La Helmikuu 2016

Mulle on nyt viimeisten päivien aikana iskenyt ihan hirveä pelko vauvan puolesta. En tiedä kestänkö, jos kaikki ei olekaan siellä hyvin. Jos siellä ylipäätään on ketään.

Jotenkin niin outoa, ettei tätä raskautta ole vielä mitenkään "varmistettu", mitä jos kaikki on mun omassa mielessä enkä edes ole raskaana? Ja itken miehelle ihan jatkuvasti tätä fiilistä. :/
 
hirvi1 mulla ollu ihan samanlaiset fiilikset. Neuvolasakin tuli ihan höhlä olo, kun niin paljo varailtiin aikoja, saatiin materiaalia, kyseltiin tietoja ym ja kukaan ei oo ees varmistanut sitä oonko raskaana vai en! Pientä pessimismiä havaittavissa. Ja vielä pitää muutama viikko oottaa ekaan ultraan. Puhuin neuvolassa tästä olosta ja täti sanoi, että jos ei oo mitään vuotoja tullu niin kaikki on varmasti hyvin, mut moni on tääläkin kertonut, että ultrassa on löytyny kuollut sikiö vaikka mitään ulkosia merkkejä keskenmenosta ei oo ollut. Äh, nyt lopetan tän murehtimisen ja katelen vaikka vaunuja... :) Tsemppiä ja toiveikkaita ajatuksia muillekin!
 
Mä voin ainakin omasta kokemuksesta sanoa, että mä vaan jotenkin tiesin sen, että kaikki ei oo kunnossa. Kyllä sen vaan aistii. Ja mulla merkkinä oli myös se, että kaikki raskausoireet loppui eikä ikinä palannut.
 
Mä en ottanu miestä tonne lääkärineuvolaan mukaan ku aaattelin että ei siel tapahdu mitään kovin ihmeellistä vauvaan liittyvää mitä se missaisi. Toki kuunnellutti pienen hetken niitä sydänääniä mut ollaan jo kotona kuunnelleet niitä dopplerilla yhdessä :) eipä tuo mies jäänyt mistään paitsi tolla reissulla :) toki ne myöhemmin varmaan ja viimestään synnärillä on jalkopäässä enemmän silmäpareja kun koskaan mut se on sen ajan murhe :D
Ja tosiaan kyllähän noi nuoret lääkärit jostain joutuu kokemuksen kartuttamisen aloittamaan :) aina vaan sitä toivoo että saisi kokevan lääkärin kun on noita taustavaivoja mitkä huolestuttaa. :)
 
Meillä mies oli raskaudessa mukana kun pääsi. Muutamassa neuvolassa ja kolmessa ultrassa neljästä. Tässä raskaudessa ei ole ollut mukana missään. Ja mullahan ei mies ollut viime synnytyksessä mukana, joten saa nähdä lähteekö nyttenkään.
Mies ei kestä sairaaloita ja on todella, TODELLA herkkä kaikelle eritteelle. :D Ja kivulle ja kaikelle. En mä voinu pakottaa sitä mukaan ja ku ilmaisi heti alusta asti, ettei hän pysty. Juteltiin neuvolassa asiasta ja kotona juteltiin..
 
minua myös hirvittää Hirvi1, eli samassa veneessä ollaan. me tosin käytiin siellä varhaisultrassa, mutta eihän se mielenrauha enää auta nyt sen vuotoepisodinkin jälkeen.. ja nyt postissa odottelisi doppleri, mutta en oo uskaltanut hakea sitä enkä tiedä uskallanko hakea ollenkaan kun pelkään etten löydä sykkeitä ja menen paniikkiin. sitten taas toisaalta haluaisin hakea sen ja päästä tästä pelosta ja kuulla ne sykkeet :D raskaana olevan naisen mieli..
 
Hirvi1, mulla oli kans samanlaiset ajatukset. Koko ajatus raskaudesta tuntui niin kaukaiselta ja epätodelliselta kun ainoa osoitus raskaudesta oli tikkuun pissaaminen ja siihen tulleet kaksi viivaa. Muutoinkin kun tämä raskaus ollut niin vähäoireinen verrattuna esikoiseen. Eiliseen ultraan menin sillä ajatuksella että nyt saadaan tämäkin asia pois päiväjärjestyksestä, mutta siellä olikin erittäin vinhasti liikkuva pienokainen, meidän myky <3. Nyt haluan vain nauttia tästä raskaudesta ja sen vähäoireisuudesta... Toivottavasti sullakin aika kuluis nopeaan ja ultra tois kaivatun luottamuksen tähän raskauteen.
 
Tunturikettu, suosittelen että ootat np-ultraan ennen dopplerin kokeilua, mä aattelin just noin, et helpotan mieltäni, kun saan sydänäänet kuuluun, mutta eihän ne oo kuulunu vielä ja nyt oon paniikissa menossa huomenna ylimääräiseen ultraan yksityiselle, kun pelottaa niin ja np on vasta parin viikon päästä. Toivottavasti kuitenkin meidän kaikkien huoli ois turhaa. Mulla siis rv 10+2 tänään.
 
