La Helmikuu 2016

me kerrottiin plussapäivänä molempien vanhemmille (miehen vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi :) ) ja sisaruksille ja parille läheisimmälle ystävälle + jotkut on arvanneet kun lopetin tupakanpolton kuin seinään :) muuten ei olla huudeltu tästä vielä ja odotetaan sinne np-ultraan saakka. haluttiin kertoa läheisimmille pian juurikin se vuoksi, että a) oltiin niin onnellisia ja yllättyneitä + esikoinen kyseessä ja haluttiin jakaa se ilo, onni ja hämmennys, sekä b) jos tulisi km niin olisi myös tukea saatavilla :)
 
Minä kerroin heti siskolle kun plussa tuli testiin ja aloimme molemmat itkemään ilosta puhelimessa. Mies tokasi että menee parhaan kaverinsa kanssa kaljalle puhumaan asiasta :D minä sitten päätin siskoni kanssa mennä syömään ja laitoimme samalla yhdessä puhelimen kautta kuvan positiivisesta testistä minun vanhemmilleni. Puoli tuntia olimme jännittksessä että miksi ei ole tullut kummaltakaan mitään vastausta mutta sitten tuli soitto isojen onnittelujen kera (: mieheni vanhemmille kerroimme vasta paripäivää plussan jälkeen koska mies halusi pari päivää rohkaisua kertoa asiasta. Mutta yllätyksenä meille tuli että mieheni äiti aavisti asian jo :D iloisella mielellä hekin ovat asian ottaneet (: uskon Loryn84 että ajan kanssa kaikki kääntyy iloksi vielä (:
 
Jännittää ihan sikana, kun viikonloppuna pitäs lähtee miehen äitin ja siskojen kanssa mökkeilemään plus mukana muista tyyppejä (puolisoita ja siskon lapsi). Ei olla kerrottu raskaudesta vielä kellekään enkä haluis ennen ekaa ultraa kertoa vielä heillekään. Mutta oon lähes satavarma, että asia tulee paljastumaan. Ainakin siitä, kun yleensä on otettu alkoholia mökillä ollessa ja takuulla heti huomaavat, jos juon vaan limpparia. Masuakaan en ehkä pysty piilottelemaan, kun iltaisin aina pömpöttää... Onneks ei tartte pelätä heidän reaktiotaan, sillä uskon, että ne on kaikki iloisia. Siskot on ainakin sanoneet jo aiemmin, että voitais hankkia vauva niin he pääsis sitä kyläillessäni hoitamaan :) miehen äitin reaktio ehkä vähän jännittää, kun on ajatusmaailmastaan hieman mustavalkoinen tai ajattelee asioista eritavalla kuin me. Mut toivottavasti on iloinen ensimmäisestä lapsenlapsestaan.

Omille vanhemmille kertominen kans jännittää. En tiedä, missä vaiheessa heille kertoisin. Olen vahingossa onnistunut välttelemään heitä nyt koko kesän, kun ollut työkiireitä tai muita menoja, silloin kun ovat kutsuneet kylään jne. Vielä varmaan onnistuisin pari viikkoa pitämään masun salassa ja ajattelisivat vain minun ehkä hieman lihoneen. Tuskin edes huomais, kun ovat itsekin hitusen pömppömahaisia :D mut äiti saattaisi loukkaantuakin tästä, kun on salattu asia häneltä. Ja mikä hössötys siitä sitten alkaa, kun hän saa tietää. Kaikki hänen tuttunsa ja naapurinsa saavat takuulla tietää hänen mummoksi tulemisestaan heti ensimmäisen viikon aikana. Ja varmaan alkaa heti soitella jatkuvasti minullekin ja kysellä kuulumisia. Ja ostella vauvakrääsää liian aikaisin ja ylihinnalla ;)

Miehen iskälle kerrotaan varmaan viimeisenä, kun hän niin vähän pitää yhteyttä. On kyllä tulossa ehkä ensi viikonloppuna käymään täälläpäin, joten jos mies haluaa silloin asiasta kertoa niin sitten sama kertoa naamatusten. Töissä ajattelin kertoa työkavereille vasta elokuun puolivälissä, kun palaan lomalta. Esimiehelle pitää varmaan heinäkuun lopussa kertoa, jotta voi tilata mulle ennakkoon isommat vaatteet, mikäli en lomalta palattuani enää sovi nykyisiin :D
 
Me ei olla kerrottu viel kellekkään. Ja aateltiin kertoo vasta ko eka kolmannes on takana. On kyl vähä hankala olla porukoilla käymässä (oon siis muutaman yön täällä) ku iltasin aina hirvee pahoinvointi ja varmaan ihmettelevät ku kannan yöks hedelmii yöpöydälle :)
 
Mä olen kertonut jo lähes kaikille, juurikin koska jos jotain sattuu, niin ihmiset ympärillä tietää tilanteen niin hyvässä kuin pahassa.

