Kaisla
Oman äänensä löytänyt
Tsemppiä teille tupakan kanssa kamppaileville! Ite en polta, joten ihan en pysty samaistumaan tuohon tilanteeseen. Mutta luulen, että kaikista odottajista löytyy aina jotain kritisoitavaa tai "huonoja tapoja", joihin on joidenkin ihmisten helppo puuttua...on se sitten liian vähäinen liikunta tai sitten liika liikunta tai huonot ruokailutottumukset, joku on ylipainoinen ja toista syytetään sitten liiasta laihuudesta jne. Toki on tärkeää pitää huoli pienestä ihmisen alusta vatsassa ja koettaa elää mahdollisimman terveellisesti, mutta täytyy äidin olla myös itselleen armollinen. Yrittää parhaansa. :)
Täällä on tänään menossa rv8+6 ja aamu alkoi jäätävällä pahoinvoinnilla, tosin en edellenkään oksenna. Aamupalan jälkeen painuin takaisin nukkumaan ja parin tunnin unien jälkeen olo alkaa olla kohtalainen. Harmittaa olla näin huonovointinen, kun ulkonakin olisi hyvä ilma, mutta toisaalta olen niin valtavan onnellinen siitä pienestä papusesta, joka tämän aiheuttaa. Mitäpä sitä ei kärsisi pienen eteen.
Meillä oli yritystä takana jo yli vuoden verran ja alkoi jo hieman olla pelkoa siitä, että näinköhän minä pystyn edes raskautumaan. Tutkimuksissakin käytiin ja tarkoitus oli elokuussa mennä jatkamaan lapsettomuuspolille ja kokeilemaan joitain hoitoja, mutta sitten tärppäsikin ihan luomusti
Kovasti tässä koetamme molemmat pitää matalaa profiilia, kun se keskenmenoriski pelottaa vielä kovasti. Mutta kyllä ne puheet vaan välillä kääntyy tulevaan ja meidän pikku papuseen...jopa miehelläni, joka on selvästi ollut varovaisempi ja hillitympi näin alkuraskaudessa. Täytyy vain toivoa, että kaikki menee niin kuin pitää, tähän asiaan kun ei oikein voi itse vaikuttaa muuten.
Täällä on tänään menossa rv8+6 ja aamu alkoi jäätävällä pahoinvoinnilla, tosin en edellenkään oksenna. Aamupalan jälkeen painuin takaisin nukkumaan ja parin tunnin unien jälkeen olo alkaa olla kohtalainen. Harmittaa olla näin huonovointinen, kun ulkonakin olisi hyvä ilma, mutta toisaalta olen niin valtavan onnellinen siitä pienestä papusesta, joka tämän aiheuttaa. Mitäpä sitä ei kärsisi pienen eteen.
Meillä oli yritystä takana jo yli vuoden verran ja alkoi jo hieman olla pelkoa siitä, että näinköhän minä pystyn edes raskautumaan. Tutkimuksissakin käytiin ja tarkoitus oli elokuussa mennä jatkamaan lapsettomuuspolille ja kokeilemaan joitain hoitoja, mutta sitten tärppäsikin ihan luomusti
Kovasti tässä koetamme molemmat pitää matalaa profiilia, kun se keskenmenoriski pelottaa vielä kovasti. Mutta kyllä ne puheet vaan välillä kääntyy tulevaan ja meidän pikku papuseen...jopa miehelläni, joka on selvästi ollut varovaisempi ja hillitympi näin alkuraskaudessa. Täytyy vain toivoa, että kaikki menee niin kuin pitää, tähän asiaan kun ei oikein voi itse vaikuttaa muuten.