Onneksi olkoon töistä!
Mulla ei ole kans edelleenkään mitään suurempaa vaivaa. Lievää pahoinvointelua on päivittäin silloin sun tällöin. Toisaalta oireista ilahtuukin, ettei ala ajatukset villiintyä. Puoltoista viikkoo pitäis kans sinnitellä neuvolaan, tuntuu ettei aika kulu mutta toisaalta onneks päivät on kuitenkin tähän asti aina jossain kohtaa päättyneet iltaan :) Että ehkä se neuvolapäiväkin sieltä saapuu. En oo vielä uskaltanut ostaa mitään, mutta jos ne sydänäänet sieltä saadaan esiin, nii heti vauvanvaatekauppaan :) Nii ja hirveen itkuherkkä must on tullut. Kaikenlaiset lapsiin liittyvät uutiset herkistää heti, niin kuin ne lapset jotka pelastettiin sieltä Yyterin rannalta tai sitten se lapsi, joka ei pelastunut naapurin uima-altaasta.... niisk..niisk. Ja muutenkin vähän kaikenlaiset asiat, ystävien surut yms.
Maha tosiaan pömpöttää, ihan eri malliin tulee esiin kun eka raskaudessa. Viikonloppuna piti oikein valikoida vaatteita kun olin suvun kera monta päivää.. no onneks lopulta oli niin kylmä, ettei siinä kerrosten alta mitään paljastunut. Joten minäkin kävin siis tupla-ajatuksen läpi. Olin niin ajatellut, että mitään sukupainoa ei siihen suuntaan ole, mutta itse asiassa miehen sisaruksissa on olleet kaksoset. Toinen heistä vaan on kuollut jo pikkulapsena, niin olin tämän täysin unohtanut. Mä olen itse aina toivonut kaksosia, joten se olisi kovin hauska yllätys...
Niin ja Kamelille paljon tsemppiä ja lepoa! Onneksi vielä kaikki hyvin! Ja muutenkin ihana kuulla teistä, jotka olitte päässeet saamaan todistuksen pienen olemassaolosta :)