La marraskuu 2016

Sama homma, että esikoisen hoitohommat mietityttää. Kun anoppilaan EN halua viedä! Eikä lapsi edes usein siellä ole käynyt. Omalle äidilleni voisin viedä, mutta hän on työelämässä ja ihan vuoroista kiinni miten onnistuu. Varmaan pitäisi miettiä myös koiran hoitohommat. Tarvittaessa varmaan pakko tehdä niin, että mies jää kotiin. Meidän poika on oikea äidin kulta ja kylässäkin haluaa vaan äidin sylissä seurailla tilannetta. Noh, ehkäpä käy tuuri ja viikonloppuna mennään synnyttämään, jolloin äitini voisi hoitaa :grin
 
Voikukka täällä ihan samalaisia mietteitä synnytyksen lähestyessä. Poika nyt 1v8kk, ei oo ollu kertaakaan yökylässä enkä vielä päästä. Ollaan nyt sillä tavalla valmisteltu pikkusiskon tuloa että esikoinen siirty viime kuussa äitin kainalosta omaan huoneeseen isojen poikien sänkyyn. Välillä nukkuu siellä aamuyöhön asti, välillä vaan tunnin, tulee kuitenkii vielä joka yö viereen jossai vaiheessa.

Kannattaa Voikukka nyt vielä ennen vauvan syntymää harjoitella tytön pidempään hoidossa olemista päivällä. Voihan se olla niin niin että vauva syntyy päivällä ja miehesi tulee mukaan synnytykseen niin se saattaa olla pidempi kuin kolmen tunnin reissu...

Sen ymmärrän että ei halua lasta siihen tilanteeseen laittaa että aamulla äiti ja isä on molemmat poissa. Mie oon jo päättäny että jos lähtö synnyttämään tulee yöllä, menen anopin kyydillä tai taksilla. Mies saa tulla aamulla perässä kun esikoinen on saatu johonkin hoitoon, ehtii tai ei. Esikoisen synnytys kesti 15 tuntia niin veikkaan että mukaan kerkiää vaikka ite lähtisin jo yöllä edellä :grin
 
Kyllä kannattaa harjoitella sisarusten kanssa yöllä erossa olemista. Suurempi järkytys se on, jos kylmilteen on erossa äidistä sen vuoksi, kun äiti on synnyttämässä ja palaa sieltä nyytin kanssa, joka roikkuu rinnalla jatkuvasti eikä äidin jakamaton huomio kohdistukaan enää isompaan sisarukseen.

Voihan sen yökyläilyn toteuttaa niinkin, että hoitaja tulee kotiin ja vanhemmat lähtevät pois. Eihän toisen lapsen syntymä ole sen vähäpätöisempi kuin ensimmäisen, ettei isä saisi olla läsnä.
 
Me ollaan luettu myös tuota Onni-pojasta tulee isoveli -kirjaa. Eilen meidän reilu 2,5v pääsi silittämään pikkuista vauvaa (ei varmaan aiemmin ole nähnyt edes niin pientä vauvaa) ja silitti niin nätisti vauvaa päästä. 2,5v on niin innoissaan vauvasta ja haluaa, että se tulee meille asumaan jne. Kaverin 3v taas ilmaisi eilen tuosta samasta vauvasta, jota meidän poika silitteli, että sellaista ei todellakaan heille tule (ei ole siis tulossakaan) eli lapsetkin on niin erilaisia. Luulen kyllä, että kunhan tämä vauva täältä maailmaan putkahtaa niin meidän 2,5v tulee olemaan mustasukkainen; on niin äitinpoika ja tänään oli vähän mustis jo siitä kun halailin meidän 4,5veen kanssa. Isompi poika taas ottaa vauva-asian omaan rauhalliseen tahtiinsa ja kertoili tänään isälleen että on silittänyt vauvaa (mun mahaa). Isomman en usko olevan kovinkaan mustasukkainen, ei ollut aikoinaan yhtään mustasukkainen kun pikkuveli syntyi ja tuo vanhempi poika on tosi empaattinen ja tykkää pienistä lapsista, on vaan sellainen hitaasti lämpiävä luonne.

