Meillä pyykkikone laulaa ja laitellaan kaikkee tällee viimetingassa viel valmiiks
tytöt lähtee illansuussa hoitoon, niin saadaan miehen kans nukkuu ens yö rauhassa ! ..jos mä nyt jännitykseltä saan ollenkaan nukuttua
Voi vitsi... minä viikko sitten tuskailin pinnasänkyyn petivaatteita paikalleen, purin ja pakkasin ja taas kerran purin ja pakkasin sairaala- sekä vauvakassia sen kymmenen kertaa, illan päätteeksi istuin saunanlauteilla ja mietin että "hui-jui!". Jännitti edessä oleva sektio ja vauvan syntyminen yleensäkin. Nyt katselen tuossa vieressä makoileva pikkumiestä ikionnellisena. Itku tulee herkästi, kiitos hormonien, kun lukee täällä muiden odotusta ja tuntemuksia. Meillä ainakin viikko valvottiin myöhään ja nukuttiin vain muutaman tunnin ohuet unet. Sen verran oli jännitystä ilmassa.
Perjantaiaamu mentiin heti klo 6.30 sairaalaan. Samantien päästiin osastolle ja saatiin perhehuone. Leikkausvaatteet ja tukisukat päälle, esilääkityksenä vatsahappojatasoittava ja Panadol, tipan laitto, sheivaus, katetrointi, pieni tovi käyrillä ja lyhyt juttutuokio leikkavan lääkärin kanssa. Ja sit lähdettiin sängyllä saliin. Salissa oltiin noin puolisen tuntia ja meidän pikkumies syntyi. Leikkauksen aikana ihana anestesiahoitaja kyseli hyvin tiuhaan tahtiin tuntemuksia. Läkettä sai heti jos tuntui tarvetta. Heräämössä iski perinteinen puudutuksen jälkivaiva eli tärinä ja horkka. Sain kolmeen kertaan lääkettä siihen ennen kuin sen helpotti. Lämpöpatja ja kaksi peittoa eivät jaksaneet paljon auttaa siinä vaiheessa. Verenpaineita ja jälkivuotoa seurattiin tiheään ja lopulta kun puudutus rupesi häviämään pääsin osastolle miehen ja pikkumiehen luo. Loppupäivä menikin sitten ihmetellessä pikkuista ja kerratessa päivän kulkua. Illansuussa sain nestemäistä ruoka - kasvissosekeittoa ja marjakiisseliä. Että muuten maistui reilun 24h paaston jälkeen hyvälle!
Jo perjantai-iltana kävelin itse vessaan iltapesuille. Voi ristus sitä ylösnousemisen vaikeutta ja kipua vaikka pistivät kipulääkettä jo hyvissä ajoin tulemaan. Virtsakatetri poistettiin lauantaiaamuna ja tippayhteys lauantai-iltana. Lauantai-illan huumaksi kävi ihana, pitkä, kuuma suihku. Onneksi nykyään on hyviä sidostarpeita niin sain huoletta suihkutella. Nyt viikkoa myöhemmin on hakasten poisto ja lääkkeenä menee vielä Burana+Panadol kipuun tarvittaessa sekä Klexane tukosten ehkäisyyn. Omakohtaisesti kipuläkkeitä (Panadol) olen ottanut vain jos on tiedossa ollut esim. kaupassa käynti tai muu vastava tilanne jossa joutuu olemaan pidempään liikkeellä ilman taukoja. Buranaa olen syönyt kyllä kuurina.
Onhan sektio iso vatsanalueen leikkaus, johon sisältyy lukuisia riskejä, mutta onnekseni ainakin tähän mennessä niiltä olen välttynyt. Toipuminen on ollu yllättävän nopeaa ja vaivatonta. Mutta tosi paljon toipumiseen vaikuttaa myös oma asenne, rohkeus ja päättäväisyys. Yrittäkää olla vahvoja ja rohkeita. Lähtekää liikkeelle - älkää jääkö surkuttelemaan sängyn pohjalle. Ja muistakaa pyytää kipuihin lisää lääkettä, jos vähänkin siltä tuntuu. Ja jos joudutte olemaan eroassa vauvastanne synnytyksen jälkeen syystä tai toisesta pidemmänkin aikaa - muistakaa olla aktiivisia imetysasioissa, jos aiotte ryhtyä imettämään täysillä. Elektiiviseen sektion menijät - kysykää jo asiasta ennakkoon neuvolasta tai synnäriltä. Ainakin minulla on ollut ongelmaa maidonnousemisen kanssa ja harmikseni imetysohjausta ei ainakaan meillä sairaalassa kovin hanakasti annettu. Tehkää aloite asiaan ja pitäkää päänne. Älkää antako periksi.
Tälläisiä tunnelmia ja pohdintoja minulla viikko elektiivisen sektion jälkeen. Nauttikaa odotuksen viimeisistä potkutuntemuksista - niitä nimittäin kaipaa omalla kierolla tavallaan! Ja onnea vauvautuneille! Minä menen nyt katselemaan tuota tuhisevaa pikkunyyttiä ja nauttimaan tämän hetkisestä olotilasta!!!