La Helmikuu 2016

Mä en ymmärrä miksei negatiivisia mielipiteitä voi pitää ominaan ja edes leikkiä iloista. Kuka oikeasti ehdottaa aborttia? Sitten kahden vuoden päästäkö on 25 vuotiaana kypsä äidiksi :D mun sisko ja äiti ja mummu tekivät lapset kahdenkympin hujakoilla ja hyvin on kaikilla mennyt.
 
Joo, mekin ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 2 vuotta ja toki meilläkin on joskus erimielisyyksiä mutta rakastamme toisiamme. Mun äiti on saanu mut 22 vuotiaana, että hyvä hänen on puhua.. Sisaruksiakin löytyy 3. Nuorin menee riparille.
 
Me ollaan niin valmiita kun vaan voidaan olla, pitäis sille äidille varmaan sanoa että ollaan yritetty sen 2 vuotta että ei niitä lapsia jotkut niin helposti tee.
 
Me ollaan kerrottu parille hyvälle ystävälle, vanhemmille ja sisaruksille. Töissä kerroin myös yhdelle luottoystävälle, joka sitten auttoi firman kesäjuhlissa salailemaan juomattomuuttani :smile Alkuraskaus oli sen verran dramaattinen (kaksoisrauskaus, joista toinen meni kesken) että haluan nyt odottaa viikon 12 ultraan että vahvistuu tämän toisen kyytiläisen mukana kulkeminen.

Oireita mulla on ollut lähinnä rintojen ihan älytön arkuus. Päivä vielä menee, mutta illalla kun ottaa liivit pois niin voi luoja että tuntuu. Ja nukkumisasennon löytäminenkin on ollut joinain iltoina haasteellista. Lisäksi minua on huimannut, syynä hyvin alhainen verenpaine. Ja väsy on ollut kova, osasyynä ilmeisesti hyvin alhainen hemoglobiini (101), joka eilen mitattiin. Nyt sain rautatabletit, toivottavasti ne helpottaa.

Ensimmäinen neuvola siis takana, ultra on sitten heinäkuun loppupuolella, taitaa olla silloin 12+5.

Meillä tämä on molempien vanhempien esimmäinen lapsenlapsi, joten ovat luonnollisesti kovin innoissaan! Luulivat varmaan junan jo menneen, me kun mieheni kanssa ei olla enää ihan nuoria. Harmi Alinah ja Tiikerikuu ettei teillä äidit ole innoissaan. Ehkäpä tilanne muuttuu, kun vauva saapuu maailmaan ja varastaa isoäidin sydämen.
 
Onneksi Alinah tiedätte itse mitä haluatte ja olette varmasti lapsellenne parhaat mahdolliset vanhemmat :) jospa se äitikin sieltä joskus heltyisi ja tajuaisi mikä typerys on ollut. Varmasti kaduttaa sitten aikanaan että oli niin ilkeä.
 
Minä olen ollut 21, kun aloitettiin yrittämään ja täytän 29, kun lapsi on syntynyt.
Vaikka olin todella nuori, kun aloitettiin niin koin että olin valmis ja olen edelleen sitä mieltä että olin valmis, vaikkei lasta siunaantunutkaan moneen vuoteen.
Nyt on tosin se etu, että on jo valmiiksi iso talo ja piha ja elintaso on huomattavasti parantunut, kun on keskittynyt enemmän uraan, mutta oltais heikommillakin kantimilla ehdottomasti pärjätty.
Itselläni siis todettiin vuosi sitten munasarjojen hiipuminen, joten mielessä on ollut monesti, että olisi pitänyt paljon aikaisemmin hakea apua.
Ei olisi tullut ikinä mieleenkään, että 27-vuotiaana voi munasolut olla jo förbii. :/

Oma äitini sanoi minulle nuorena, että älä koskaan tee samaa virhettä kuin minä ja hanki lapsia nuorena. Hän oli 25-vuotias saadessaan ensimmäisensä..
No nyt kun vuosien odotuksen jälkeen meille on vihdoin tulossa on sitä liikutuksen määrää itsenkin vaikea katsoa.
Kyllä se hänelläkin on ollut meidän puolesta kova suru ja huoli kun ei lasta kuulu, vaikka kaipuu on ollut kova.