Meillä hälytysvalmiudessa synnytystä silmällä pitäen ovat mun vanhemmat sekä sisko; asuvat noin 20km päässä. Jos yöllä tulee synnyttämään lähtö (kuten kahdesta ekasta on tullut) niin joku lapsenvahdeista tulee tähän meille ja lapset saavat rauhassa nukkua yönsä. Jos taas päivällä täytyy lähteä synnyttämään niin sitten lapset menevät mummolaan, katsotaan tilanteen mukaan hakeeko joku heidät täältä vai heitetäänkö lapset matkan varrella jonnekin (mummola samassa suunnassa kuin sairaala). Mun äiti on edelleen toki työelämässä, sisko osa-aikaisesti töissä ja isä kotona töissä eli mun isä pystyy keskellä päivää ainakin ottamaan lapset hoitoon ja pärjää niiden kanssa, mun äiti sitten huolehtii töistä päästyään illalla nukkumisjutut sun muut. Koira voi mennä tarvittaessa myös mun vanhemmille, kissat voi joku käydä syöttämässä meillä kotona.

Meillä lapset ovat harvakseltaan olleet yökylässä mutta molemmissa mummoloissa ovat olleet yökylässä, isompi poika oli myös kesällä mun siskolla yötä, muualla eivät ole olleet yötä. Lapset menevät tosi mielellään mummoloihin hoitoon ja en stressaa siis nytkään asian suhteen, hyvä vaan kun lapsilla on useampi luotettava aikuinen kun ei muutenkaan voi tietää mitä elämässä käy ja tarvitseekin hoitoapua. Miehen vanhemmat asuvat kyllä lähes 400km päässä eli heistä ei ole apua synnytyksen kohdilla. Ekaa kertaa meillä molemmat lapset ovat olleet mummolassa yötä reilun vuoden ikäisenä tai esikoinen oli ekaa kertaa yön ilman vanhempia niin että mun äiti hoiti poikaa meillä kotona. No stressannut olen kyllä, et mitenhän ne lapset pärjää ja kun ne heräilee jne. Mutta lapset tuntuvat nukkuvan mummoloissa kuin tukit yöt läpeensä :grin Kotona tulevat viereen jossain vaiheesa yötä kyllä, muuten nukkuvat tällä hetkellä molemmat kotonakin hyvin mutta esikoinen oli pienempänä tosi huono nukkuja.

Ellukkainen rv32+3
 
Täällä on ollu paljon juttua harjotussupistuksista, ite oon sitä koko ajan sanonu että ei oo varallisia jos ei oo kivuliaita. No nyt mie mietin et voiko nää harjotussupistukset sittenkii olla haitaks... Tänään on ollu koko päivän sellanen kestosupistus päällä. Alkoi aamulla heti kun lähin liikkeelle, helpotti vain ihan pieniks hetkiks jos sai pidempään istua paikallaan. Heti kun joutuu askeleenkin ottamaan niin on maha kivikova, selkää jomottaa myös. En tiiä miten tässä selviää vielä n. 2kk jos en pysty askeltakaan ottamaan ilman että kohtu reagoi :sad001 Esikoisen perässä en enää millään kestä... ei vaan pysty paikallaan olemaan kun lapsi on ulkoilutettava.
 
Mä vähä kiilaan takas tonne ristiäis aiheeseen, meillä on kaikki oikeestaan auki. Se tiedetään että vauva kastetaan ja saa myöhemmin päättää haluuko kirkkoon kuulua jne. Meillä ei oo vielä ees kummeja, kun mies haluais meidän sisaruksista kummeja mut mä en koska ne on jo setiä/enoja/tätejä ja on jo tärkeitä ihmisiä joten haluisin kavereille antaa mielummin "kunniatehtävän" olla kummin roolissa. Miehellä on oikeestaan vaan yks kaveri ja sitä ei kumpikaan katota oikeen kummiks soveltuvaks, mulla on monta läheistä kaveria mut mies ei taas niitä niin tunne niin hyvin, tai tuntee naishenkilön, mutta ei sitte puolisoa ja mä haluun mielummin pariskuntana sitte pyytää :grin ehkä yritän tutustuttaa vielä kaverin mieheen jos saatais siitä sitte kummit:hilarious: en tiiä haluunko pitää seurakunnalla juhlat (olis varmaan helpointa) vai kotona hmmm..

