La Helmikuu 2016

Nellie! Minun esikoisella eiole merkitty papereihin isää ollenkaan koska tämäkään ei hakunnut olla missään tekemisissä minun eikä lapsen kanssa ja uhkasi myös itsemurhalla silloin.. no ihan pian oman tyttäreni syntymän jälkeen hänellä on kihlttunsa kanssa jota ei ollut kyllä vielä illoin kun minä rskaaksi tulin niin he aivat oman tyttären.. no hyvin on mennyt ilman tuota "isää" Koska vuosi sitten löysin sen elämäni miehen jonak kanssa nyt odotamme kakkosta <3 Vuoden olin siinä tytön kanssa suurinpiirtein kaksin.. on se todella raskasta välillä mutta on se sitten palkitsevaakin <3 hyvin sulla menee!!!!
 
Voi Nellie :(
Ehkä elämä sujuu loppujen lopuksi helpommin kahdestaan vauvan kanssa, jos mies ei ole ihan sinut itsensä/elämänsä kanssa?
 
Minäkin täällä odottelen, ensimmäistäni. :) kaks liuskatestiä, vahvat viivat molemmissa. Ja sit digitaalitesti, raskaana ja 3+. Jännittävää. Itse en ole edes suhteessa. Ja lapsen isä tätä ei halua. eli hieman on pakka sekaisin.
 
Ihmemaanlapsi: Eli hieman samassa tilanteessa olet kuin minäkin, jäämässä yksin lapsen kanssa. Mites sinun tukiverkostot? Sellainen tulee varmasti olemaan todella tärkeä.

Ja minulla kyllä myös pelko keskenmenosta ahdistaa. Koin varhaisen keskenmenon huhtikuussa, enkä tahtoisi kokea sellaista enää koskaan uudestaan. Ymmärrän varsin hyvin tuon pelon.

Tsemppiä kuitenkin tulevaisuuteen, toivottavasti kaikki menee hyvin. : )
 
Tervetuloa uusille!

Yksi hyvä verkoston osa on vertaistuki. Mie olen aikanani saanut paljon apua muilta samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä. Ja jos jokin asia ahdistaa niin puhumalla asiat tuppaa monesti puolittumaan :) Kovasti tsemppiä nellie ja Ihmemaanlapsi!
 
Kai minäkin nyt uskaltaudun viimein kommentoimaankin jotakin! Eli täällä 26v nainen ja ensimmäistä lasta odotellaan 25v avomiehen kanssa. LA pitäis olla joskus 12.2 Huhtikuussa meni ensimmäinen kesken ja viikkoja oli sillon suurinpiirtein 9..se oli kova kolaus, mutta onneksi mies ja tukiverkosto (ystävät ja vanhemmat) ovat niin mahtavia, että sieltä noustiin nopeasti! Nyt sitten on uudelleen tärpännyt (kolme testiä tehnyt ja menkat myöhässä noin viikon) ja ei olla yrittämällä yritetty vaan enemmänkin niin, että se tulee sitten kun on sen aika! Hieman pelonsekaisin tuntein täällä nyt odotellaan ja kaikki mahdollinen pyörii mielessä..neuvolaan en ole vielä soitellut, mutta sanoivat huhtikuussa että sitten kun taas tärppää, niin pitää vaan soittaa ja pääsee sit ultraan tsekkaamaan että kaikki on kunnossa! ..tosin muutaman viikon ajattelin nyt vielä ainakin odotella tai soitan huomenna, mutta aikaa en ihan heti halua vaikka saisin. Tällaista täällä Pirkanmaalla!
 
Onnea OneOfAKind plussasta! Tervetuloa mukaan ja tarrasukkia kyytiläiselle :)
 
Nellie: Samassa veneessä ollaan. Mulla on suuri tukiverkosto, äitini sanoi että ei ole vielä valmis mummuksi, mutta lupasi silti olla tukena ja apuna eikä suinkaan yksin oo jättämässä. Lapsen isä tosiaan ei halua olla tietoinen mistään. Ja olen jo miettinyt adoptioonkin pistämistä, mutta sekään ei tunnu oikealta. Tietyt ihmiset painostaa aborttiin, mutta minkäs teet kun se ei tunnu hyvältä ratkasulta? Todella nuori mä vielä olen, mutta silti.

Kiitos tsempeistä! Paljon tsemppiä sulle ja kaikille muille odottajille! :)
 
Ihmemaanlapsi: minkä ikäinen olet, jos saa kysyä? :) ja abortista olen sitä mieltä että älä missään nimessä tee jos se ei tunnu oikealta ratkaisulta... Ite olen tehny toisen painostuksesta ja pakko sanoa että ei se varmaan koskaan lakkaa kalvamasta mieltä.. Nyt jo toki osaa ajatella asian niin että ehkä se vaan piti näin mennä, mutta kyllä se surettaakin välillä..
 
Oon vasta 18-vuotias :/ jajoo.. En mäkään ajattele että se on viisasta kenenkään painostuksen alasena :o mut inhottaa, ku tuntuu että kukaan ei juurikaan tue tätä raskautta..

Abortti, niinkuin lapsen pitäminenkin, vaikuttaa varmasti koko loppuelämän. :|

Eli mitä teenkään, elämäni tulee mullistumaan.
 
Totta. Mutta jos adoptiookin mietit, ennemmin kuin aborttia niin sitä sulla onneksi on aikaa miettiä. Tai onhan tässä nyt jokatapauksessa aikaa, tekee kuinka tekee. Nyt vaan plussat ja miinukset paperille ylös :)
 
Silv: niin on! Onneks :) äitini ei juurikaan näe tässä mitään positiivista. Ja toisaalta hankala itekkään nähä mitään suurempaa positiivista hyötyy, mut mitä jos vaan haluaa? Eikö se riitäis? Onhan mulla koko elämä vielä edessä, ja onhan tää aikasta, mut ei se tarkota että tätä ei sais tapahtuu. :o
 
Foxwoods: niinpä. Niinpä. En oo mitään muuta pyytäny ku vähän vaa tukea. Yksin on hankalampaa pärjätä, mut jos tässä ei kukaan aio olla tukena ni minä pärjään :)
 
Ihmemaanlapsi: onko sulla kaveripiirissä jo perheellisiä? Ja kyllä mä uskon että se äitikin heltyy sitten kun aikaa kuluu, varmasti on vaikea sisäistää ajatusta näin alkuun :)
 
Ja oikeesti, jos sulla on semmonen olo että sä oikeasti pärjäät vaikka tulis mikä, ja todenteolla haluat tän lapsen niin uskon kyllä että pelkkä tahdonvoima kantaa pitkälle :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top