Ihan varmasti lapsen synnyttyä ymmärtävät, kuinka isosta asiasta on kyse.
Jokainen lapsi on ihme ja täysin korvaamaton. Mistä sitä koskaan tietää, koska se oman kellon lyönti loppuu ja silloin ei taikatemputkaan meinaa onnistua.

Meinaan ainakin omalleni sanoa, että tehkää lapset nuorena! Ehtii sitä vanhanakin nauttia maailmasta ja seikkailuista. :D
 
Meillä on kans vanhemmat ollu aina kannustavia ja oon aina sanonu että jos luoja suo mulle sen oikean nuorena niin alan tekee lapsia. Taka rajana on tietenkin ollu et koulut on ollu käytynä. Ja tän oman matkan varrella oon oppinut sen että se mitä koulussa sanotaan että yhdestäkin kerrastaa JÄÄT odottaa niin en ajattele enää todellakaan niin, vaan että se on Luojan antama lahja meille, sit kun se suodaan niin se tulee helpostikin. <3 ite en edes uskonu että näinkin "nopeaa" se tulee ja km on ollu marraskuussa. :)
 
Alinah, ikävää, että äitisi ehdottaa aborttia, kun lapsi on teille kuitenkin toivottu. Kokeile kysyä äidiltäsi, mitä hän katuu omissa raskauksissaan, ehkä sieltä löytyy syy siihen, että hän ei halua samaa teille. Ja toisaalta, on olemassa meitä, jotka ovat odottaneet myöhempään, eikä elämässä ole tapahtunut mitään sellaista, joka olisi tehnyt tuosta myöhempään odottamisesta missään määrin järkevää tai mukavaa tai millään tavalla positiivista. Myöhempään odottaminen on mielestäni huonoin ajatus ikinä, jos ei itsellä ole jotain visiota siitä, mitä aikoo tuona myöhempään odottelu aikana tehdä.
 
Totuushan on se, että nuoremman ihmisen keho jaksaa raskauden paremmin kuin vanhemman. Ja itse olen myös aina tiennyt haluavani lapsen/lapset nuorena.

Olin 20-vuotias, kun yritys aloitettiin, nyt olen 21, kuten tulen olemaan myös lapsen syntyessä. Vaikka tuo lapsen isä nyt päättikin lähteä lätkimään niin uskon kyllä pärjääväni. Vanhempani ovat olleet myös hyvin kannustavia. Tuntuu kyllä tosi pahalta kuulla, että toisilla vanhemmat ehdottaa aborttia tai suhtautuvat muuten vain kielteisesti. Päätös on kuitenkin teidän omanne, ei vanhempienne.

Ja sitä paitsi luin jostain, ettei kukaan ole koskaan oikeasti "valmis" vanhemmaksi vaan vanhemmaksi kasvetaan lapsen mukana. Näin minäkin uskon.
 
Onkos teidän muiden lemmikit muuttanut käyttäytymistään?  Meidän koira se on alkanu taas niin minun koiraksi että.. Viimeksi kun tulin raskaaksi niin koira muuttu täysin. Joka paikkaan piti seurata (siis vessassakaan ei saanu rauhassa käydä) ja masun vieressä pötköttää aina ku pötköllään oon itekki. Voi toista.  :) aina on ollut kyllä enempi minun perään mutta kun esikoinen synty niin on enempi isännältä sitä huomiota hakenu :D
 
Onpa tosiaan kurjaa kuulla noin ikävistä kommenteista äidiltä, joka voisi myös olla se ykkösinnostunut ja kaikista suurin tuki. Mutta harva äiti on niin kovasydäminen, etteikö heltyisi sitten, kun lapsenlapsi on oikeasti maailmassa, vaikka olisi kuinka ollut epäileväinen edeltä käsin. Vauvat on siitäkin ihania, että synnyttävät rakkautta ympärilleen.

Ihmisten elämäntiet on niin erilaisia, ettei siihen kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan, milloin on oikea aika millekin asialle. Ja eihän 20+ -vuotiaana edes ole enää nuori! Siis suhteessa siihen, etteikö kykenisi huolehtimaan vauvasta. Jostakin teiniraskaudesta äidit voisikin olla huolissaan, vaikka yhtä lailla silloinkin voi selvitä lapsenhoidosta hyvin. Ja niin kuin edellä kommentoitiinkin, ikinä ei tiedä, kuinka pitkä odotus itse kullakin on edessä, vaikka kuinka olisi ns. "parhaassa iässä". Etenkin nykyään tuntuu, että aika monella se lapsen saaminen ei käykään ihan noin vain.
 