Me asutaan tosi lähellä sairaalaa, menee 5 min pyörällä tai autolla, eikä oo ketään ketä pitäis huolehtia hoitoon joten siirtyminen tulee olee "helppo" :grin
 
Minullakaan ei ole aiemmin tässä raskaudessa ollut häiritseviä supistuksia. Lähinnä kun käynyt maate, niin silloin tullut niitä kivuttomia. Tänään on kyllä sitten jo pistänyt ihan puuskuttamaan ja tiskatessa piti nojailla pöytään, kun niin otti sekä selkään että vatsaan. Koen sen niin, että olisi jo ehkä hieman syytä rauhoittua, kun olen monta päivää ollut menossa..

Pakko pistää tähän nyt päivän positiiviset:
Eli löysin ihanan äitiystakin, mikä menee muulloinkin takkina, sain ostettua ihania merinolankoja ja kirppikseltä löytyi tosi hyvät sisarusrattaat halvalla!!! :grin

Rv 29+5
 
Muokattu viimeksi:
Esikoinen oli vaan 1v2kk kun toinen syntyi ja ei ollut koskaan ollut yötä hoidossa ilman meitä ja oli tosi kova vierastamaan. Anopin kanssa oli yön kun lähdettiin synnyttämään ja oli aamupuurot ja kaikki syönyt hienosti ilman ongelmia,vaikka olin varma ettei hän rauhoitu ollenkaan kun huomaa ettei olla kotona. Sama kakkosen ja kolmosen kohdalla,yö kylässä vasta eka kertaa kun olen mennyt synnyttää ja aina kaikkk mennyt hyvin. Sama homma taas edessä ja uskon että kaikkk menee ok. Itse vaan stressaan aina asiaa enemmän ku lapset joutuu jättää hoitoon.
 
Lapset ovat usein paljon reippaampia mitä äidit pelkäävät. :love2 Meillä esikoinen 1v11kk tulee yhä joka yö meidän sänkyyn omasta huoneestaan, mutta mummolassa menee itse nukkumaan ja nukkuu koko yön aamuun asti omassa sängyssä. Lisäksi on iloinen ja reipas kun äiti on pois...mutta kun tulen takaisin alkaa "rutina" vaikka kivaa olisi ollut. Mummolassa kun olen itse mukana on poika äidin helmoissa, mutta kun lähden pois haluaa käydä itse pytyllä, syödä ja toimia omatoimisesti vaikka mummon ja pappan sylikin ovat hänelle rakkaita. Me äidit usein saamme sen luonnollisen reaktion, että lapsi on aina "vauva" ja äiti kaikki kaikessa. :wink Vaikka äiti on aina nro.1 niin hänkään ei ole korvaamaton todellisuudessa.

Minusta kurjempaa on jättää eka kunnon kerta tositilanteeseen mikä kestää kuitenkin kauemmin kuin yhden yön/päivän. Mitä myöhemmäksi sen jättää sen suurempi juttu siitä kasvaa. Tsemppiä! :)

Hengittäviä materiaaleja ovat kaikki 100% villat, lampaankarvat/taljat, luonnonkuidut sekä yllättäen fleece. Fleece ei kyllä ole silti paras, mutta ihan käypä vaihtoehto, jos muuta ei ole. (Fleeceä käytetään mm.hevosilla loimena kuivatukseen, koska päästää kosteuden läpi pitäen ihon kuitenkin kuivana. )


Jee, 30.viikko alkoi! eli 29+1 :grin
 
kiki80 sanoi:
Puolitoista viikkoa sain lisää sairaslomaa. Mulla oli kanssa lapsivettä vähän liikaa ja vauva vähän liian pieni. 1800 grammaa, viikkoja 30+5. Ensi viikolla uusi ultraus.
Click to expand...

Mulla rv 32 ja vauva 1800g. Mulle sanottiin että vauva on ihan normaalin kokonen. Ihan hitusen keskikäyrän alapuolella..
 
Mie oon synnyttäny kolmosen yksin. Exän oli jäätävä odottamaan mun siskoa meille kun mulla tuli lähtö ambulanssilla. Se oli ohje kun mulla oli istukka vähän repeytynyt ylhäältä ja vuoteli verta välillä. Yöllä meni lapsivesi ja samassa alkoi kovat supistukset tosi lyhyellä välillä. Ehdin olla vartin sairaalassa kun poika olikin jo syntynyt. Lapsen isä ei ehtinyt paikalle. Hyvin me kätilön kanssa pärjättiin.
Exä eli lasten isä asuu about 3km päässä, mutta mä en kehtaa kysyä siltä voisko se olla hälytysvalmiydessa hakemaan lapset sitten kun tulee lähtö.
Mua pelottaa että on taas vähän turhan nopea synnytys. Ja kyllä huolisin mielelläni miehen mukaan.
Kaikkea kun ei vaan voi suunnitella tai voi mutta tilanteet sitten menee miten menee.

