La Helmikuu 2016

Esikoista odottaessa tuli muutettua kun olin n. kolmannella kuulla. Noh sitte muutettiin vielä omakotitaloon kun neiti oli 3 viikkoa. Voin kertoa että helpompaa oli muuttaa kun pieni oli vielä masussa. :D sai toisia vaan käskyttää raskaiden tavaroiden kans. ;)
 
juu siis varmasti on helpompaa muuttaa raskaana ku vauvan kanssa! Ja kyllä meillä siis yritys ois tän vuoden puolella muuttaa... Nykyinen asunto kun ei oo kovin ideaalinen viimeisillään raskaana olevalle tai pienen lapsen kanssa... Kun tosiaan asutaan hissittömän talon 3. kerroksessa... :D
 
Meillä on vaan tilanpuute pian. Toki menee vauva vielä, mutta kun alkaa kasvaa isommaksi niin pitäs löytää isompi. Ei vaan vielä jaksa alkaa myymtirumbaan, kun on ikkunaremppa tulossa pian näihin
 
Joo meilläkin on pieni tilanpuute :D tää yksiö ei paljon mieltä lämmitä. Onneks seuraavaa osoite on rivarikolmio ! Tuntuu varmaan aivan luksukselta päästä niin isoon asuntoon tästä. Ja ihanaa kun asunto on lähisukulaisen niin voi rempata ja laittaa niin paljon kun haluaa :)
Tää muutto varmistu aika äkkiseltään ni ei keretty ajatella tota reisssuakaan ku se varattiin jo ennen tän varmistumista :D Musta on kivaa ku ei ite tarvii kantaa mitään :) tosin joudun varmaan sit tekee kaikki loppusiivoukset yms. Plaah :[
 
No meille ei tää kolmio riitä enää. Muuten tää on kyllä kiva ja oma pieni piha ja sauna. Mutta kaappitilaa on ihan liian vähän ja makuuhuoneet ihan kärpäsen kakan kokosia :D
 
äh, luulin jo että vetelä meininki olisi ohi mutta ei. vetenä tulee kaikki ulos :( inhottaa ja hirvittää, mielikuvitus alkaa laukkaamaan saman tien ja mielenrauha on mennyttä.. :D
 
Meidän ei olis tilan puolesta ainakaan vielä tarvinnut muuttaa, mutta löydettiin sattumalta sopiva omakotitalo haluamaltamme alueelta. Tuli nyt sit kaikki suuret asiat samaan aikaan, raskaus ja talonosto.. :)
 
Musta on taas tuntunut, että aika matelee niin hitaasti. Johtuu ehkä siitä, kun olen kokenut näitä vastoinkäymisiä - lähinnä vuotoja ja sitten tämä stressi niistä veriseuloista. Haluaisin vaan, että aika kuluis nopeemmin niin näkis, että vuodot loppuis ja sais toivottavasti tietää, että seulat ok (mitä kyl täl hetkel hieman epäilen). Jotenkin tuntuu välillä, että meinaa pakahtua tähän epätietoisuuteen. Haluaisin päästä ainakin yli puolivälin äkkiä, että vois edes jotenkin olla varmempi, että vauva säilyy hengissä ulos maailmaan.
 
Ymmärrän sua hyvin Maiku2. Itsellä samat fiilikset. Epätietoisuudessa eläminen on pahinta. 10 pvää np ultraan ja kauhulla ajattelee et mitäs jos siellä ei ookaan enää kaikki kunnossa. JOtenkin kun on kaks takapakkia taustalla niin väkisinkin sellainen pikkupiru kolkuttelee olkapäällä, et mitens jos tääkin menee nyt pipariks.. Osittain osaa iloita ja ottaa rennosti ja osittain on kauheen epävarma olo. Kun mikään ei ole varmaa ennen kuin lapsi on parkuvana pihalla.. Mitä tässä on viimeisen vuoden aikana on oppinut niin mitään ei voi elämässä pitää itsestäänselvyytenä... Pelkkä toivo ja halu ei aina auta. Vaikka ei siitä haittaakaan ole :Heartbigred Jaksamista kaikille tasapuolisesti odotusaikaan, tsemppiä! :love7
 
Tänään 12+4 ja huomena ois nt-ulrta.. jännittää ja pelottaa.. alavattas ollu menkkamaisia tuntemuksia mut kait se kuuluu asiaan.
 
Mulla on tänään myös 12+4 ja vatsassa on tuntunut kipua, välillä vatsaa vaan kivistää ja se tuntuu oudolta. Uskon kuuluvan asiaan.
Tsemppiä marinellahi83 ultraan :)
 
Aattelinki et liittyyköhän kohdun kasvuun. Toki ny vkl oltiin reissus ja liikkumista oli paljon, varmaa vähä rauhallisemmin vois ottaa :)
 
mulla on kans aina välillä kohdunkasvukipuja ja repäisykipuja (esim. haukotellessa, venytellessä).
Viikkoja 14+3
 
Mulla noi kasvujutut on vaan sellasia ahistavia. Sellasia kivuttomia supistuksia
 
Mulla tullu ihan uutena edelliseen raskauteen verrattuna et kylkeä kääntäessä tai huonosti sohvalta noustessa repäsee aika lailla jostain ( en tiedä onko vatsalihaksista tai sit kohdun kasvusta johtuvia). Häntäluu täälläkin kovilla. Pahoinvointi ja väsymys alkaa lievenemään ja sekös hyvä kun huomenna pitäis mennä takas kouluun tänään 12+5
 
Nyt olis vuorossa se kuuluisa sokerirasitus. Litku ei tehny kyl tiukkaaka. Olis voinu juoda vaikka toisenki satsi. Täst odottamisest tulee kyl pitkä. Piti nii ottaa kuulokkeetki mukaa mut empä sit muistanu. Olis saanu kattoo ees jotai ohjelmaa. Plaah.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top