Voi kurjuus, että joidenkin läheisten on pakko saada loukata tai ylipäätään miksi heidän pitää kertoa tuollaiset asiat edes ääneen? :(
Äitiyteen tuskin on koskaan "valmis". Siihen kasvaa :)
Siis tarkoitan ettei ole mitään oikeaa ikää tulla äidiksi. Ei liian nuorta eikä liian vanhaa..Asennekin vaikuttaa paljon :)
 
Meidän koira tuijottaa mua kokoajan :-D ärsyttävä :-D jopa kun se on pihalla ja kattoo keittiöön ikkunasta silmät suurena vähän outo. Ikävä että oma äiti ei tue :-( mutta oon sama mieltä että lapset pitää tehdä nuorena :-)
 
Mä oon 28, tosin silloin kun aloitettiin yritys olin 27. Oon aina halunnut lapsia, mutta koska olen vähävaraisesta yksinhuoltajaisän perheestä kotoisin halusin ensin itselleni ammatin, työpaikan ja varman toimeentulon ennen kuin aletaan yrittää. En usko että olisin selvinnyt yliopisto-opinnoista vauvan kanssa kun rahasta oli todella tiukkaa opiskeluaikana ihan kahdestaankin eläen.

Mun suhteet äitiini ovat ennemminkin kaverilliset, en ole koskaan tuntenut että äiti on mulle äiti, isäni on hoitanut molemmat roolit. Hiukan kyllä jännittää miten osaan olla äiti kun se äidin roolimalli puuttuu multa kokonaan. Onneksi anoppi on sentään innoissaan mummiksi tulemisesta :)
 
Muokattu viimeksi:
Aamurusko, minullakin on alustava laskettu aika 22.2, mutta toki voi ultrassa/neuvolassa vielä muuttua :)

Onkos kaikki jo varannut neuvolan? Itse ajattelin aluksi, että odottaisin varhaisultran ja sitten vasta varaisin, mutta voi olla etten jaksa odottaa niin pitkälle :D
 
Neuvolassa kävin viikon päästä plussauksesta. Nyt odotellut että soittavat ultra ajan ja seuraavan nla ajan. :)
 
Muokattu viimeksi:
Iia-Liisa,
Onneksi olkoon, onnistuitte pitkän yrittämisen jälkeen. Meillä meni 9 vuotta ekaan raskauteen mutta tuli ikävä kohdunulkoinen helmikuussa. Nyt 5+5, jänskättää eka ultra 6.7.

Mulla oli varmaan sama, että ihan turha omilla munasoluilla toivoo yli 30 v, jossa vaiheessa tapasin vasta tulevan mieheni. Mitään vikaa ei löytynyt, mutta niinpä vasta alkoi tapahtumaan toisen munasolun luovuttajan kanssa 9 vuotta häiden jälkeen.

Tsemppiä ja hyvää vointia Sinulle ja kaikille!
 
Kyllä oikeasti liikuttuu noista jutuista että kauan on lasta odotettu ja vihdoin onnistunut! Ei voi edes kuvitella sitä tunnetta mikä on ollu kun on vihdoin tikku näyttänyt positiivista! :)) Paljon onnea ja tsemppiä minultakin kaikille! :) <3
 
Ohhoh kun tuo mieliala heittelee, tätä jotenkin kuvittelee PMS- oireiksi, ja mies menee ihan hiljaseks kun mainitsee mitään kuukautisiin viittaavaa. "Kyllä siellä on vauva kasvamassa" on vastaus :)
No täällä kans odottelen niitä tissejä ja onhan niitä tullutkin, niin voi hetkellisesti tuntea vartalonsa naiselliseksi :D

Tässä sitä mielentyyneyttään voi sitten harjoitella ihan päivittäin - joka päivä on uusi mahdollisuus olla paremmalla tuulella. Mulla on vielä vähän painolastina uusi työ, mutta onneksi 4 viikon loma alkaa alle kahden viikon päästä. Saa keskittyä ihan itseensä ja perheeseensä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top