Ristiäiset me pidetään. Seurakunnan tiloissa. Tarjoilutkin jo mietin :D

Alkaa olla aika möhkökömpelö olo!

30+1 <3
 
Vimpa tosi huojentavaa kuulla, että voi noinkin hyvin mennä kuin teillä on mennyt.

Mä en olisi yhtään huolissani jos tämä tyttö olisi yhtä reipas kuin poikani on aina ollut. Me jätimme tytön mieheni äidin luo hoitoon kun lähdimme juhlimaan minun 30-vuotissynttäreitäni. Tyttö oli silloin 2 viikkoa vajaa 1-vuotias. Miehen äidiltä tuli soitto joskus 12-1 aikaan yöllä, että ei saa tyttöä nukkumaan, että tyttö vain itkee. Lähdimme sitten sinne miehen äidin luo kesken juhlinnan. olimme muutenkin menossa sinne sitten kun olisimme juhlimiset lopettaneet, mutta piti vähän aikaisemmin lähteä kun kerran tyttö siellä vain huusi. Mulla on siis nyt vain mielessä, että tyttö taas vain itkee pitkin yötä kun olemme miehen kanssa molemmat poissa. Mutta onhan tyttö jo tuosta viime kertaisesta yli vuoden vanhempi ja ymmärtää jo jos hänelle selittää asiaa, että näkee äidin ja isän sitten aamulla jne. Että voihan se nyt mennä hyvinkin jos kokeillaan. Ja jos isovelikin on turvana mukana, viimeksi isoveli oli oman isänsä luona kun tyttö oli mummolassa.
 
Itse mietin myös noita harjoitussupistuksia. Minulla alkoi eilen sellaiset noin klo 16:19 ja ne loppuivat kuin seinään 18:50. Olin siis töissä (työskentelen myyjänä kaupan kassalla), enkä tehnyt mielestäni mitään normaalista poikkeavaa. Taukoja en huomannut missään vaiheessa. Kipu säilyi mahassa navan ympäristössä koko tuon ajan ja maha oli kova. Oli tosi epämukava olo. :sad001 Vauva liikkuin kyllä tuona aikana aina välillä.

Soitin neuvolaan asiasta nyt aamulla. Hoitaja kyseli, että toistuiko enää ja miten sain nukuttua yön. Totesi vaan, että kun ensimmäinen raskaus, niin ei tiedä miten kehoni reagoi ja olisi hyvä tarkistuttaa kohdunkaulan tilanne. Huomenna menen labraan antamaan valkovuotonäytteen ja maanantaina menen lääkärille. Kyseli myös onko sellainen olo, että tarvitsisin sairaslomaa ja totesin, että voin mennä tänään kokeilemaan, kun kerran alkoi ihan yht äkkiä enkä tehnyt mitään normaalisa poikkeavaa. Huomenna vapaa kuitenkin ja sanoi, että sairaslomaa saan kyllä jos sitä tarvitsen.

Tänään POKS rv 29+0! :Heartpink
 
Yöllä yhtäkkiä semmonen yskä että jotain lirahti ainaki 5 kertaa housuun ja sänkyyn, nyt käyrillä varmuuden vuoksi, eivät ensin halunnu ottaa sisälle...
 
Hopeasydän, minulla on kokemusta hyvistä ja huonoista kummeista. Hyviä ovat pääosin olleet sukulaiset, jotka muutenkin kuuluvat lapsen elämään. Kummius tuo siihen mukavan lisämausteen. Kaverikummeista vain yksi on pitänyt yhteyttä ja ollut lapselle aidosti läheinen aikuisuuteen asti. Kummisuhteen on tarkoitus kuitenkin kestää vähintään 15 vuotta.
 
Mulla vaikka on pieni maha ja pieni tyttö, niin silti alkaa ajoittain olla aika hankalaa tän mahan kanssa. Pienihän minä olen itsekkin, niin se toki vaikuttaa, että olen jo nyt täynnä vauvaa.

Eilen supisti aika reilusti. Mutta ei säännöllisesti eikä tauotta. Yksi kova sillon tällön. Yön nukuin ihan päin hittoa, aktiivisuusrannekkeen mukaan alle 2h syvää unta. Aivan jäätävä väsy.

