mummot ja synnyttäneet sekaisin) hiljene yölläkään: ennen mua on ahdistanut, että ysiltä pitäisi käydä jo nukkumaan, mutta tuolla oli kiirettä aivan yhtä paljon yöllä kuin päivälläkin, koko ajan tapahtui kaikenlaista, jolloin oma kukkuminen yöllä kolmen aikaan ei häirinnyt ketään eikä tarvinnut väkisin maata pimeässä vällyjen alla.

Mä olin siis jopa iloisesti yllättynyt eikä haitannut edes se, kun toisena yönä sain huonekaverin, jonka kanssa en tosin juuri mitään jutellut, mutta tämä toinen äiti vielä lisäsi trafiikin tuntua, kun soitteli milloin minkäkin syyn varjolla kätilöitä käymään meidän huoneessa.. ei tainnut olla kumpikaan öistä sellainen, ettei huoneessa plisi käynyt joki vähintään kahden tunnin välein - meidänkin takia kun puolilta öin ja viiden tai kuuden aikaan käytiin ottamassa parit kokeet.

Ei siis ehkä ainakaan sen puolesta kannata jännittää - laturi vaan mukaan ja surffailla vaikka täällä, niin olo on melkein kuin kotonaan olisi. :hilarious:
 
Muistankohan nyt ihan väärin 2 vuoden takaiseen mutta täällä Vaasassa on oma osasto synnyttäneille ja omat huoneet vielä. Ainakin itselläni oli ona huone, jota jopa vaihdoinkin välillä. Tuntuu oudolta, että on yleinen osasto, jossa sairaita ihmisiä ja sitten vastasyntyneitä? Eikö siinä ole jo tartuntavaara pienille?
 
Minä olin kyllä esikoisen syntymän jälkeen aivan hekumoissani siitä, että ruoan sai sairaalassa valmiina. Se oli mielestäni vielä hyvääkin, ja sitä sai riittävästi monta kertaa päivässä. Puhtaaseen kaapuun sai sujahtaa heti kun entinen alkoi tuntua likaiselta, ja sekä omat että vauvan likapyykit sai heittää muille pestäväksi. Haisevan vaipparoskiksen tyhjentämisestäkään ei tarvi sairaalassa murehtia. :wink Apu on lähellä, jos tarve vaatii. Muuten saa kyllä melko itsenäisesti touhuta ja hyysätä vauvaa.

Kunhan vain on riittävästi viihdykettä (jos siis vauvan tuijottelun ohella jotain muuta aktiviteettia kaipaa), kuten lukemista, musiikkia yms. niin tuo sairaalassa olohan on varsin leppoisaa aikaa. Itselläni tuota olemisesta nautiskelua varjostivat viimeksi voimakkaat alapään kipuilut episiotomiasta ja repeämästä johtuen, mutta kiusanneethan ne olisivat kotonakin. Miestä oli kyllä ikävä, kun vierailuajat kuitenkin olivat melko rajalliset. Toivon, että tulevan synnytyksen jälkeen en olisi aivan yhtä kipeä, mutta pahimpaan täytyy varautua. Onneksi kätilöiltä sai särkylääkettä aina, kun kivut alkoivat käydä sietämättömiksi.

Kara 38+0
 
Takaisin
Top