La Helmikuu 2016

Mulla on 29 pv eli silloin viikkoja 11+6 :-) ei oo onneksi tarvinnu ihan yöllä käymään vessassa :-)
 
Mä meen kans 29.7 np-ultraan ja nyt jo jännittää! Kävin kyllä varhaisultrassakin, mut kokoajan miettii, että kaikkee voi sattua täs välillä ja voi tulla myös ikäviäkin ylläreitä sit ultrassa.
Voi kun sais kotiin sellasen oman "kotiultran", ni vois kurkata aina säännöllisesti massuun! :p

Doppleria en oo uskaltanu hankkia nyt ainakaan vielä. Viime ti lääkärissä kuunneltiin sydänäänet ja aika hiljaa/vaimeasti ne ne vielä kuului. Pelkään pahoin, että en ite niitä sais kuulumaan ja sithän mä vasta panikoisinkin! Tämmönen hitsin hermoheikko kun oon... :sad001

No, oon onneksi nyt pystynyt välillä jopa unohtamaan huolet ja murheet, niille kun ei etukäteen voi oikein kuitenkaan tehdä mitään. Ja yritän vaan olla luottavainen, että kaikki menee hyvin, mieli on silloin paaaaljon parempi! :)
Ja tuo edelleen alati jatkuva pahoinvointi tavallaan jotenkin rauhoittaa, että tässä vielä raskaana ollaan...vaikka eihän ne oireetkaan aina heti katoa, vaikka keskenmeno ois tullu... Mur, nyt pessimisti hiljaa! :grin
 
Hei kaikille! Huuhhuh, tänään tuli kahlattua läpi koko viestiketju. Ajattelin tutustua kanssaodottajiin ennen kuin alan tänne itse kirjoittelemaan :)
Vähän taustoja meistä: Itse olen 24v ja aviomies 35v, esikoista odotetaan. Melko oireeton alkuraskaus ollut (nyt siis rv10+2) ja välillä mietityttää onko siellä vatsassa ketään (turvotuksen ja syömishimojen perusteella kyllä :D ). Ensimmäisessä neuvolassa käyty jo viimekuussa ja eka ultra olis 27.päivä. Sitä jo vähän jännitetään, eka raskaus kun on niin ei ole mitään odotuksia mistään neuvoloista tai ultrista.
Kaveri suositteli tänne foorumille tulemista ja ryhmään liittymistä, auttoi kuulemma hänen ensiraskaudessa hirveästi kun oli muita "samassa veneessä", niin täällä sitä nyt ollaan :)

Joku kyseli yöllisistä pissakäynneistä; itse herään joka yö/aamu neljältä vessaan, joka yö samaan aikaan :)
 
Tervetuloa mukaan!
Minä herään viideltä ja näin lomalla kun ei tarttekaan töihin lähteä niin uudelleen seiskan aikoihin.
Tätä on kestänyt vasta reilun viikon, nyt 9+2 menossa.

Unet on joka yö villimpiä, pitäisköhän kirjailijaksi ryhtyä! :D

Nälkä on koko ajan ja kaameita mielitekoja, varsinkin kaikkea tuoretta kohtaan.
 
Tervetuloa! :) Mie kans ravaan yöllä vessassa ainakin 2 ja 5 maissa. Ja päivällä myös vähintäänkin 20 kertaa. :D Mulla on ollut myös ihan tajuton jano siitä lähtien kun pahoinvointi alkoi! Jos lähtee puistoon lapsen kanssa nii pitää olla vesipullo mukana ettei tuu heikotus tai esim migreeni. Janottaako teitä muita?

Mulla on tänään ollu taas tosi inhottavaa pahoinvointia ja migreeni siihen päälle joka myös lisää pahoinvointia entisestään. Toivotaan että tää menee yön aikana ohi että kykenen huomenna töihin. Klo 7! :/
 
Heipparallaa. Täältä löytyisi kans helmivauvan odottaja, joka tosin tulee varmaan veljiensä tapaan syntymään tammikuussa. Meillä siis kolmas tulossa ja la olisi 3.2... Pahoinvointi on aika vähäistä, mutta saa kyllä yökkäillä jos tyhjällä varrella joutuu olemaan, vessassa ravaamineb myös tuttua.. Syödä ei voi paljoa kerralla ku on jo ähky ja nälkä taas voi olla ihan hetken päästä... Väsymystäkin jonnii verran esiintyy.. Meillä eka nla oli viime viikolla. Ultraan mennään viikon päästä.
 
