M3L, on ollut varmasti kamala kokemus
Mulla on ollut heti plussaamisen jälkeen pieni pelko, että tämä riemu loppuu ennen kuin kunnolla alkaakaan ja siksi olen koettanut pitää tosi matalaa profiilia. Kai se on vaan sitä, että yrittää mukamas valmistautua, jos se pettymys tulee, mutta jos keskenmeno tulee, niin tuskin olen sen paremmin valmiimpi sitä ottamaan vastaan siltikään.
Eli ehkäpä pitäisi vaan iloita ja olla onnellinen tämän hetken tilanteesta murehtimatta tulevia..hmmm, oivallus tämäkin.
Mulla varhaisultra maksoi sen 55e, kun kätilö teki sen ja olen kyllä tyytyväinen, että menin. Sain rauhoteltua itseäni, että ainakin nyt siellä masussa kasvaa joku ja on ihan oikeassa paikassa. Samalla sain vahvistuksen,että uskallan kertoa jo sisaruksilleni. Viime vkonloppuna oli pakko kertoa jo omille vanhemmilleni, jotka tulivat koko viikonlopuksi kylään...olin niin huonovointinen, että arvasin äitini huolestuvan jos ei mitään syytä kertoisi
Samalla sitten mieheni vanhemmat saivat tietää, heille tämä olisikin sitten ensimmäinen lapsenlapsi.
Ymmärrän kyllä tuon huolen oireettomuudesta...mulla oli viikko sitten yksi päivä, jolloin rintojen aristus katosi ja ei ollut lainkaan pahoinvointia koko päivänä. Olin aivan varma, että nyt se raskaus oli siinä ja kaikki on ohi. Nooo, seuraavana yönä heräsinkin sitten oikein mojovaan pahoinvointiin ja sitä on taas aika tauottomasti jatkunut. Ja rintojen aristuskin on taas tullut seuraksi, närästys nyt ei koskaan ole tauonnutkaan.
Mutta taitaa olla niin tosi yksilöllistä, kenelle tulee mitäkin raskausoireita... Yksi serkuistani ei ole odottaessaan ikinä kärsinyt pahoinvoinneista tai juurikaan mistään pahemmista raskausoireista (ainakin näin hän kertoi)
:ja kolme tervettä lasta on saanut. Toivotaan, että te SportMom ja ValkoinenPioni sekä muut oireettomat/vähäoireiset kuulutte näihin onnekkaisiin odottajiin!