La Helmikuu 2016

Voimia t3p4! :) asioilla on tapana järjestyä :)

Mua jännittää lähtee tänään 3 viikon loman jälkeen töihin -.- yöäääh. Halluun jatkaa lomani ainaa äippälomaan asti ja sen yli hoitovapaalle. On niiiin pahasti motivaatio hukassa nyt ja tosiaan ku oon ajatellu sitä alan vaihtoa jo kauan niin en tiedä pitäiskö jäädä jo varhennettuna äippälomalle.. ja ku sit oon kuitenki lähdössä koulunpenkkiin enkä oo palaamassa ainakaan kovin innokkaasti tonne töihin. :/
 
Mulla ei kans oo minkäänmoista motivaatioo käydä töissä... Ja oon myös miettiny sitä, etten välttämättä sit äitiysloman jälkeen haluais enää tehdä tämmöstä vuorotyötä et iltavuoro kestää yöhön asti ja yks vkloppu kahdessa kuukaudessa vaan vapaa..
 
Itsellä kans työmotivaatio aivan hukassa. Todella kovasti ootan että pääsen lomalle.. vaikka toisaalta sitte jos ois kotona kokoajan ni tulisin varmaan hullus omien ajatusten kanssa...
 
Loryn: oon henkilökohtasena avustajana yhdellä kolarissa loukkaantuneella. Meitä on siinä 3 työntekijää, yks aina vapaalla. Tulee kuuden päivän työputkia mut sit aina putkien välissä 3pv vapaata.
 
Silv, sul on kyl rankka työ, itsehän en meinaa jaksaa tehdä enää kuuden päivän työputkia :/

Eikä kyl motivaatiota oo töissä olemiseen muutenkaan, mut viel sinnitellään..lokakuun työvuorolistaa odotellessa et saa tietää kuinka kamala siit tulee :D
 
Meillä on onneks sillai et on kiertävä lista. Aina on 3 aamua, 3 iltaa ja 3 vapaata. Eikä se sillee raskasta muuten oo, normaalissa aamuvuorossa ei oo ku yks siirto sängystä tuoliin ja iltavuorossa sit 3 siirtoo: tuolista sänkyyn, sängystä vessatuoliin ja siitä sit takas sänkyyn. Lisää tulee sit vaan jos vahinkoja sattuu. Mutta kaikki se kyykistely ja ihan pelkkä kävely+ siivous alkaa oleen selälle tosi kipeitä. Ja tää henkinen väsymys kun tosiaan ne viikonloput lähestulkoon aina töissä. Ei ehdi perhettä oikein näkee hirveesti. Nytkin mulla on tänään vika ilta ja alkaa vapaat, niin oon yksin sit kotona ku muut on töissä ja koulussa. Ja kun muilla on vapaata ni minä oon töissä.
 
Täällä myös yksi, kenellä on työmotivaatio ihan hukassa. Päätyötäni teen henkilökohtaisena avustajana ja sivutyötä lasten teatterin apuohjaajana. Jälkimmäisestä kyllä nautin täysin siemauksin, kyseistä hommaa olen tehnyt jo neljän vuoden ajan.

Mutta se päätyö... Minulla sentään vain viitenä päivänä viikossa töitä, työpäivän pituus riippuu jakson lukujärjestyksestä. Tässä jaksossa joka päivä kahdeksasta neljään, paitsi perjantaisin vain puoli kolmeen. Ei ehkä saisi valittaa, sillä minulla sentään on töitä, mutta kun... Ei vaan jaksa, henkisesti.
 
Mä mietin viime viikolla, että mitenhän sitä on jaksanu viime raskaudessa olla 8h joka päivä töissä. Perjantaina kävin kaverin 2h kaupungissa juoksentelemassa kaupoissa, niin olin ihan rättipoikki väsyny koko loppu illan.
 