Mulla on iltaisin ihan jäätävä pömppis
Miettiny vaan sitä, että kuinkahan iso tästä mahasta oikein tuleekaan jos nyt jo tällänen vaikkei vielä edes pitäis näkyä 
 
Me ei olla kerrottu tästä vielä ku appivanhemmille ja miehen sukulaisille, koska niiltä on niin vaikea mitään salata. Musta on kiva, että on tämä oma pikku salaisuus josta kaikki ei vielä tiedä. Mä jo mietin etten kertomalla kerro tästä omille sukulaisille, vaan saavat itse arvata. Someen en aijo myöskään tehdä julkistusta.
 
Minun perheelle kerrottiin jo juhannuksena, kun olin ihan vasta tehnyt testin. :) Miehen perheelle ei olla vielä kerrottu, ei juurikaan olla edes nähty tässä kesän aikana heitä. Varmaan sitten vkolla 13..

Porukat oli ihan mielissään, isänkin silmäkulmassa olin näkevinäni jotain kiiltävää. :) Parhaille kavereille oon myös kertonut. Nyt 8+5
 
Kuinka teidän oma mies käyttäytyy alkuraskauden aikana.... Omaa miestä ei enää hirveesti kiinnosta kun toimitan vauvasta... Kyselin kysymyksiä illalla ihan huvikseen mitä Facebookissa löytyi ja kyseltiin mitä tietää tyttöystävästä. .. hyvin tiesi mutta yksi karkeasti korvaan kun kysyttiin mikä on tärkeää hänelle just nyt... sanoi tylysti että kaikki toi vitun vauva paska lörinäja hömpötys. ... suutuit ja lähdin makuuhuoneeseen itkemään. .. Pyysin juttelee asiasta ja keskusteltiin... pitää ihan turhana kaikkee tätä vauva
Hömpötystä ja foorumilla ravaamista ja kaikkee muuta siihen liittyvää... oon pari kertaa yrittäny doblerilla kuunnella ja sekin kuulemma ihan turhaa.. se kyllä kasvaa ilman hömpötyksiä. ... sanoin viimeiseksi että miten voi puhua noin kun kannan sisällä sen lasta johon tokaisi niin toivottavasti ? Josta suutuit totaalisesti... nyt Herra ties missä kun lähti ovet paukkuen ja yli 2 tuntia ollu poissa:mad::(
 
Miehesi on kateellinen vauvan saamasta huomiosta. Mutta niin noissa opasvihkosissakin sanotaan isien puolella, että miehelle tulee usein yllätyksenä se, että raskaana oleva nainen keskittyy sisällään olevaan uuteen elämään, eikä mies saa siitä yhtään niin paljon irti kuin nainen.
 
Tosi kurja tilanne ja aika ihmeellistä käytöstä. Veikkaan että mies ei ole vielä sisäistäny asiaa kunnolla. Toivottavasti tilanne muuttuu parempaan. Meillä taas mies hössöttää enemmän kuin minä :D
 
Se on kyllä jännä laji nuo miehet... Kun edellinen raskaus päättyi keskenmenoon 12vk:lla, totesi mieheni, ettei ollut ottanut sellaista vaihtoehtoa edes huomioon, etteikö kaikki menisi hyvin. Vaikka olin paljonkin puhunut peloistani ja lähipiirissä oli vastaavanlainen tapaus muutamaa kuukautta aiemmin. Kai ne vaan sulkee korvansa?!? Tässä raskaudessa on ollut todella varpaillaan ja kovasti kyselee tuntemuksia ym. On jäänyt muutaman kerran kiinni jopa aiheen googlettelusta ;)
 
Höh t3p4 miten inhottavasti siun mies on sanonut! Onhan se toki varmaan hämmentävää miehellekin, kun nainen on raskaana ja mies ei tietenkään itse tunne mitään raskausoireita tms, mutta voisi tietysti vähän miettiä että millä tavalla asiat ilmaisee! Miekin eilen itkin miehelle ku tuntuu et se vähättelee miun oireita ja oloja niinku tuolla pelot ja ärsytykset jo kirjoittelinkin. Mut sit juteltiin ja mies pyysi anteeksi sitä, kun miusta tuntui että se ei tue. Jospa se tästä vielä iloksi muuttuu. Alan vaan olla niiin tympääntynyt näihin pahoinvointeihin ja siihen et ei jaksa mitään, vaikka tätä on kestänyt vasta pari viikkoa. Oon koko aika hirveen huonolla tuulella ku töissäkin pitää yhtä kollegaa koko ajan vahdata ku jää kaikki asiat tekemättä muuten! Mrrh. Kiva töihinpaluu lomalta ku jo kahen päivän jälkeen aivot kiehuu ku etanat pannulla!
 