Tervetuloa! :) mie luulen kanssa että tämä seuraava vaavi varmaan syntyy etuajassa kuten isosiskonsakin, mutta saapi nähdä. Saattaahan se mennä maaliskuun puolellekin :)
 
Vessassa ravaaminen johtuu yleensä siitä,että kohtu painaa virtsarakkoa.
Kun kohtu siitä "nousee" niin pissalla hypääminen kyllä vähenee..Kunnes koittaa loppuraskaus :D
 
Mulla ei tartte enäö hypätä vessaan yöllä, mutta aamulla on kyllä niin kippee maha ja äkkiä päästä pissalle.
Olo alkaa jo pikkasen helpottaa. Taas meni siihen et oksensin aamusta nukkumaanmenoon asti ja sitten helpotti.
Keskiviikkona ois labraan meno ja kahen viikon päästä nt ultra. Jännittää.
 
Minä en taas osaa lopettaa syömistä :D painokin on lähtenyt nousuun (oliskin turvotusta) , mutta liikuntaa on tullu onneks lisättyä.
Onkos muut jaksanu mitenkä liikkua? Itsellä meinaa aika-ajoin järkky väsymys estää, kun ei vaan yksinkertaisesti töiden jälkeen jaksa tehdä muuta ku lösähtää sohvalle.
 
Mulla on jäänyt kaikki urheilu ihan kokonaan. Vaikken oksennakaan, niin jatkuvasti tuntuu siltä kuin olisi keinuvassa laivassa. Siinä olossa ei millään pysty suunnittelemaan lenkillelähtöä :P. Ennen liikuin 4-5 kertaa viikossa. Jotain pieniä kävelylenkkejä oon tehnyt, mutta pitäisi todella skarpata.
 
Mulla selvis tänään että ei ookkaan pissitulehusta sit :) jtnn normaalia maitohappobakteerikantaa kai siellä oli reilusti tai jtn. Koska ei oireita niin ei antibioottia tarvitse ilmeisesti. :)
Musta on muuten tullu ihan järkyttävän laiska ja kiukuttelleva vessassa ramppaaja. Siivoaminen on ihan nounou en jaksa. Kaikki lähteminen on hankalaa :D sohva ja sänky on mukava paikka ja ruoka maistuu ihmeen hyvin. Pahoinvointi on ajoittaista, en ole oksentanu sit rv8 jälkeen. Olo on ihan siedettävä kunhan pitää mahasssa ruokaa :) oon niin onnellinen että ei oo tarvinnu oksentaa..
 
Olettekos kertoneet läheisille jo odotuksesta? Me kerrottiin lauantaina minun vanhemmille. Isä onnitteli ja oli oikeasti iloinen. Äitini taas piti melkein koko seuraavan päivän mykkäkoulya ja ollut todella nihkeä kertomisen jälkeen. Reaktio ei mitenkään yllättänyt, mutta onhan se vähän loukkaavaa tommonen. Siskoni ei myöskään kovin hyvin uutiseen suhtautunut, koska hän kovasti toivoo itse raskautuvansa. Vähän latistaa omaakin iloa odotuksesta kun läheiset eivät voi iloita puolestani...
 
No onpas Loryn kummallista käyttäytymistä..
Meillä tietää molempien perheet. Kerrottiin noin viikko plussan jälkeen, koska tiesivät että ollaan vuosia oltu hoidoissa.
Minulla on siskot saanut yhteensä kolme lasta meidän toiveiden aikana, mutta olen ollut joka kerta todella onnellinen.
Toki olen itkenyt yksinäni miksi he, eikä me ensin, kun ensin aloitettiinkin, mutta silti olen iloinnut.
Vuosien saatossa oppi ettei tässä jonossa ole vuoronumeroita vaan jokainen raskaus on yhtä ihmeellinen asia.
Toivottavasti alkavat vielä iloita puolestanne ja pystytte yhdessä odottaa teidän vauvaa ❤️
Meille on todella tärkeää läheisten tuki ja ihanaa, että molempien suvut odottaa tulokasta malttamattomina. :)
 
mua kans vähän pelottaa ihmisille sanoa kun tää on jo neljäs että minkälaista reaktioita tulee. Toki ei mua kyllä kiinnosta jos jollain on sanomista saavat kuulla kunniansa :-D
 
Voi tämä on minun kolmas lapsi ja jokaisesta odotuksesta kertominen on ollu enemmän tai vähemmän kammottavaa. Tämä oli kyllä pohjanoteeraus kuitenki.. Ongelmana on se, etten tee mitään äitini toiveiden mukaan. Kolmas lapsihan on ehdottomasti liikaa, eihän hänkään ole kahta enempää koskaan halunnut.
 
Me ollaan kerrottu läheisille jo heti plussaamisen jälkeen. Edellisen keskenmenon aikoihin , mietin että tulikohan kerrottua jollekin sellaselle, kelle en voisi keskenmenosta puhua. En onneksi ollut. Tällä kertaa ollaan kerrottu samoille ihmisille. Eniten on mietityttänyt nuo sisarpuolet kun ottivat keskenmenon todella raskaasti...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top