Mää onneksi tykkään mun työstä. Oon siis päiväkodissa lastentarhanopettajana. Sanoin kyl just työkaverille etten varmaan enää kauaa jaksa nostaa meidän rötkäleitä tonne pyllypesulle... Oon siis 2-4 vuotiaiden ryhmässä, onneksi enää muutamalla on vaippa...
 
Minäki oon miettiny että miten sitä jakso esikoista odottaessa käydä töissä ja tehä 10-11h päivää. :D ja aika pitkälle. Nyt tuntuu että ei jaksa edes omaa lasta hoitaa. Ja tosiaan sillon olin päiväkodissa ja välillä koululla. Huh.
 
Mää en hirveesti tykkää olla täällä töissä, ainakaa tällä hetkellä, oon vaan arkisin 8h pv, mut seki on liikaa. Kotona ei jaksa enää tehä mitään. Koko aamun taas saanu juosta, ny suljin toimiston oven ja rojahin nojatuoliin pötkölle :/ vkl aikana alko alaselkäki kipuileen taas. Oon siis vanhustenhoitolaitokses vastaavana, asukkaita reilu 40 ja henkilökuntaa n. 20
 
Mä oon kans lastentarhanopettaja ja nyt sairasloman jälkeen siirryn aavistuksen "helpompaan" ryhmään kun ei aiemmassa ryhmässä olemisesta ollut tulla mitään. N. 3pv kestää olla töissä ja sekin taistelemalla ja sen jälkeen elimistö piiputtaa ja oksentamisesta ei meinaa tulla loppua. Sitten viikko saikkua, samaa kaavaa toistanut jo useamman kuukauden. Paino ei nouse ja olossa kyllä huomaa oksentelun/vähäisen ravinnon. Alkaa itellä mennä hermo kun mielellään töissä oisin tai sit suoraan pitkällä sairaslomalla (saataisiin silloin sijainen helpommin) mutta lääkäri tarjoa aina viikon ja sit taas kokeillaan töissä oloa. Onko muilla vastaavaa? Siis, että oksentelu pahenee töissä olessa? Vinkkejä mikä auttanut? Ja millainen s.loma käytäntö teilläpäin on? Nyt rv 17 +6. Osasinkohan ilmasta itseäni taas yhtään.
 
Kyllä mullakin on työmotivaatio hukassa. Jotenkin tuntuu, että työtkin kasaantuneet nyt sen yhden viikon saikun jälkeen niin etten meinaa päästä ollenkaan kärryille. Potilaita tulee niin tiuhaan, että tänäänkin olin jatkuvasti myöhässä, vaikka oli pari tyhjääkin aikaa peruutusten takia. Sit kirjallisia hommia on rästissä ja viime viikkoiselta vanhainkotikäynniltä vielä raportti tekemättä jne... Joka päivä tuntuu, että aika vaan loppuu kesken. Oon miettiny, että onko musta vaan tullu nyt jotenkin hitaampi vai mistä tää kaikki johtuu. Välillä tuntuu, että mokailenkin enemmän kaikkee... sit välillä mietin niitä mokia iltaisin kotona.

Huoh... Eilen jo puhuin miehelle, että sitten kun lapsi syntyy, niin haluan olla kotona niin kauan kuin mahdollista, koska en tykkää olla töissä... Toisaalta tiedostan, että voihan se vauva-/lapsiarki olla vielä haastavampaa ja tuleekin äkkiä ikävä töihin. Noh, sen näkee sitten, että onko sitä semmoinen kotiäiti-ihminen vai ei. Aika usein haaveilen opiskelevani vielä jonkun toisen ammatin, mutta sekään ei oo niin helppoo, kun oot yliopistossa paahtanut sen 5,5 vuotta ja saanu hyvän ammatin ja vakityöpaikan jne.. Omakotitalon laina maksettavana ja kohta se lapsikin ruokittavana, et aika hyppäys olis ny lähtee sitten opiskelemaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top