Meillähän mies ei ensin halunnut lapsia "vielä" ja hän oli tosi kovasti "ensin työpaikka ja naimisiin jne jne"-orientoitunut. Mutta sitten kävi vahinko ja plussasin ja mies ei voisi onnellisempi olla :) Onkin sanonut jo moneen kertaan että isäksi tuleminen ei pelota yhtään ja että ajatus tuntuu jo hyvin luonnolliselta. On myös roudannut miulle kilokaupalla hedelmiä pyytämättä kun oli jostain lukenut että hedelmien syönti on hyväksi :D
 
Minulla on nyt 3viikko pelkkää oksentelua. päivisin menee vähän paremmin mut illat ja aamut ovat kaikista pahimmat. Kauhea väsy kokoajan. Harmittaa kun en pysty tekemään ruokaa kun heti jääkaapin avaaminen aiheuttaa oksentelua. Ikävä kotiruokaa. Neuvona aamupahoinvointiin on minulla auttanut sokerikorput, sängyn vierestä heti suuhun ennen kun tulee huono olo.
Toinen asia mikä kokoajan pyörii päässä on että onko tämä totta, onko siellä oikeesti joku. Olen tehnyt jopa 8 testiä ja kaikki ovat olleet positiiviset, toinen viiva on aina ollut vähän haaleampi mutta selvä vaaleanpunainen. Eiköhän neuvolan jälkeen olo on varmempi. Ensimmäistä lasta odottelen. Anteeksi jos vaihdoin aihetta mutta ensimmäistä kertaa kirjottelen ja en oikee tiiä mihkä kirjottelis
 
Paulinah, mulla kanssa huonot olot painottuu aamupäiviin ja iltoihin + jos missään vaiheessa päivää yhtään ehtii tulla nälkä. On tosin rajoittunut oloihin, ei ole tarvinnut oksentaa vaikka luulen että se välillä helpottaisi.

Oletko millä viikolla? Onko sulla neuvola jo varattu? :)
 
Oikeastaan tekis mieli vaan syödä jäätelöä :woot: mä oon oksentanu joka päivä .Nyt on vähän sellanen tunne että ei enää ihan kokoajan tarvi juosta vessaan. Olen nyt 9-10viikolla vähän epävarmaa vielä päivistä. Mulla on varattu maanantaille 20pv. Toivon että jotakin jo näkyisi. :happy: Monesko viikko sinulla?
 
Meillä on mies täysillä mukana. Eilen jo laski pään vatsalla ja kyseli että koskahan se kuulee jotain. :D
Hänel on ollut koko ajan sellainen olo, että kaikki tulee menemään hyvin. Minä olen se peloissani ja varpaillani koko ajan.
Perjantainen ultra vähän lämmitti mieltä, mutta onhan tässä varmoihin viikkoihin vielä pitkä aika. Nyt siis 9+3.
Onneksi niskapoimu ultra on heti loman alussa 3.8. niin ei tarvitse miettiä mitä jos..

Miehen äiti tietää että ollaan kauan yritetty ja perjantaisen varhaisultran jälkeen tokaisi, että "kiva kun XX saa myös kokea tämän ihmeen". Tuli vähän sellainen olo, että minäkö sitten häntä olen estänyt?
Muutenkin aika kärkäs aina sanomaan kaikesta, mutta onnellinen tuntui olevan poikansa puolesta.

Minulla on ihan varma olo itsestäni ja tästä raskaudesta ja sitten tulen tänne lukemaan näitä kauhutarinoita mitä ihmisille on käynyt ja heti alkaa vainoharhaisuus kasvaa. Pitäis pysyä poissa sinne rv12 asti ja sitten vasta tulla :D
Kun pystyis... :)

Tsemppiä kaikille odotukseen! Enää muutama viikko meillä kaikilla np-ultraan. ❤️
 
Mies ei oo kyl ollu moksiskaan tästä, kyl se aina kiltisti kuuntelee mua, mut vinoileeki välil et "ai ooks sä raskaana" :D mut eipä toi muutenkaa oo se mikää puhelian tapaus :) jos mies sais päättää niin täst raskaudesta ei kerrottais ikinä kellekään :D vaikka on tietenki iloinen asiasta mut se on hänen tapansa käsitellä asiaa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top