Meillä mies kulki ekassa raskaudessa pari ekaa neuvolaan ja kaikki ultrat. Synnytyksessäki oli mukana. Nyt sovittiin että käy vain ultrat töiden takia. Synnytykseen tulemisen saa päättää itse että tuleeko/pystyykö. Viimeksi oli miehelle vaikeaa katseltavaa ku mulla kävi niin kipeää varsinki epiduraalin laitto ja itkin niin että miehelläki tuli kyyneleet silmiin. :( Oikeastaan viimeksi olin aika itsekäs ja vaadin että on tultava mukaan sinne. X(
 
JettaMarissa sanoi:
Hei suski75 millaset hiilarirajat sulla päivässä?
Click to expand...
Sain ruokailuohjeet, joiden mukaan pitäisi syödä ihan hirveästi hiilareita päivässä, tyyliin joka aterialla 1-2 palaa leipää, ja lisäksi tietty normiruuat. Yritin tuota pari päivää, mutta siitä tuli vain huono olo, ja palasin normaaleihin ruokatottumuksiini. Leipää syön nyt ehkä 0-1 palaa päivässä, ja muutenkaan en syö paljoa hiilareita.

Sain verensokerimittauksia varten mittarin kotiini, ja tuolla minun normaaliruokavaliollani verensokeri pysyy paastoarvoissa ennen ruokailua ja 1h ruokailun jälkeen, joten terkkari oli tyytyväinen, ja totesi, että kun sokerit pysyvät minunkin ruokailutottumuksillani noin hyvissä arvoissa, ei ole syytä muuttaa mitään.
 
Siis mukavaa ettet joudu opettelemaan ja etsimään ruokavaliota :) ehdin jo lukea tammikuisten (tms) ryhmää aiheesta ja aika etsiskelyä tuntui ruuissa olevan.
 
Mä sanoin neuvolassa etten syö leipää,en perunaa enkä pastaa enkä mitään viljaa sisältäviä asioita. Th sano että hyvin riittää kasviksista ja maitotuotteista tulevat hiilarit :)
 
Tosta värkkien "esittelystä", eka raskaudessa tuntu alkuraskaudesta hirmu vaivaannuttavalta oli tutkija mies tai nainen mut sit ku omalla kohdalla oli vähän ongelmia loppuraskaudessa ja piti monesti tutkia onko paikat auennut nii ei se tuntunut enää miltään ja suunnilleen oli housut lattialla ennenku lääkäri ehti pyytäkään :D ja sit noista mieslääkäreistä: mulla on ainakin semmonen kokemus että ne on todella paljon helläkätisempiä! Mies vs nainen: nainen runno ja tuntu hirmu inhalta vs mies ku kokeili nii piti ihan ihmetellä et joko sie tunnustelit ku ei tuntunu miltään! Eli liputan kyllä mieslääkäreiden puolesta jos on sisätutkimuksesta kyse. Ne tuntuu myös ottavan herkemmin kuuleviin korviin jos on jotain huolta tms, naiset tuntuu monesti aika nuivilta ja tarkoitan nimenomaan näitä gynen puolen lekureita.
 
MPOP, minulla ei ole kokemusta mieslääkäreistä gynen puolen asioissa, mutta sama kokemus naislääkäreistä. Suurinosa gyn.puolen naislääkäreistä on kyllä tosi kovakouraisia ja tylyjä. Ekan keskenmenon jälkitarkastuksessa (menin kovien jälkikipujen takia). Lekuri Katsoi sillä hemmitin heppiultralla ja siellä oli pikkuinen hematooma, se oikein käänteli sitä siellä ja hytkytti, vaikka sanoin et sattuu.. ja vaan naureskeli.. Jotkut lääkärit on ihan pimeitä. :/ :O
 
Mitäsmitäs.. kun kalanmaksaöljyä ei sais syldä raskausaikana, ja just huomasin et farnaseuttihan myi mulle kalanmaksaöljy pohjasen d-vitamiinin vaikka nimenomaan sanoin olevani raskaana?
 
No oho. Onkohan se JettaMarissa kuunnellu se farmaseutti? ompa jännä
 
No empå kyl tiiä, kyl se siit raskaudest sit useemman kerran mainitti o_O ja on viä hyvä, oon useemman kerran kysyny siltä neuvoa. Mut kyllä syömättä jää. Ei niissä lue a-vitamiini mut kyllähän niis sitä taitaa olla kumminki.
 
Ai kalaöljy on kiellettyä? No jopas ja meillä täällä Saksassa raskausajan vitamiinipaketissa on toisesta kolmanneksesta alkaen joka päivälle kalaöljy kapseli mukana ja sitä oikein erikseen suositellaan käytettävän.. Nää suositukset menee kyllä joissain jutuissa ihan ristiin..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top