La Helmikuu 2016

Mulla oli ku plussasin ja siitä ekaan ultraan tuntu että se on satojen päivien päässä ja nyt on ohitettu 9+0 niin tuntuu et meni nopiaq. Nyt seuraavaksi odotetaan 27.7 että pääsee np ultraan ja se tuntuu niiiin kaukaiselta :) sit ku pääsee sinne asti niin voi olla että sit se varsinainen itku tulee ja tulee ehkä todelliseksi ku sit se näyttää jo selvältä lapselta. <3 en malttaisi odottaa.
 
Hei kaikille!
Jospa minäkin nyt liittyisin keskusteluun mukaan rv 7+0 ja ensimmäisten pahoinvointien kunniaksi. Odotan toista lastani ja esikoinen on nyt 1,5 v. Ikäeroa tulee reilu kaksi vuotta. Jotenkin ihan kauhean jännää olla raskaana vaikka olen tämän jo kerran aiemmin kokenut.

Onneksi olen kesälomalla sillä tämä aamu oli kamala. Eilisiltana jo puhaltelin kun etoi mutta tänä aamuna iski kauhea huimaus. Nostin pikkuisen sängystään ja meinasin pyörtyä. Daivattiin sitten yhdessä vielä sänkyyn makoilemaan. Kun tarjoilin aamupala pikkuduudelille, kaveri vähän ihmetteli tuolistaan miksi äiti makaa keittiön lattialla naama valkoisena. Nyt vähän helpottaa kunhan vaan syön jotain koko ajan. Täytyy käydä hakeen lisää hapankorppuja :)
 
M3L: noin kävi mullekin.. Viikot 6+5 oli se, mihin kehitys olisi jäänyt. Tällä hetkellä olen nyt taysissa lääkkellisessä tyhjennyksessä, ja toivon tosiaan, etta tätä ei tarvi toiste kokea.
 
Täällä loppui kaikki tuhruttelu kun mies tuli eilen maailmalta kotiin... Tuskin on mitään yhteyttä, naurettiin vaan että niin ikävä on molemmilla ollut että on ihan verta pitänyt vuodattaa! No toivotaan todella että olis ohi. Meen silti maanantaina sinne ultraan hakemaan mielenrauhaa. Samalla vois kysellä noista pissavaivoista. Luin että taaksepäin kallistunut kohtu voi alkuraskaudessa painaa niin paljon rakkoa että aiheuttaa virtsaummen. Ihan niin paha tilanne ei ole, mutta tuntuu että hätä ei mene ollenkaan ohi, kun rakko ei koskaan tyhjene kunnolla. Mulla siis keskenmenon yhteydessä selvis tuo taaksepäin kallistunut kohtu, kun ei meinattu saada ultrattua kunnolla...
 
En ole varma olenko tänne jo kirjoitellut mutta ajattelin itsekin liittyä seuraan (: rv 8+0 tänään ja kokoaika lähestytään viikkoa 12. Kamalaa kuulla muiden menetyksestä :( itsellä ollut välillä kamalia pelkoja että mitä jos käy huonosti. Mutta positiivisella ajatuksella olen tähän asti päässyt. Tsemppiä kaikille menettäneille ♡
 
Voih, olen tosi pahoillani kaikkien puolesta, joilla on aihetta huoleen tai on kokenut menetyksen! :( tsemppiä paljon ja jaksamista!

Nyt Onko muilla ollut alussa (rv 6) sellaista että jos pitkään touhuaa ja ei pääse istumaan niin selkää, lonkkia ja mahaa jomottaa? Huomasin tässä matkalta tultua kun on ollut kaikkea puuhaa tässä ja ei ehdi aina istahtaa nii joka paikkaa särkee! Mie kauhulla ootan loppuraskauden selkävaivoja, koska mulla oli esikoisen loppuraskaudessa niin hillittömät selkäkivut että ei oo tosikaan! Sillon en tosin tarpeeksi ajoissa hommannut fyssarilta sitä tukiliiviä ja sitte tyttö jo ehtikin syntyä. Nyt aion ajoissa hommata sen.

Mulla on myös maha aika turvoksissa, pitää pitää löysiä vaatteita ettei tuttujen epäilykset herää ;) myös tän pahoinvoinnin takia tää raskauden salassapito on ollut aika haasteellista.. Samoin myös vessassa ramppaamisen takia, tänäänkin oon käynyt varmaan 100 kertaa vessassa. Joskus oikeesti jopa 5 minuutin välein!
 
Juu täällä kans pömppis sitä luokkaa, ettei tarvi kylillä arvailla mistä on kyse. Ensimmäistä odottaessa ei vielä kolmannellakaan kuulla ollut tällasta!! Nyt siis 6+2.
 
Turvotus tuli takaisin :( ja tänään pitäis "edustaa" sukujuhlissa. .varmaa menee mikään mukana olevista vaatteista edes päälle
 
Täällä kärsitään myös turvotuksesta ja sen lisäksi tupakan vieroitusoireista. Jännä miten se ihmismieli on hassu. Tätä 3. raskautta kun ei ollut suunniteltu niin en voinut henkisesti valmistautua paheistani luopumiseen.

Onneksi kuitenkin näytän selviävän tästä päiväkerrallaan :D onko täällä muita samasta ongelmasta kärsiviä?

Ps. Älkää ampuko ;) hermot On melko tiukilla aika ajoittain, mut eiköhän tää sit helmikuussa ole jo helpottanut.

Ja teille nuorille joilla vanhemmat ei välttämättä ole aluksi olleet tukena niin meillä äiti oli pettynyt kun ilmoitin et kolmas on tulossa enkä päätynyt mihinkään keskeytyksiin ja mullahan ikää tosiaan on on yli 30... käsittämätöntä.
 
Viime raskaudessa oli tosi vaikeaa ilman tupakkaa oleminen. Nyt ainaki vielä näyttää siltä että sen jättäminen kokonaan ei ois vaikiaa. ;)
 
Lovelife, mulla ikää syksyllä 30v ja mun äidin ilme kun kerroin että neljäs tulossa ja aiomme hänetkin pitää oli jotain mitä en olisi halunnut nähdä. En oikein tiedä loistiko naamalta ensimmäisenä pettymys, järkytys vai inho. Onneksi äiti on ainoa kenelle tämä raskaus on ollut negatiivinen asia.
Ja mitä tupakoinnin lopettamiseen tulee, lopetin itse sähkötupakan avulla kolme vuotta sitten kun aloin edellistä odottaa ja oli yllättävän helppoa.
 
Sjh, voin lahjoittaa osan mun pahoinvoinnista sulle niin ei tee mieles edes mennä tupakalle :D ei vaan, älä oo liian ankara itselles. Pääasia että edes vähennät pikkuhiljaa jos et suoraa pysty lopettamaan. Tsemppiä!
 
Minäkin poltin ennen raskauden tietämistä ja heti kun alkoi pahoinvoinnit tulla niin väheni tupakkakin, koska pelkkä ajatuskin parvekkeelle menosta tupakan kanssa sain oksennuksen kurkkuun :D nyt ei tee edes mieli onneksi (: ja välillä tulee piikiteltyä miestä kun haisee niin pahalle tupakalta että pitää hajurako pitää :D
 
täälläkin yksi ennen raskautta tupakoinut ja plussan jälkeen en ole yhdenyhtä tupakkaa polttanut. ennen raskautta yritin lopettaa kahdesti ja epäonnistuin, mutta nyt lopettaminen tuli ihan käsittämättömän helposti :D on se jännä.

tsemppiä Sjh, askel kerrallaan! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top