Miehen kanssa oli ihan jäätävää väsypelleilyä koko eilisilta. Tänä aamuna heitto vielä huonon olon päälle, eli oikeen ihana aamu.

Noh, lepoa, sitä kroppa nyt tarvitsee.

Uusperheellinen 31+1
 
Voi kun täällä on, ja on ollut, monella odottajalla vaikeaa! Kyllä omat "vaivat" tuntuvat niin pieniltä... Siksi en olekaan ihan hirveästi tänne kirjoitellut, kaikki kun pääsääntöisesti mennyt oikein mainiosti. Nyt kuitenkin on vähän pskempi fiilis. Eli mun mammis alkaa noin 5 vkon päästä ja esimies on ollut raskaudesta tietoinen jo 4 kk. Nyt kuitenkin eilen tuli selville sellainen, että tyyppi, jonka piti ottaa osa mun töistä, ei sitä teekään, koska tämä mun esimies ei ole kertonut töiden laajuudesta totuudenmukaisesti. Ja, vaikka ei olekaan mun ongelma periaatteessa, aloin stressaamaan tätä ihan simona. Yö meni valveilla stressatessa verenpaineiden huidellessa varmaan ties miss. Ja tämän takia sitten alkoi supparit. Niitä oli säännöllisen epäsäännöllisesti. Aamun sarastaessa olo ihan kökkö, pää kipeä ja tajuton väsy. Paineet varmaan vieläkin ihan liian korkeat. Supparit ovat hellittäneet, onneksi. Jäin kotiin täksi päiväksi. Vatuttaa ja ketuttaa niin paljon työkavereiden takia, että tuo homma meni ihan päin sitä itteensä, koska nehän tästä kärsii, koska tuo yksi osa-alue mun duunissa on suoraan heidän työmääräänsä verrannollinen, mutta he eivät sitä hommaa taas voi tehdä. Ääh, oon aina ollut stressaava luonne, mutta raskauden takia se pitäisi jotenkin saada loppumaan. Mutta kun ei vaan osaa olla huolehtimatta.

Sori, että täällä avauduin, en vaan tiennyt missä muuallakaan sitä tekisin. Joo mies ymmärtää, mutta hän ei tajua miksi minua ottaa päähän tilanne, minä kun en ole tehnyt mitään sen aikaansaamiseksi. Esimieshän tästä on vastuussa.

Pöh, ehkä tämä tästä. Ilma kuvastaa fiiliksiä...

Kaisukkene 29+3
 
Tsemppiä kaikille joilla stressiä tai huolta.

Ultra takana ja kaikki näytti hyvältä. Sydämessä on vielä se pieni kalkki mutta niitä vain on joillakin eikä ole tarvetta enää seurata. Mitat vastasi viikkoja ja paino 1500g, lääkäri näytti käyrää ja meni ihan keskellä sitä :) eli radi ei oo vaikuttanut, tosin arvotkin pysynyt hyvinä.

Kätilölle puhuin kivuista joita alkanut tulemaan kävellessä, suositteli tukivyön ostamista tai vaihtoehtoiseksi liikunnaksi uintia. Uimahallit ei oikein innosta niin taidan kokeilla olisiko tukivyöstä apua.. Onkohan niissä paljon eroja?

Täytyy kyllä sanoa että mun mielestä kaikille voisi johonkin näille viikoille laittaa vielä ultran. Vaikkei mitään erityistä huolta olisi, helpottaa silti mieltä kun tietää miten pikkuinen kasvaa.

Kymmenen viikkoa laskettuun aikaan <3
 
Omakannan mukaan ainakin ne maksa- ja sappihappoarvot ok! Huh! Mutta mistäs tää julmettu kutina sitten johtuu? En saa öitäkään kunnolla nukuttua :(

Jeanney 32+6
 
Kaisukkene, mulle haetaan sijaista ja jonkun tosi hyvänhän ne siihen haluaa ... Ilmoitin esimiehelle joskus kesäkuussa, mutta ei vielä ole julkista hakua laitettu (?). Mielenkiinnolla odotan, ehditäänkö tehdä perehdytys. Onneksi en tästä työstä stressaa, kuten edellisestä pitkästä "urasta". Rallatellen eteenpäin :) Äitiysloma alkaa 12.10..
Katjusha rv 31+0
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top