maarika
Silmät suurina ihmettelijä
Heips!
21v esikoista odottava täällä kirjoittelee, tänään plussasin selvät kaksi viivaa. Vau.fi:n mukaan la 7.2.16.
On ollut kyllä shokkipäivä muutenkin, tämä vasta pommina tulikin. Vakituista miesystävää minulla ei ole, mutta vauvan isä ottanut asian todella vastuullisesti ja hyvin ja tunnetaan toisemme kuitenkin jo hyvin entuudestaan :D =)
Ensin aloin itkemään ja menin järkyttävään shokkiin (tänään tapahtui siis paljon muutakin jonka takia olen tosi surullinen ja järkyttynyt) . Iltaamyöden kuitenkin soitin jo vanhemmilleni ja molemmille veljilleni uutisista :D
Yksi tän hetkisistä fiiliksistä on kuitenkin sellainen pelotus -olo; Miten mä tällaiseen tilanteeseen pystyn sulautumaan? Sittenkun saan lapsen, enkö voi "enää koskaan" tehdä ns mitään? Lapsihan ei siis ole suunniteltu. Tämä on kuitenkin niin lopullinen päätös, ja asia. En pysty millään sisäistämään tätä juttua.
Illan kuluessa tosiaan oon kyllä sen ratkaisun tehnyt, että lapseni pidän, mutta pelko persiissä on suuri ja stressi myöskin.:arghh: Niin älyttömän sekavat ajatukset kyllä pyörii päässä kokoajan.
Myös ihana pieni oksetusolo kokoajan päällänsä ja aikalailla myös jatkuva pissihätäkin. Tissit tosi arat ja kahvia voisin juoda mielinmäärin, ennen en kummemmin piitannut kuin aamulla juoda kupposen.
Mutta silti, silti jotenkin on sisimmässäni mukava olla. Kaitpa tähän sitten sisäistyy, vaati se sitten aikaa tai ei, viimeistään sillonkun maha on ilmapallo
Ja onnittelut kaikille helmivauvan myös saaville
21v esikoista odottava täällä kirjoittelee, tänään plussasin selvät kaksi viivaa. Vau.fi:n mukaan la 7.2.16.
On ollut kyllä shokkipäivä muutenkin, tämä vasta pommina tulikin. Vakituista miesystävää minulla ei ole, mutta vauvan isä ottanut asian todella vastuullisesti ja hyvin ja tunnetaan toisemme kuitenkin jo hyvin entuudestaan :D =)
Ensin aloin itkemään ja menin järkyttävään shokkiin (tänään tapahtui siis paljon muutakin jonka takia olen tosi surullinen ja järkyttynyt) . Iltaamyöden kuitenkin soitin jo vanhemmilleni ja molemmille veljilleni uutisista :D
Yksi tän hetkisistä fiiliksistä on kuitenkin sellainen pelotus -olo; Miten mä tällaiseen tilanteeseen pystyn sulautumaan? Sittenkun saan lapsen, enkö voi "enää koskaan" tehdä ns mitään? Lapsihan ei siis ole suunniteltu. Tämä on kuitenkin niin lopullinen päätös, ja asia. En pysty millään sisäistämään tätä juttua.
Illan kuluessa tosiaan oon kyllä sen ratkaisun tehnyt, että lapseni pidän, mutta pelko persiissä on suuri ja stressi myöskin.:arghh: Niin älyttömän sekavat ajatukset kyllä pyörii päässä kokoajan.
Myös ihana pieni oksetusolo kokoajan päällänsä ja aikalailla myös jatkuva pissihätäkin. Tissit tosi arat ja kahvia voisin juoda mielinmäärin, ennen en kummemmin piitannut kuin aamulla juoda kupposen.
Mutta silti, silti jotenkin on sisimmässäni mukava olla. Kaitpa tähän sitten sisäistyy, vaati se sitten aikaa tai ei, viimeistään sillonkun maha on ilmapallo
Ja onnittelut kaikille helmivauvan myös saaville